Tällainen äitityyppi saa niskavillani pystyyn.

Unohdit perhepedin ja julkisella paikalla imettämisen. Imettää voi vielä vaikka 3-vuotiasta. 

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 15:10"]

Unohdit perhepedin ja julkisella paikalla imettämisen. Imettää voi vielä vaikka 3-vuotiasta. 

[/quote]

Totta, tuo unohtui. Samoin kuin se, että mamma puhuu itsestään, joko mammana tai vaihtoehtoisesti emäntänä. Perheen mies on isäntä. "Kunhan isäntä palailee töistä tää mamma lähtee nuorimmaisen kanssa Prismaan".

Missä te tuollaisia mammoja tapaatte?!

Kaveripiiriini ei kuulu yhtään ainoaa ihmistä, joka edes muistuttaisi ap:n kuvailemaa mammatyyppiä. (ja tunnen mielestäni aika paljon pienten lasten äitejä...).

Muutamasta koulukaveristani kasvoi tuollainen äiti. Emme enää tapaa, minulla kun ei ole lapsia niin puheenaiheet ovat hieman vähissä. Voin vain pelolla aavistaa millaisen mulkaisun saisin jos kehtaisin sanoa että ostin ITSELLENI uuden vaatteen, tai käväisin baarissa, tuossa paheiden tyyssijassa.

Nämä edellämainitut eivät kylläkään ole niin karmaisevia tapauksia, kun sinkkumamit. Eli arkena ollaan äitejä, joskin hieman vihaisia ja katkeria ja väsyneitä, mutta viikonloppuna, kun lapsoset ovat isällään tai mummolassa, alkaa mamin elämä. Eli ensin aloitellaan sinkkumammakaverin kämpillä, ja sitten suunnataan baariin. Ei siis mitenkään harvinaisuutena kerran kaksi vuodessa, vaan ihan joka viikonloppu kun vain mahdollista. Bonuksena kännikuvat fb:ssä. NÄMÄ mammat saavat minun niskavillani pystyyn.

YÖK

Hah hah, kuullostaa ihan yhdeltä kaveriltani, joka muuttui äitiyden myötä tuollaiseksi. Ennen oli tosi menevää sorttia ja ystävät ja kaverit todella tärkeitä, mutta sitten, kun tapasi uuden miehen, jonka kanssa mentiin kihloihin 3 kk seurustelun jälkeen ja naimisiin alle vuoden päästä tapaamisesta ja tietysti lapsi heti siihen saman tien. Ei kiinnosta kaverit ("kavereita" näkee tarpeeksi vauvakerhossa), koskaan ei lähde minnekään ilman lastaan, isä ei osaa hoitaa, kaikki siis pyörii vaan lapsen ympärillä. Mies ei saa lähteä minnekään, koska ei perheenisä voi, ei voi edes ottaa paria saunakaljaa. Facebook täyttyy lapsen kuvilla ja lapsi teki sitä ja lapsi teki tätä ja tää mamma lähtee nyt lapsukaisen kanssa sinne ja tänne ja plaaplaa. Toki lapsi mullistaa elämää, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki muu heitetään ulos elämästä. Elämään ei kuulu muuta, kuin mies, lapsi ja just nää lastenvaatekirppikset. :D Niin ja tän mamman työpaikkana on "kotiäiti".

Itse en koskaan ole ollut mikään mamma. Mielestäni kyllä hyvä äiti ja hyvä vaimo, mutta elämääni kuuluu myös ystävät, humputtelut silloin tällöin ja omat harrastukset, jotka eivät siis ole sellaisia, joita tehdään lapsen kanssa.

Mun karvat saa pystyyn täydellinen mami joka kehuskelee tekemisillään,leipomisillaan tai missä on tänään käynyt lasten kanssa tai isin kanssa. Näistä sitten raportoidaan joka julmetun päivä. Oikeasti. Pitäisivät omana tietonaan. Ketä kiinnnostaa joku nobody perheen elämä.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 15:05"]

"Mamma"

Mamman puheenaiheet liittyvät aina tavalla tai toisella lapsiin. Muut puheenaiheet ovat turhia ja pinnallisia. Mamman mielestä ainoa kiinnostava ja syvällinen keskustelu koskee lastenvaatteita, lasten harrastuksia, lastenmessuja, lastenhuoneen sisustusta tms.

Kaikki mamman tekemiset koskevat myös tavalla tai toisella lapsia. Ainoat antoisat harrastukset ovat muskari, perheliikunta, lastenvaatekirppari ja toisten lapsiperheiden kanssa ennen päikkyaikaa tapaaminen. Poikkeuksena voi olla töissä käynti. Näin vain siinä tapauksessa, että kyseinen mamma sattuu olemaan niin onneton, ettei miehen tulot yksinään riitä elättämään mammaa ja pesuetta. Tällöin työ koetaan välttämättömänä pahana, aikana pois lasten luota. Usein työ onkin vähäisen koulutuksen vaativaa, suorittavaa työtä, sillä mamman mielenkiinto ei riitä opiskeluun tai muuhun mikä vie paukkuja pois perhe-elämältä.

