Raskaudesta kertominen tahattomasti lapsettomalle

Voi hyvänen aika, jos joku on lapseton, niin onpa tosi kypsää olla ystävälle vihainen ja luuhistua uutisen edessä. Pitääkö syöpäsairaan luuhistua aina, kun ystävä tulee kylään ja on edelleen terve. Katkera ja vihainen saa olla, mutta ei ystävälle. Siinä kohtaa on se peiliin katsomisen paikka.

ja uskokaa, lapsettomuus ei todellakaan ole suurin murhe elämässä. Ymmärrän, että lapseton voi niin luulla, mutta ei hän ole silloin kokenut montaa muuta isoa asiaa.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 17:23"]

Voi hyvänen aika, jos joku on lapseton, niin onpa tosi kypsää olla ystävälle vihainen ja luuhistua uutisen edessä. Pitääkö syöpäsairaan luuhistua aina, kun ystävä tulee kylään ja on edelleen terve. Katkera ja vihainen saa olla, mutta ei ystävälle. Siinä kohtaa on se peiliin katsomisen paikka.

ja uskokaa, lapsettomuus ei todellakaan ole suurin murhe elämässä. Ymmärrän, että lapseton voi niin luulla, mutta ei hän ole silloin kokenut montaa muuta isoa asiaa.

[/quote]

Eihän tässä ole kysymys siitä, että kaveri suuttuu ja luuhistuu. Vaan ap, tiedusteli ihan normaalisti asiasta. Ihan perus-empatiasta on kyse. Ja eihän tässä ole edes kyselty tuon lapsettoman kaverin tunetmuksia, ennen kuin kaiken maailman tyypit rupeaa kehottamaan sitä katsomaan peiliin. Mikä siinä lapsettomuudessa on sellaista, että saa ihmisistä tällaisen ikävän piirteen esiin? 

Ja mitä sinä luulet tietäväsi lapsettoman tuskan määrästä? Olen itse menettänyt omat vanhempani ja selvinnyt kroonisesta sairaudesta, mutta kyllä lapsettomuus on ollut se kovin paikka elämässäni. Mutta sitähän sinä et koskaan tule ymmärtämään.

Minulla (tahattomasti lapsettomalla) tulee tahdosta riippumatta kyyneleet silmiin aina, kun kuulen taas uuden ystävän raskautuneen tai näen ystävien vauvoja. Ei siksi, että olisin heillle katkera tai kiukkuinen, vaan siksi, että niin kovasti itse haluaisin samanlaisen suloisuuden. Mieluummin itken yksikseni, kun koitan väkijoukossa niellä kyyneliä, vaikka kaikki näkevät vettyneet silmäni. Haluisin siis tiedon puhelimitse ja vierailla ensi kerran yksikseen, koska lapsettomuuteni ei ole sellainen asia, että haluan siitä vierasjoukossa alkaa puhumaan. 

Tuollaisten "Mene itseesi ja katso peiliin" -kommentoijien takia olen tullut sitten araksi kertoa lähimmillekään tunteistani ja jättäytynyt sitten lapsettomana sivummalle lapsellisten ystävien elämästä (kartellut vierailuja tms), koska pala kurkussa ja kyyneleet silmissä, en pysty yht'äkkiä kääntämään iloisuusvipua. Pikku hiljaa se aina helpottaa, mutta alku on aina hankalaa.

En ymmärrä miksi näitä ilkeitä kommentoijia aina nousee esiin kun puhe kääntyy lapsettomuuteen. Ap, ilmeisesti normaalina, empaattisena ihmisenä tiedusteli, miten asiasta voi kertoa loukkaamatta ystäväänsä. Ja jotkut heti olivat sitä mieltä, että lapsettoman tulee katsoa itseänsä peiliin. En vaan ymmärrä, miten jonkun toisen tuska saa toiset niin vihaisiksi. No kaikilla on omat hupinsa ja toiset ilmeisesti nauttivat siitä, että saa halveksua toisen ihmisen vaikeuksia. Luonnekysymys tämä varmaan on.

