Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millainen olit teininä?
16.08.2013 |
Ajatellaan nyt teinibileitä nuoruudessasi. Istutaan jossain sohvilla ja lattioilla, musiikki soi ja kalja virtaa ja tupakka käryää. Olitko se, joka istui siellä poikien kanssa, joi, poltti ja pussaili ja myöhemmin sekstailikin, vai bileisiin eksynyt ujo nuori, joka ei juonut ja polttanut ja tunsi olonsa ihan ulkopuoliseksi perhetytöksi kovisten joukossa odottaen vain, että pääsisi äkkiä kotiin sieltä.
Vai millainen olit?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ujo ja hiljainen, siksi vedin aina bileissä lärvit ja päädyin tekemään noita ykkösvaihtoehdon juttuja. Myöhemmin ryhdyin satanistiksi ja koulukaverit alkoivat vältellä minua ja kaveripiiriäni.
Olin tasan kerran tällaisissa kotibileissä. Paras kaverini ne järjesti ja siksi siellä varmaan olinkin. Istuin bileissä eri huoneissa, söin sipsejä, katselin ihmisiä ja kummastelin itsekseni sitä miten niinkin monen mielestä pullonpyöritys on hauskaa ja kivaa. Yöllä bileiden "parhaimmisto" siirtyi läheiseen leikkipuistoon, käsittääkseni pussailemaan.
En ollut ujo tai arka enkä "kiltti perhetyttö", vaan sisäänpäinkääntynyt ja vähän erikoinen. En pukeutunut kuin teini tai käyttäytynyt kuin teini enkä ollut niin kiinnostunut pojista (tai tytöistä). Join kyllä humalahakuisesti ja juoksin diskoissa tanssimassa monta vuotta, mutta mieluiten olin kotona ja viihdyin yksin tai perheeni kanssa. Kavereita tapasin vain koulussa.
Siltä väliltä, en ollut poikien käytettävissä, enkä ollut mikään ujo reppana.
Olin teini, joka keskittyi urheiluun. kouluun ja seurusteluun; valmennukset pyörivät kurinalaisesti, keskiarvo välillä 9,5 - 10 ja seurustelin saman pojan kanssa 15 vuotiaasta 18 vuotiaaksi. En käyttänyt alkoholia enkä tupakoinut, kylillä pyöriminen ei kiinnosta ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut koskaan missään bileissä enkä edes tiedä järjestettiinkö sellaisia vai ei.
Olen aina ollut kotihiiri.
Hei, mitäs me arat hiiret! :)
Itsekin vietin yläasteiän kotona koiraa kouluttaen ja hoitaen. Koulumenestys oli kaikki kaikessa. Kävin jossain seurakunnan nuortenilloissa, mutta kotiin tulin aina ajoissa. Ensimmäinen poikaystävä oli, kun olin vähän päälle 19. Tein käsitöitä, harrastin pianon soittoa, ulkomaalaisia kirjekavereita ja autoin paljon kotitöissä, meillä oli suuri perhe (eikä olla edes lestadiolaisia!).
Lukiossa paahdoin koulua kaikilla mahdollisilla lisäaineilla, hoidin koiraa, tein töitä useana päivänä viikossa. Olin luottamusoppilaana, oppilaskunnan pj:nä jne jne. No sit kun pääsin yliopistoon, olin burn out. Se ei nyt tietty mikään hyvä juttu, eikä kuulunut nyt tähän kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No.9 nyt ei kuulosta kovin aralta, jos on ollut luottamusoppilaana ja oppilaskunnan pj:nä :P
t: 8, joka tosiaan oli vaan kotona, mitä nyt kerran viikossa kävi tanssitunneilla (ja jätti tietenkin esiintymättä tanssikoulun kevätjuhlassa)
Olin bileissä, pussailin. Myöhemmin juttuni vähän rajummat kuin monilla muilla. Hoidin kuitenkin asiani ja koulun.Aika paljon muualla kuin Suomessa. Ja menin sitten opiskelemaan, mutta sangen värikäs nuoruus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9 jatkaa.. no joo en sillä tavalla arka, mutta en olis uskaltanutkaan ajatella poikia tosissani kuin vasta sitten pois muutettuani. Olis ollut jotenkin tosi noloa seurustella. Ja muutenkin kaikki piti tehdä, niin kuin ajattelin, että hyvät tytöt tekevät.
Istuin kotona katsomassa telkkua ja lukemassa läksyjä. Odotin ikää jolloin olisin tarpeeksi vanha muuttamaan pois kotoa ja saisin vapauden. Sitten kun pääsin pois, en ensimmäiseen puoleen vuoteen osannut lähteä mihinkään. Sitten elin nuoruuden pikakelauksella puolessa vuodessa. Sitten olinkin jo kihloissa ja puolen vuoden päästä naimisissa ja sillä tiellä olen edelleen. Nyt omat lapset teinejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ujo ja hiljainen koulukiusattu, jota ei koskaan kutsuttu minnekään. Kotihiiri ''hissukka''.
Bileissä olin mukana. Join siellä, mutta en koskaan opetellut polttamaan tupakkaa. Saatoin ehkä pussatakin, ainakin joissain bileissä. Aika kiltti tyttö taisin kuitenkin olla, en rähjännyt kännissä enkä oksennellut pusikoissa. Kotiin yritin tulla aina ihmisten kunnossa, ettei porukat olis huomanneet mitään. Kova olin flirttaamaan, nauroin aina poikien jutuille, ja olin siis varmaan joidenkin tyttöjen (ja osan poikienkin) mielestä kikattava kana. Koulussa olin aina kasin oppilas. Mulla oli joitain kavereita, mutta ei superbestistä eikä mitään laajaa possea ympärillä.
