Lue keskustelun säännöt.
Kellä ei ollut 30-vuotiaana miestä eikä lasta?
Kommentit (43)
Ei ole kumpaakaan, ovat aina kaupasta loppu.
N42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ja kolmella kaverillani. Nyt on mies, ja raskaana ehdin olla 10 viikkoa ennen kuin meni kesken. Kaverit yhä sinkkuja.
No onnea teille. Mukava kuulla, että edes jollakulla onnistaa. Tarkoitan sitä.
Mulla oli lapsi, muttei miestä. Oma valinta. Kovin olin onnellinen ja edelleen olen (vieläkään ei sitä miestä ole, mutta lapsi on, ihanaa).
Mulla ei ollut! Mies löytyi, kun olin 33, lapset sain, kun olin 34 ja 35. Ihan tavallista akateemisilla Hgissä. Mies on vuoden vanhempi ja samantasoinen koulutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ihan, 29-vuotiaana ei ollut kumpaakaan näistä. Vähän ennen 30-vuotissynttäreitä löytyi se oikea ja 30-vuotiaana tulin raskaaksi.
Mulla! Lapsia en halunnutkaan tuolloin, miehen toki. Tapasin hänet sitten pari kuukautta sen jälkeen kun täytin 30 :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 22:17"]
Mulla ei ollut! Mies löytyi, kun olin 33, lapset sain, kun olin 34 ja 35. Ihan tavallista akateemisilla Hgissä. Mies on vuoden vanhempi ja samantasoinen koulutus.
[/quote]
En ole samaa mieltä. Akateemiset, ainakin hyvätuloiset, miehet on kyllä jo menneet kauan sitten. On niitä varmaan jotain kielitieteilijöitä jäljellä. Mutta ne muut meni jo kauan sitten. Epäkohta kun on siinä, että korkeasti koulutetuille miehille kelpaa paljon laajempi skaala, kuin naisille.
Kokemusta on...
Jos tämän aloituksen tarkoitus on viitata jotenkin siihen, että kolmekymppisenä olisi kauhean vaikeaa löytää mies, niin se ei kyllä pidä minun kokemukseni perusteella paikkansa :) Ystäväpiirissäni monet ovat pariutuneet siinä iässä. Osa miehistä on toisella kierroksella tai sitten esim. avoliitosta eronneita lapsettomia, eli kaikki vapaat miehet eivät ole mitään peräkammarin poikia tms.
Toki on eduksi, jos oma "markkina-arvo" on kunnossa. Ei myöskään itse kannata olla ihan mahdottoman ronkeli.
Myöskään lasten saaminen ei kolmekymppisenä ole vielä merkittävästi hankalampaa kuin nuorempanakaan, eli jos löytyy kumppani, jonka ei tarvitse seurustella vuosia ennen seuraavan askeleen ottamista, niin mitään hätää ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverillani ei ollut kumpaakaan ennen kuin joskus jo monta vuotta yli 30:n.
Hän on sitä paitsi vielä todella ihana esimerkki siitä mihin itselläni ei rohkeus riittänyt - hän ei ole mikään kovin kaunis, ja ikä tuli pahasti vastaan, mutta hän silti piti kiinni siitä ettei rupea epätoivoiseksi ja tingi standardeistaan. Hänellä on erittäin ihana luonne, ja ehkä sitä itseluottamusta on tosiaan luonut se että hänellä on ihanuutensa takia aina ollut paljon kavereita.
Itse olen nätimpi mutta sosiaalisesti en lähellekään yhtä hyvä, ja täytyy tunnustaa että panikoin ja menin 30-vuotiaana naimisiin vaikka oli isot epäilykset siitä kestäisikö suhde kuitenkaan koko loppuelämää. Ja nyt 40-vuotiaana liitto on huonossa hapessa. Emme ole eroamassa muttemme onnellisiakaan. Lapsia on, siksi pysymme yhdessä.
Ko. kaverillani on nyt lapset ja tosi hyvän kuuloinen (ja näköinen) mies. Hän tietysti ansaitsee onnensa. Ihailen hänen pitkäjäntteisyyttään parinhaussa. Sai todella hyvän, en tarkalleen muista minkä ikäisenä mutta ehkä noin kolmevitosena.
Mulla ei ollut.
Tavattiin miehen kanssa kun olin 32, lapset syntyivät kun olin 35 ja 36.
Akateemisia Hgissä mekin silloin, saman ikäisiä.
