Hei kaikki yksin asuvat: Hyödyt ja haitat?

Zinc

+ oma rauha

+ saa päättää siisteystasosta, sisustuksesta yms

- kallis vuokra

- joutuu tekemään kaiken itse (ei voi pistää ketään tiskaamaan yms)

- joskus turvaton olo, jos on vaikka huonoja naapureita

Pelkkää positiivista - oma tupa, oma lupa.

Pelkkiä hyötyjä minun kannaltani. Ei tarvitse puhua kenenkään kanssa, ei jakaa mitään, ei selitellä menojaan. Saa elää rauhassa niin kuin itse haluaa.

- kaikki tavarat aina tasan siellä mihin ne on laitettu

- saa olla niin siistiä tai sotkuista kun haluaa, eikä kukaan pilaa tätä

- voi pitää yksityiset asiat esillä, ei tarvitse piilotella

Miinuksia en keksi. :)

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Zinc

Voi yhdessäkin kaljoitella, kunhan katsoo kumppaniksi samanlaisen loppasuun. Vai eikö olekaan kiva katsella samanlaista tyyppiä kuin itse?

Saa tehdä mitä haluaa.

Saa tehdä milloin haluaa.

Saa piereskellä.

Saa syödä mitä haluaa.

Kukaan ei arvostele.

Saa olla lihava tai laiha.

Miinukset?

Vähemmän seksiä.

Ei yhteenkuuluvuuden tunnetta.

En keksi mitään muuta haittaa kuin kustannukset. Mikäli se ei ole este, yksin asuminen on todella luksusta! Ihan kaikesta voi päättää itse, kukaan ei sotke eikä jätä sukkiaan lattialle.

En ole keksinyt muuta negatiivista kuin, että usein järjestelemisen ja siivoamisen tarve on ihan omaa syytä, eikä voi käskeä ketään muuta siivoamaan.

Mutta olen aina sosiaalisesta luonteestani huolimatta viihtynyt erittäin hyvin itseni kanssa, ja ehkä siksikin minulla on vain yksi lapsi. Jonka kanssa kyllä tapaamme todella usein.

En keksi mitään negatiivista. Oma tupa, oma lupa. Ihanaa tulla kotiin, kun saa tehdä mitä haluaa, eikä ole ketään valtaamassa tilaa. Saa olla rumissa kotirytkyissä, ilman meikkiä, hiukset rasvaisina. Kukaan ei arvostele, kommentoi,vaadi mitään. Saa katsella tv:stä mitä haluaa, syödä mitä haluaa, istua paskalla rauhassa, piereskellä rauhassa. Saa olla VAPAA. Olla oma itsensä.

Pelkkiä plussia niinkuin edellä. Saa pitää sellaista vuorokausirytmiä kuin haluaa ilman että se häiritsee ketään.

- ruokakulut isommat

- asumiskulut jää yksin maksettavaksi

- jos tulet kipeäksi joudut itse hoitamaan silti kaiken kotona

- leffaillat ei ole sama asia yksin

- kaikki on siellä mihin olet sen jättänyt

- spontaani peli-ilta on vaikeampi järjestää yksin asuessa

- kaikki on paljon mukavampaa hyvässä seurassa

+ kaikki on siellä mihin olet sen jättänyt

+ saat nukkua/kukkua miten haluat

+ ei tarvitse tehdä kompromisseja kodin suhteen

+ kukaan ei syö vahingossakaan sun huomisen eväitä yöpalaks

+ jos on introvertti kuten minä niin väärässä seurassa kaikki alkaa ahdistaa ja koti lakkaa olemasta turvapaikka

Vierailija kirjoitti:

- ruokakulut isommat

- asumiskulut jää yksin maksettavaksi

- jos tulet kipeäksi joudut itse hoitamaan silti kaiken kotona

- leffaillat ei ole sama asia yksin

- kaikki on siellä mihin olet sen jättänyt

- spontaani peli-ilta on vaikeampi järjestää yksin asuessa

- kaikki on paljon mukavampaa hyvässä seurassa

+ kaikki on siellä mihin olet sen jättänyt

+ saat nukkua/kukkua miten haluat

+ ei tarvitse tehdä kompromisseja kodin suhteen

+ kukaan ei syö vahingossakaan sun huomisen eväitä yöpalaks

+ jos on introvertti kuten minä niin väärässä seurassa kaikki alkaa ahdistaa ja koti lakkaa olemasta turvapaikka

Tuo viiminen kohta varsinkin osui. En siedä olla väärässä seurassa hetkeäkään, koska menetän heti "turvapaikkani". Kyllä mä rakkautta kaipaan ja aina siitä haaveilen, mutta en tee kuitenkaan mitään asian eteen, koska pelkään juurikin menettäväni turvapaikkani. 