Mamman mies sitten? Mamman mies on kiltti ja kuuliainen. Käy töissä ja kaksi kertaa viikossa sulkapalloa pelaamassa. Muu aika vietetäänkin sitten perheenä esimerkiksi edellä mainituin tavoin. Parisuhdeaika on mamman mielestä sellaisille, jotka eivät ole kypsiä perhe-elämään. Poikien saunaillat tai muut vastaavat eivät myöskään kuulu mamman mielestä perheellisen miehen elämään.

Kerran vuodessa mamma repäisee. Tällöinkin yleensä pakonsanelemana äitikaveri-Tiinan polttareiden johdosta. Tällöin mamma kirjoittaa facebookiin tavanomaisen "nyt tää mamma pakkaa muksut autoon ja lähtee kohti lapsimessuja"- päivitysten sijaan "nyt tää mamma lähtee viihteelle".

Jos kohtaat tällaisen mamman ensimmäistä kertaa, tunnistat hänet tällaisista repliikeistä "Minkä merkkinen toi teidän haalari on? Ei ainakaan Ticketti tai Jonathan.", "Huutiksessa saa tosin hyvin kun myy vaatteita paketteina", "Tilasin lastenhuoneeseen aivan ihanat uudet verhot", "Mitä harrastuksia teidän tytöllä on?" jne.

[/quote]

onneksi minulla ei jaksa minkäänlaiset mammatyypit tai muut ärsyttää. töissäkin on ne tyypit tosi stressaantuneita, joita jotkut aina ärsyttää.

Mamma kuljettaa mukanaan valtavaa nivaskaa kuvia lapsistaan, joita sitten kaivaa esille joka käänteessä ja esittelee olettaen että kaikkia kiinnostaa. Jokaista kuvaa kommentoidaan ikäänkuin lapsi olisi tehnyt jotakin Ainutkertaisen Ihmeellistä sotkiessaan naamansa ruualla tai huitoessaan kättään. Mamma myöskin kiikuttaa vauvansa työpaikalle näytille kuvitellen ilmeisesti ettei kukaan ole koskaan nähnyt vauvaa tai ainakaan niin erikoista vauvaa kuin mammalla on.

Hmm... Miksi musta tuntuu, että aika monella on elämässään jossain välissä tuollainen mammavaihe. Etenkin, jos kotona ollessa se sosiaalinen elämä rakentuu pitkälti samassa tilanteessa olevien muiden mammojen varaan. Tunnustan, että olin ehkä itsekin hetken aikaa mamma. Mutta valoa on tunnelin päässä. Mammaudesta voi selvitä takaisin normaalin kirjoihin eikä se välttämättä jätä pysyviä vaurioita.

Auts, nyt kolisee pahasti, ihan vain muutama ero aloittajan mammaan,

mulla ei ole miestä, ja julkisella paikalla ei ole paljoa tullut imetettyä, imetyksetkin ovat päättyneet 6-9kk jälkeen. Enkä ole fb:ssä.

Mutta muuten natsaa hyvin...

Joo tuttu juttu.

Mulla kaksi lasta, nyt jo koululaisia molemmat ja kun nuorimmaiseni syntyi, vanhempi lapsi oli 2,5v. Hoidin molemmat lapset kotona. Meillä oli aika tiivis ystäväporukka, "mammapoppoo", jossa kaikilla suht sama elämäntilanne; äidit lapsineen kotona, mies töissä. Tapasimme vähintään viikottain ja useamminkin jonkun luona tai kaupungilla tmv ja jutut oli AINA ja POIKKEUKSETTA lapsiin liittyvää. Joskus kun uskalsin aloittaa jutun jostain muusta aiheesta, minut keskeytettiin ja sivuutettiin täysin. Uskalsin jopa kerran ehdottaa että menisimme äitien kesken syömään ja leffaan, niin minua katsottiin kuin hullua. Tietenkään emme menneet.

Nuoremman ollessa 9kk, mieheni jäi yllättäen työttämäksi. Samaan aikaan minulle soitettiin kotiin työpaikastani, josta olin äitiyslomalla ja tarjottiin ylennystä. Tämä tuntui tietenkin mahtavalta tilaisuudelta ja koska miehenikin eli lasteni isä on ihan täysjärkinen, oli sanomattakin selvää että hän jää kotiin lasten kanssa ja minä otan työn vastaan. Mutta... tarinassa on yksi mutta, mammakerhossa minut teilattiin ihan täysin. Minua ei koskaan enää kutsuttu mihinkään vaikka hyvin olisin voinut mukaan joskus lähteä. Minun kutsuni sivuutettiin, minua ei yksinkertaisesti ollut enää olemassakaan tälle jengille. Tästä kaikesta on onneksi jo n. 10v aikaa ja olen onnistunut saamaan sellaisen ystäväpiirin, joka koostuu äideistä, vaimoista, IHMISISTÄ, NAISISTA, (jopa parista miehestä :))! Lapsetonkin varmasti mahtuisi meidän jengiin mukaan. 