Lukioaikana seukkasin pahispojan kanssa, jonka tosin tunsin entuudestaan. Teinikihloissakin oltiin hetki. Erottiin juuri ennen kirjoituksia, mutta ihme kyllä pystyin erokriiseilyn aikanakin keskittymään kirjoituksiin, ja ihan ok paperitkin sain. Ajokortin sain heti 18-vuotispäivänäni. On-off -pelleily ko. pojan kanssa loppui sitten kunnolla vasta seuraavana vuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkä bileet? Olin yksin kotona tietokoneella tai luin kokeisiin. Minulla oli vain muutama kaveri. Olin epävarma ja minulla oli huono itsetunto. Pukeuduin jokseenkin epäsiististi ja huonosti istuviin vaatteisiin eikä pojat olleet kiinnostuneita, ei ainakaan obsessiivinen ihastukseni. Lukiossa ja etenkin yliopistossa sosiaalinen elämä ja elämä ylipäänsä olikin sitten jo aivan toisenlaista. Olin klassinen ruma ankanpoikanen.
Olin kiltti teini, lauloin kirkkokuorossa, luin hirvittävästi ja neuloin.
En käynyt bileissä, koska kaikki koulukaverit bilettivät keskustassa, jonne meiltä oli 25 km eikä vanhemmat tietenkään olisi suostuneet sinne kuskaamaan, linja-auto kulki koulupäivinä kaupunkiin ja takaisin, ei siis voinut bussillakaan kulkea. Ja kun oli ne muutamat bileet jättänyt väliin, niin eipä sen jälkeen enää edes kutsuttu.. Ei sillä, että olisin edes bileisiin hinkunut...
Loistava aloitus!
Ala-asteella biletykset olivat aika vähissä, mutta tulihan niissä aina käytyä jos niitä järjestettiin. Yläasteella sitten meininki muuttui, ja edelläkävijänä kävin myös nettitreffeillä, joissa sitten pussailtiin myös reilusti. Tämä siis 90-luvun puolessavälissä. Kyllä, oli nettitreffailua ja meininkiä ennen Suoli24-sivustoa...
Ja yläasteella kaverit poltteli myös pilveä, ja kerran maistoinkin. Muut menivät ihan jumiin, mutta itse en siitä hirveästi välittänyt, vaan tuli enemmän sellainen olo että nyt olisi kiva mennä nukkumaan. Kai siinäkin vaikutti ne omat odotukset ja halut.
Olin pääasiassa kiltti ja tunnollinen tyttö, jonka harrastuksiin kuului partio, kirjeenvaihto ja piirtäminen. Olin mukana tukioppilastoiminnassa, kaveerasin niiden kanssa, joita luokassamme hyljeksittiin. Koulussa pärjäsin ihan ok.
Toinen puoli minusta oli sitten se kapinoiva teini. Kännäsin puistossa itseni huonoon kuntoon ja "säätöä" oli melkein kenen kanssa tahansa. Itsetuntoni oli todella huono ja ajattelin etten koskaan saa poikaystävää koska olin mielestäni niin ruma. Ensirakkauteni kanssa seurustelimme vakavasti (niin vakavasti kuin nyt 16-vuotias voi) mutta koska poikaystäväni oli vanhempi, oli minulla kova kiire aikuistua. Tuntui, että mikään ei riittänyt vaan kaipasin itsetunnolle pönkitystä. Petin poikaystävääni, erosimme, sitten halusin näyttää että vientiä riittää.
Kiteytettynä siis kiltti, mutta "halpa". Tekisi mieli mennä menneisyyteen lohduttamaan itseäni ja sanomaan, että kaikki järjestyy. Ei tarvitse todistella kenellekään mitään vaan voi olla ihan oma itsensä. Jos joku nuori tätä sattuisi lukemaan, haluan sanoa, että ihan oikeasti kaikki järjestyy vaikka nyt tuntuukin, että sinun kohdalla ei niin koskaan tule käymään. Kyllä tulee ja aikuisena kaikki on oikeasti paremmin :)
Olin "väärissä" porukoissa, poltimme pilveä, joimme keskikaljaa ja teimme pikkurikoksia. Olin pohjimmiltani kiltti tyttö, jonka piti vain esittää olevansa ihan jotain muuta. No, en mitään kadu, mutta ei kaikki tuon ajan asiat kauhean hyviä olleet.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 11:31"]
Olin "väärissä" porukoissa, poltimme pilveä, joimme keskikaljaa ja teimme pikkurikoksia. Olin pohjimmiltani kiltti tyttö, jonka piti vain esittää olevansa ihan jotain muuta. No, en mitään kadu, mutta ei kaikki tuon ajan asiat kauhean hyviä olleet.
[/quote]
Tarkoitan tuolla katumattomuudella sitä, ettei niitä asioita tekemättömiksi saa, en vahingoittanut ketään väkivallalla tai vastaavaa. Lähinnä tyhmiä varkauksia, murtoja ym tuli tehtyä. Sain jotenkin suoritettua kuitenkin lukion samalla, tosin siihen meni 4 vuotta. Myöhemmin sitten pääsin eroon niistä piireistä ja elämäni erilaiseksi.
Alue: Aihe vapaa
Minua ei kutsuttu koskaan bileisiin. Tosin ei meillä pikkukirkonkylässä niitä tainnut kukaan pitää, tai ainakin hyvin salasivat jos pitivät. Ei oikein taidettu saada kotoa lupia...ne oli siihen aikaan kaupunkilaisten juttu.
Minä olin kiltti teini, joka neuloo, kirjoittaa kirjekavereilla ja käy lenkillä sekä tekee läksyt. Joskus harvoin kävin diskoissa, muutapa meillä päin ei ollut. Tanssilavoilla jotkut kävivät, mutta se ei ole ollut mun juttuni.