Jotenkin tuntuu, että minulle sopii paremmin vain haaveilu parisuhteesta kuin siinä aktuaalinen eläminen. Ei minulla parisuhteista tosin paljoa ole kokemustakaan, mutta jokainen yritys on johtanut siihen, että ahdistun nopeasti kun mies ei ymmärrä mua ollenkaan. 

Mä vaan viihdyn liian hyvin yksin. Vaikka samalla kärsin siitä.

Kyllä ne yksinäiset ihmiset on aika surkeassa asemassa. Vinkuvat etätöitä lopetettavaksi, kun on niin yksinäistä!

Oon monta kertaa miettinyt, että miten ne sinkut saa aikansa kulumaan?

Vierailija kirjoitti:

En keksi mitään muuta haittaa kuin kustannukset. Mikäli se ei ole este, yksin asuminen on todella luksusta! Ihan kaikesta voi päättää itse, kukaan ei sotke eikä jätä sukkiaan lattialle.

Miten niin? Kyllä yksinäinen voi ihan itse sotkea ja jättää sukat lattialle. 

Ihan hyvin tuo aika kuluu, kun on vilkas sisäinen elämä ja paljon mielenkiinnon kohteita.

Ja kiinnostavia asioitahan maailma on tulvillaan, kun jaksaa ja saa rauhassa keskittyä ilman turhanaikaista pulinaa.

Omia listatakseni:

Lukeminen, ihan kaikenlainen. Tietokirjoja, dekkareita, klassikoita.

Lukemisen pistäminen käytäntöön: pilvibongaukseen, matokompostointiin, ompeluun, puutarhanhoitoon, ruuanlaittoon, remontointiin, pohjatyötä omaan kirjoittamiseen jne.

Saa lähteä marjaan aamukuudelta jos siltä tuntuu. Ei tartte lähteä jos ei huvita.

Käsityöt yhdistettynä äänikirjoihin.

Kissan tai koiran hoito ja koulutus.

Taiteen tekeminen.

Sinkutkin käyvät tapahtumissa!

Ihan vaan apaattinen makaaminen telkun tai kännyn kanssa, eli sitä mitä perheellisetkin vissiin tekevät.

Ei tarvitse tehdä yhtään kompromissia eikä vastentahtoisesti mukautua toisen määräilyihin. Vapaus on ihmiselle kaikkein suurin onni.

Ainoa miinus jonka keksin on se ettei ole ketään poistamassa hämähäkkejä asunnosta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne yksinäiset ihmiset on aika surkeassa asemassa. Vinkuvat etätöitä lopetettavaksi, kun on niin yksinäistä!

Totta, etätöistä on päästävä konttorille lepäämään. Lapset ja puoliso on niin rasittavia. Aikuiset tarvitsee aikuisten aikaa ja parisuhde tervettä eroa. Mieluiten joka paivä, ja pääosin koko valveillaoloajan.

Ja ah, kyllä siellä konttorilla sitten levätäänkin! Aamu aloitetaan kahvitauolla ja luetaan lehdet ajatuksella, kun kotona ei voi. Sitten onkin kipaistava pari omaa asiaa, kun ei niitä muulloin voi. Lunchille mennään kaupungille, kun muulloin ei pääse. Siksi venyy vähän. Vähän ei oikeasti ole vähän, on vain tapana sanoa niin.

Iltapäivästä onkin ihana pitkä kahvihetki aikuisten kesken (et arvaa mitä mun parempi puolisko teki, että se voikin, aijai kamala. En minä kyllä koskaan!). Kohta päiväkoti meneekin kiinni, on lähdettävä. Sinkku joutaa, jätä paperit sille! Katsos minulla on motto, kyllä asiat järjestyy!