Mun lapseton kaveri kiitti jälkeenpäin, että kerroin sille tekstarilla ja oli ollut aikaa itkeä rauhassa ennen kuin nähtiin. Riippuu niin siitä miten pinnalla toi lapsettomuus on.

:)

Ap, miten meni?

Sinuna minä kyllä olisin jo kertonut siitä raskaudesta. Hänellä olisi siten aikaa miettiä sitä menettämättä kasvojaan. Tosi noloa ja loukkaavaa, on yrittää salata sitä vain heidän lapsettomuuden vuoksi. Saati sitten se, että se paljastuu vasta teidän vierailureissulla.

Paras olisi, kun tällaisesta kertoisi vaikka tekstiviestillä. Ystävä voi sitten reagoida siihen rehellisesti sinun näkemättä ja rauhoituttuaan laittaa onnitteluviestin takaisin. Kun kerrot päin naamaa, hän joutuu yllätetyksi kaikkien nähden ja joutuu kamppailemaan etteivät tunteensa tule näkyviin.

Otat härkää sarvista ja kerrot heti, sanot asiallisesti että meillä on uutisia ja olen x viikkoa raskaana. Sitten vastailet kysymyksiin jos niitä tulee, muuten annat asian olla etkä ota itse asiaa enää esille. Pahinta on kun asiaa yritetään salailla ja ystävä kuulee siitä jostain muualta tai ihan vasta loppuraskaudessa.

Uskon että ystäväsi on kuitenkin iloinen puolestasi.

Puhutte kyllä asiaa. Olisi tosiaan varmaan pitänyt kertoa jo etukäteen.

Sen verran korjaan, että en ole pimittänyt tietoa heiltä heidän lapsettomuutensa vuoksi, vaan ollaan kerrottu kaikille muillekin tulevasta vauvasta sitä mukaa, kun ollaan heitä nähty.

Ihan alkuraskaudesta ei haluttu kertoa asiasta vielä kenellekään. Sitten oltiin monen viikon pituisella ulkomaanreissulla, eikä luonnollisesti nähty näitä ystäviä. Nyt mennäänkin olosuhteiden vuoksi sitten yhtäkkiä viikolla 16 niin, ettei olla tavattu heitä. Hitto että alkoi pelottaa vielä enemmän. En kai mä nyt enää tähän hätään voi mitään tekstariakaan asiasta laittaa, kun reilun 4 tunnin päästä pitäisi jo olla siellä? Muutenkin tuntuisi tökeröltä laittaa varta vasten JUST NYT se viesti "btw, olen raskaana, älä suutu"

No sitten kerrot kuin asia on, että halusitte paljastaa asian vasta nyt. Eihän se sinun vikasi ole, että hän ei raskaudu? Ja vuosi on vielä aika lyhyt aika. Älä tee koko asiasta liian isoa numeroa.

Ei rv 16 ole vielä paljon. En mäkään ole kertonut vielä kaikille, nyt rv 20. Minusta vauvauutinen ei ole mikään massatekstareiden aihe, kun tosi pitkään voi vielä sattua kaikkea. Synnytyksen jälkeen sit tekstareita.

Laita tekstari, jossa sanot vaikka: "Hei! Toivottavasti et ole vielä ehtinyt käydä kaupassa! Pitää nimittäin kertoa, etten tänään aio juoda viiniä - tai itse asiassa en aio juoda yhdeksään kuukauteen... Ethän turhaan osta siis." Tai jotain tämän tyylistä. Annat vähän aikaa hänelle harkita raskauttasi, mutta kuitenkin tekosyyn varjolla.

Ei, mutta jos kyseessä on oikea lapsettomuus, on parasta ilmoittaa asiasta vaikka tekstarilla. Ei ainakaan missään ruokapöydässä, jossa on paljon ihmisiä. Mutta ei kannata myöskään ajatella, ihan luonnollisesti ilmoittaa, ei sitä omaa raskauttaan tarvi hävetä, vaikka toisella ei vielä oliskaan tärpännyt.

Mua kiinnostais tuon miinuspeukuttajan mielipide? Mitä itse asiasta ajattelet?

