Lapsen sijoitus psykiatriseen laitokseen tms.

Ensinnäkin, lasta ei koskaan sijoiteta psykiatriselle osastolle. Avohoidon tulisi tehdä lapsesta lähete osastojaksolle jos lapsi oireilee niin pahasti ettei avohoito riitä. Ainut vaan että paikkaa ei varmasti helpolla saa, paraikaa vähennetään koko ajan osastopaikkoja.

Jos lapsella on psyk.diagnoosi, ettekä pärjää lapsen kanssa, sossujen tulisi sijoittaa lapsi johonkin lastenkotiin jossa on psyk. osaamista.

Kaikki esitellään aluksi tieteen valossa, mutta mikä on sitten lasten psykiatrisen osaston todellisuus, kun lasta eikä vanhempia haluta kuulla hoitohenkilöstön ennakkoluulojen takaa.

Lääkärin lähete osastojaksolle. SIeltä se kaikki alkaa. Ja sossuille ilmaistava oikeasti selvästi se, että ei jaksa ja pärjää haastavan lapsen kanssa. Yhteistuumin sossun kanssa haette osastojakson aikana/jälkeen laitospaikkaa. Kannattaa muistaa, että sijoitus ei yleensä riitä vaan vaatii huostaanoton. Kyseessä kuitenkin periaatteessa sama asia ja lopputulos. Huostaanotetulla on parempi turva ja vaikuttaa mm kiinnipitoihin.

Kokemuksesta puhun.

Saisiko lapsi lähetteen lasten psykiatrian poliklinikalle esim tk-, koulu- tai perheneuvolan lääkäriltä? Psykan polille kun pääsisi niin siellä voisi miettiä olisiko lapsi psykiatrisen osastohoidon, esim. tutkimusjakson tarpeessa.

Ja/tai sijoitus (joko huostaanottona tai avohuollon tukitoimena) lastenkodin arviointi/vastaanotto-osastolle mistä käsin pohtia millaistga apua tarvitsette. Onko se edelleen psykiatrian osasto vai sijaisperhe, lastenkoti (niitäkin on erikoistuneita psykiatrisiin/neurologisiin tapauksiin) tukiperhe (lapsi osan ajasta kotona, osan tukiperheessä) vai mikä.

4 jatkaa. jos on sijoitettu laitokseen, huostaanottona tai avona, niin saattaa päästä nopeammin psykiatriseen avo tai osastohoitoon

mä neurologisesti epätyypillisen lapsen äitinä olisin sitä mieltä, että tärkeintä on kuitenkin se, että oireileva lapsi saa hoitoa - ei se, että te saatte helpostusta epäilemättä raskaaseen tilanteeseen. Hoidon kautta voi toki helpostustakin tulla, mutta pitäisi varmistua siitä, että helpotus takaa myös ja ennen kaikkea hoidon lapselle. SIjoitus ei valitettavasti takaa sitä. Lastenkodit ja perhekodit, joissa on psykiatrista osaamista, ovat yleensä erikoistuneet traumatisoituihin lapsiin, eivät neurologisesti oireileviin.

Päiväosastohoito psykiatrian poliklinikalla voisi auttaa. Esim parin kuukauden päiväjakso.Lapsi on tällöin osastollajoka päivä kahdeksasta neljään tai viiteen, häntä tarkkaillaan ensin ja katsotaan, mitä hoitoa tarvitsee jansitten aletaan ratkoa niitä ongelmia joita on leikin, terapian ja koulunkäynnin harjoittelun avulla. Ja lääkkeiden, jos niitä tarvitaan. On tavallista avohoitoa tehokkaampaa, mutta ei lapselle niin raskasta kuin sosiaaliset suhteet katkova sijoitus tai suljetun osaston hoito.

SUljetulle lapsia ja nuoria otetaan vain jos he ovat itsetuhoisella tavalla masentuneita tai anorektikkoja tai täysin psykoottisia. Se, että vanhemmat eivät jaksa, ei riitä. Ja hyvä niin, sillä kaikki me erityislasten vanhemmat joskus olemme väsyneitä, mutta lapsen kannalta se ei riitä kiintymyssuhteitten katkaisemisen syyksi.

Mistä on kysymys? Tässä kirjoittaja haluaa lapsensa osastohoitoon. Osastohoidossa olevan lapsen perhe taas haluaa lapsensa avohoitoon? Nyt ollaan osastohoitoa purkamassa, mutta mikä on sen tarve? Sijoituksella korvataan osastohoitoa. Korvaako se osastohoidon?