Älkää hyvät ihmiset kadottako omaa minuuttanne lapsia saadessanne. Lapset täydentävät meitä ihmisinä, opettavat meille vastuunkantoa, kärsivällisyyttä ja sitä kuinka huolissaan ja peloissaan voimme jostain pienestä ihmisestä olla, rakkautta, mutta ainakin minulle se on vain yksi kerros. Silti minä olen myös se minä, joka olin ennen lapsien saantia. 

Ja miksi mamma puhuu aina kavereistaankin joko "yks mammakaveri" tai "yks äitikaveri". Miksei vaan kaveri?

Mamma on myös kova parjaamaan lapsettomia. Muistaa joka yhteydessä tuoda esiin, kuinka välit menivät lapsettomiin ystäviin mamman kasvettua niin suuresti henkisellä tasolla, ettei lapsettomien tyhjänpäiväiset jutut enää jaksaneet kiinnostaa.

Minä tunnen aina lievää pettymystä ap:n kaltaisia kirjoittajia kohtaan, vaikka tajuankin, että aloitus on tehty pilke silmäkulmassa. Tunnen paljon pienten lasten äitejä, ja ihmettelen, millainen puusilmä ei näe sen äidin fb-päivitysten taakse, ei kykene eläytymään hänen elämäänsä eikä ongelmiinsa, iloihinsa ja suruihinsa, jos ja kun kerran esittelee itsensä tämän ystävänä.  

Jos teitä niin hirveästi ärsyttää, että ystävistänne on tullut silmissänne "äitiyyppi sitä ja tätä" niin ottakaa itse se ensimmäinen askel ja alkakaa ystäväksi, jolle voi kertoa myös muita asioita kuin imeliä fb-päivityksiä. Maailmankuva saattaa kummasti avartua.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 16:16"]

Minä tunnen aina lievää pettymystä ap:n kaltaisia kirjoittajia kohtaan, vaikka tajuankin, että aloitus on tehty pilke silmäkulmassa. Tunnen paljon pienten lasten äitejä, ja ihmettelen, millainen puusilmä ei näe sen äidin fb-päivitysten taakse, ei kykene eläytymään hänen elämäänsä eikä ongelmiinsa, iloihinsa ja suruihinsa, jos ja kun kerran esittelee itsensä tämän ystävänä.  

Jos teitä niin hirveästi ärsyttää, että ystävistänne on tullut silmissänne "äitiyyppi sitä ja tätä" niin ottakaa itse se ensimmäinen askel ja alkakaa ystäväksi, jolle voi kertoa myös muita asioita kuin imeliä fb-päivityksiä. Maailmankuva saattaa kummasti avartua.

[/quote]

En puhu ystävistäni, vaan tuttavistani. Eihän näillä mammoilla ole kavereinaan kuin itsensä kaltaisia mammakavereita.

16; sinä siis puhut ihmisistä joita et tunne? Onko se sulle yleinenkin tapa - puhua asioista, joista et oikeastaan mitään tiedä? Aikuisiällä pitäis pystyä jo vähän parempaan.

Ainakin minä elin tuollaista elämää kun olin lasten kanssa kotona kolme vuotta, olen tosi kiitollinen tuosta ajasta se oli ihanan rauhaisaa aikaa, myöhemmin se vaihtui jääkiekkokaukalo/jalkapallo/koripallo/lentopallokenttänlaitamammuudeksi, se taas oli h..tin vauhdikasta aikaa, piti käydä töissä, hoitaa kotia, omia ja lasten harrastuksia, olen kiitollinen tuostakin ajasta. Nyt elän aikaa, joilloin odottelen lapsenlapsia, käyn töissä, harrastan monenlaisia kivoja asioita ja seurustelen vain mukavien ihmisten kanssa, osa on ollut elämässäni syntymästäni, osa tullut koulu/opiskeluaikana, pari tuona mamma- aikana, pari jalkapalloäitinä ollessani, muutama työn kautta Elämän varrella on monenlaisia kausia, onneksi.

Välillä on ollut ihanaa kun on voinut olla vain äiti, kiitos siitä ihanalle ex-miehelle, joka arvosti kotiäitiyttäni ne kolme vuotta kun se taloudellisesti oli mahdollista.

Onhan niitä olemassa monenlaisia kavereita, pitkäaikaiset ystävät, työkaverit ja sitten ne lasten kautta tulleet kaverit ja tutut, joita voi kutsua äitikavereiksi. Ja mulla kyllä näiden äitikavereiden kanssa ei sitten välttämättä olekaan muuta yhteistä tai puhuttavaa kuin lapset tai sää, kun monet ei ehdi edes maailmantapahtumia seuraamaan. 

http://wiwwa-dreamingalldaylong.blogspot.fi/

ap:n kuvauksen mamma?

Ihmisten lokeroiminen.