Asiasta voi kertoa normaalisti ja hehkuttamatta. Jos asiaa hetkeksi pysähdyt miettimään, niin miksi muka ei voisi? Kaverisi tietää kyllä, että muut ihmiset saavat lapsia ja sillä ei ole mitään tekemistä hänen lastentekonsa kanssa. Tällaisessa asiassa ei kuitenkaan pidä olla ylimielinen tai säälivä, se on moukkamaista. Jo numeron tekeminenkin asiasta on ärsyttävää. Voit mainita, että teille on tulossa vauva. Siinä se.

Minua tahattomasti lapsettomana (tosin onnellisesti nyt ex-lapsettomana) otti suunnattomasti päähän se ihmisten ylivarovaisuus ja hyssyttely. Oikein korostaa sitä asiaa, että minussa oli (on) jotain outoa ja epänormaalia :(

Miksei voi vain sanoa ihan normaalisti niin kuin muillekin? Miksi pitää nostaa jalustalle peikoksi se lapsettomuus ja tehdä siitä vielä suurempi ongelma kuin se jo nyt on? Parempi vain, että elämä ympärillä jatkuu niin kuin se ilman lapsettomuuttakin menisi, silloin ei tule ympäri vuorokauden sitä tunnetta, että on epänormaali. Parempi kun muut ei liikaa kiinnitä asiaan huomiota niin on itsekin helpompi ajatella välillä muuta. Minua on esim. ärsyttänyt se, että perheytyneet ystävät tiiviistä ystäväpiiristä jättivät minut kutsumatta lastensa synttäreille, vaikka koko muu porukka kutsuttiin. Varmaan ajatus oli hyvä, tarkoitus tietenkin "suojella" minua niiltä lasten näkemisiltä. Mutta kai osaan aikuisena itse päättää mikä tuntuu pahalta ja mikä ei, ei sitä tarvitse minun selän takana sopia ja panikoida, hyssytellä ja voivotella. Ihan mielelläni olisin synttäreillekin osallistunut, eipä se miltään olisi tuntunut. Mutta en nyt sentään rupea itseäni sinne tyrkyttämään, ei ne niin kiinnostavia sentään ole :)

Et tietenkään ala siellä hehkuttamaan vauva-asioilla tai julista koko iltaa sitä raskauttasi. Mutta se on fakta, että olet raskaana niin mitä sitä peittelemään, ei se sillä kuitenkaan poistu, eikä pitäisikään poistua. Suhtaudu empaattisesti lapsettomaan, katso miten reagoi. Mutta älä tee hänestä väkisin "potilasta", haavoittuvaa, heikkoa, surkeaa ja surevaa...älä sinä ainakaan aloita sitä voivottelua, yliempatisointia ja varsinkaan anteeksipyytelyä raskaudestasi. Koska se vain ärsyttää kun joutuu oman kurjan olonsa lisäksi rauhoittelemaan ystäviä, vähättelemään omaa tilannetta jotta toiselle tulisi parempi mieli ja vakuuttelemaan heille, että ei tämä hänen raskaus nyt välejä katkaise jne.

Eräs lapseton kaverini loukkaantuu jos ei kerrota.

On sanonut, ettei kavereiden raskaudet ole häneltä pois.

Minä olen tahattomasti lapseton ja eniten loukkaa se, että minua jotenkin varotaan. Kaverit soittavat ja kyselevät vointia, ihan kuin olisin jossain jatkuvan taudin kourissa. Kerro ihan normaalisti. Ehkä se kaveria kirpaisee, mutta kyllä se on parasta käyttäytyä ihan normaalisti. Itse kadun sitä, että aikoinaan kerroin asiasta kavereille, koska heidän suhtautuminen minuun tekee lapsettomuudesta ylitse pääsemisen entistä vaikeammaksi.

Nyt jo 5 lapsettomuus vuosi edessä ja realistinen vaihtoehto on se, etten ikinä saa lasta. Hyväksyn sen kuitenkin, että muut lapsia saavat ja haluan, että minua ei säälitä tai lapsettomuuteeni kiinnitetä huomiota.Nauti nyt raskaudestasi äläkä tee asiasta monimutkaisempaa kuin se on.