Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ylös, ulos ja liikkeelle!

01.08.2008 |

Elokuun Vauvassa kotiäiti Tanja Kristiansson kertoo, miten hän hoitaa kuntoaan lasten hoidon lomassa. Miten sinulta onnistuu kunnonkohotus pienten lasten kanssa? Kerro vinkkisi!

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
04.08.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaunuttelemassa olen käynyt, mutta kun siinä on se haittapuoli, että menee hyvä kotityöaika hukkaan. Tietty liikuntakin on tärkeää, mutta kun mies vaatii, että pitää kotonakin jotain tehdä... Jos pitkät päikkärit osuu just siihen vaunutteluun, niin harmittaa vietävästi. Mä teen sellasia kahden tunnin lenkkejä lähes, joten uniaikaa ei paljon yli jää. Pienempiä päikkäreitä sitten otetaan, mutta ei silloin viitsi aloittaa mitään suurempaa urakkaa. Meidän neiti on niin seurankipeä, että hänen valveilla ollessa ei paljon hommia tehdä. Hyvä kun saa ruuan tehtyä ja tiskit tiskattua. Miehelle en voi oikein tiskejä jättää, kun tosiaan on sitä valitusta, että silloin kun hän oli kotona ja mä töissä päläpälä ni hän kyllä teki kotityöt... Nii-i. Mutta hänellä ei ollut sitä lasta siinä.



Vauvan kanssa olen yritäänyt vähän jumpata, mutta aika minimissä se on ollut. Pihaa olen sitten tonkinut ja laittanut aina kun olen ehtinyt. Kotitöissäkin saa ihan kivasti liikuntaa, mutta jumppaan kaipaisin. MInä tarvitsen ehdottomasti porukan kannustusta liikunnassa, koska itse olen laiskimus :) Pacen olen aloittamassa tässä syksyllä. Täysimetän vielä, joten pitää sitten yrittää sovittaa imetyksen kanssa se jumppa. Vauva vaan ei suostu aina syömään jos ei ole nälkä, että voi tulla taiteilua. Pullosta emme ole antaneet kuin kerran ja inhoan lypsämistä!!!



Ehkäpä sitten kun lapsi kasvaa ja oppii liikkumaan, niin äitikin saa enemmän liikuntaa :) Sitä ennen pitätisi ottaa jotain perusjumppaa päiväohjelmaan. Itsekuri vaan ei ole oikein enää niin kohdillaan kuin joskus parikymppisenä. 12 raskauskiloa kuitenkin vaatisivat liikkumaan enemmän. BabyBjörnin kanssa olemme nyt katselleet maisemia, joten jos siinä pysyisi valveilla pidempään, ni ei ois kotityöajasta pois. MInä en kuulu siihen ihmislajiin, joka voi jättää kotityöt tekemättä. Ne on tehtävä, jotta on siistiä ja itsellä parempi mieli. Stressi tulee sotkun katselusta. Omaa aikaa on sitten joskus jos on :)

Vierailija
2/6 |
17.08.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä menee niin päin, että tärkeysjärjestyksessä ensin tulee lapset, sitten vanhemmat ja sitten vasta keskitytään siivoukseen. ;) Sotkua siis siedetään ja meillä ehdottomasti kotityöt kuuluvat molemmille. Mies onneksi ymmärtää, ettei lasten kanssa kotona oleminen ole mitään lorvailua ja laiskottelua, vaan kaikkea ei yksinkertaisesti ehdi tekemään, jos jotain haluaa lastenkin kanssa touhuta.



Esikoisen vauva-aikaan pääsi vielä hyödyntämään pitkiä päiväunia omaan palautumiseen tekemällä pitkiä vaunulenkkejä. Lisäki päättäväisesti pidin huolta siitä, että pääsin vähintään kolmesti viikossa ihan itsekseni liikkumaan. Lenkille, salille tai jumppaan. Mun mieheni on kovin liikunnallinen myös ja ottaa oman aikansa harrastuksilleen, joten tasapuolisuudenkin nimissä mun on päästävä myös yksin harrastamaan.