Molemmilla avoliitto takana, mun purkautui kun olin alle 30, miehen kai vähän myöhemmin, en niin tarkkaan tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin vielä 30 täyttäessäni sinkku. Salamarakkaus, naimisiin ja parissa vuodessa kaksi lasta. Juuri vietettiin 20-vuotishääpäivää. :)
Kaikki on mahdollista!
Tuossa iässä kipulin liikaa ja rikoin perheen pari vuotta myöhemmin. Miksi kukaan ei kertonut, että aikusillakin on kipunsa tietyissä vaiheissa...4
Naivii olin
ot
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin miehestä 29 vuotiaana ja tapasin uuden kuukautta ennen 30 vuotis synttäreitäni. Ei ole lapsia vielä mutta toivottavasti on parin vuoden sisällä :)
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 22:21"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 22:17"]
Mulla ei ollut! Mies löytyi, kun olin 33, lapset sain, kun olin 34 ja 35. Ihan tavallista akateemisilla Hgissä. Mies on vuoden vanhempi ja samantasoinen koulutus.
[/quote]
En ole samaa mieltä. Akateemiset, ainakin hyvätuloiset, miehet on kyllä jo menneet kauan sitten. On niitä varmaan jotain kielitieteilijöitä jäljellä. Mutta ne muut meni jo kauan sitten. Epäkohta kun on siinä, että korkeasti koulutetuille miehille kelpaa paljon laajempi skaala, kuin naisille.
Kokemusta on...
[/quote]
No ei varmasti löydy fiksua miestä tuollaiselle naiselle joka laittaa ihmiset luokkiin "akateeminen- ei akateeminen" ja vielä pitäisi olla tietty tutkinto akateemisella.
Ja kyllä niitä on. Minä tapasin mieheni (akateeminen jos se on niin tärkeää mainita) joka on 38 vuotias, lapseton, komea ja ihana. Ollaan odotettu toisiamme. Nyt on vauva tulossa.
Mulla ei ollut kolmekymppisenä. 32v tapasin mieheni, ja nyt päälle 40v olen kolmen lapsen äiti ja edelleen ollaan yhdessä.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 22:31"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 22:21"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 22:17"]
Mulla ei ollut! Mies löytyi, kun olin 33, lapset sain, kun olin 34 ja 35. Ihan tavallista akateemisilla Hgissä. Mies on vuoden vanhempi ja samantasoinen koulutus.
[/quote]
En ole samaa mieltä. Akateemiset, ainakin hyvätuloiset, miehet on kyllä jo menneet kauan sitten. On niitä varmaan jotain kielitieteilijöitä jäljellä. Mutta ne muut meni jo kauan sitten. Epäkohta kun on siinä, että korkeasti koulutetuille miehille kelpaa paljon laajempi skaala, kuin naisille.
Kokemusta on...
[/quote]
No ei varmasti löydy fiksua miestä tuollaiselle naiselle joka laittaa ihmiset luokkiin "akateeminen- ei akateeminen" ja vielä pitäisi olla tietty tutkinto akateemisella.
Ja kyllä niitä on. Minä tapasin mieheni (akateeminen jos se on niin tärkeää mainita) joka on 38 vuotias, lapseton, komea ja ihana. Ollaan odotettu toisiamme. Nyt on vauva tulossa.
[/quote]
Vai niin. Kyllä kai kaikilla saa omat kriteerinsä olla. Tiedän kyllä, että omani ovat vaativat, mutta 30-vuotiaana en aio niistä vielä tinkiä. Ehkä viiden vuoden päästä sitten...
Jos on hyvätuloinen nainen, niin ketä muka rehellisesti huvittaa alkaa elättää vaikka jotain työtöntä kielitieteilijää? Ja koulutetut viihtyvät paremmin keskenään, se nyt on ihan fakta. Valitettavasti tuli vaan opiskeltua hieman liian hyvätuloiseen ammattiin, ei mikään miehiä houkutteleva asia, sellaista se nyt vaan on.
Mä tapasin mieheni 30-vuotiaana, ja iso osa ystävistäni löysi "sen oikean" suunnilleen samoihin aikoihin myös, 27-34-vuotiaana. Toki on niitäkin, jotka ovat seurustelleet jo opiskeluajoista asti saman ihmisen kanssa, mutta huomattavasti yleisempää omassa ystäväpiirissäni on tämä, että se vakituinen ja vakava suhde on löytynyt vasta sitten kun opiskelut on ohi ja juoksut juostu.
19, kuinka monta työtöntä kielitieteilijää oikeasti tunnet?
Minulla. Olin jo eronnut ensimmäisestä avioliitostani. Sain sittemmin kerralla sekä miehen että lapsen.