Toisen lapsen synnyttyä ei enää vaunulenkille niin vaan lähdettykään. Joskus harvoin, jos mies tai joku muu jäi esikoisen kanssa kotiin, olen saattanut vaunujen kanssa lenkkeillä. Mutta edelleen mä käyn vähintään kolme kertaa viikossa tekemässä vähintään tunnin treenin. Joskus käyn päivällä / alkuillasta harrastamassa, kun mieskin on kotona, ja sitten on lasten nukkumaan menon jälkeen aikaa vielä siivoilla taikka joskus jätän ne siivoushommat miehelle ja kun muksut nukkuu lähden itse kuluttamaan juoksukenkiä.



Olen lisäksi hankkinu kotiin käsipainoja ja jumppapallon, minkä avulla treenailen silloin, kun aika on todella tiukilla. Iltaisin telkkaria katsellessa voi samalla jumpatakin. Myös siivouksen otan usein liikunnan kannalta. Mattoja tampatessa saa ylävartalo hyvää harjotusta, imuroidessa ja lattioita pestessä voi välillä kyykätä tai kävellä varpaillaan, puristella pakaroilla ja treenailla lantionpohjalihaksia.



Tärkeintä mulle on miettiä etukäteen, mitä teen ja koska, ja sitten pyrkiä pitämään myös kiinni niistä suunnitelmista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
19.08.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kirjoitit että menet lenkille sen jälkeen kun lapsesi nukkuvat. Mihin aikaan pääset lenkille?

Vierailija
4/6 |
20.08.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yleensä lapset käy yöunille klo 20, joten ei hirvittävän myöhään tarvi lenkille pääsyä odotella. Tosin valoisana vuodenaikana olen kyllä käyny vielä klo 21-22 juoksemassa, jos en aiemmin ole päässyt.

Kirjoitit että menet lenkille sen jälkeen kun lapsesi nukkuvat. Mihin aikaan pääset lenkille?

Vierailija
5/6 |
20.08.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä meilläkin lapsi menee etusijalle. Siivous, leipominen ja pihan laitto on mulle itelle tärkeitä, joten siinä samassa siis hoidan itteeni ku touhuan. Kuntoilu on fysiikan kannalta tärkeää, mutta henkinen puoli ei siinä mulla niin paljon piristy. Olen enempi sellainen suorittaja kuin liikunnasta nauttiva :)



Kansalaisopiston mammajumppa alkaa tässä lähellä ja sinne aioin mennä jos miehen työt sallii. Samaten aloitan pacen tässä syksyn myötä. Meillä mies ei liiku kuin töissä ja työmatkat fillarilla. Häne muutenkin ymmärtää vaan noi ilmaset liikunnan muodot, joten saan aika hyvin perustella, miksi menen maksulliseen toimintaan mukaan...



Kyllä mun mies tekee paljon kotitöitä silloin kun hän on kotona. Mutta sitte mä katon lasta sen aikaa, joten en silloinkaan ehdi liikkua. Just toi, että mies tekee paljon kotitöitä saa hänet purnaamaan siitä, että mä en tee mitään päivisin ;) Joo...Eipä tässä auta valitella. PItäis järjestää aikaa muutenkin monelle asialle, jotka on tärkeitä. Parisuhteelle ei just laatuaikaa tai muutakaan aikaa jää... Öisin ei jaksa "jumppailla" kun tahtoo nukkua vaan. Liikuntaa se sekin olis ;)

Vierailija
6/6 |
28.08.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olemme olleet mieheni kanssa aina aktiivikuntoilijoita ja yritetään ylläpitää samaa vauvanjälkeisessäkin elämässä. Itse lähdin jumppaan heti jälkitarkastuksen jälkeen aloittaen pehmeästi parin kerran viikkotahtia. Mies pääsee salille tai lenkille yhtä monena iltana kuin minä pääsen jumppaan ja yhtenä iltana viikossa vauvamme on mummolassa, jolloin menemme molemmat tahoillamme liikkumaan.



Heti, kun vauvani oppii kannattelemaan päätä vähän paremmin, menemme äiti-vauvajumppaan. Jos hänestä kasvaa muutamassa kuukaudessa lelujen keskellä viihtyvä kaveri, vien hänet kuntosalin lapsiparkkiin ja menen itse salille.



Joka tapauksessa kotona aion aloitella lihaskunnon palauttamista jo nyt, punttia tai vauvaa painona käyttäen.