Lue keskustelun säännöt.
Mitä korona-aika on tehnyt teidän ihmissuhteille? Yksinäisyyttä? Riitoja?
14.08.2020 |
Mulla korona on aiheuttanut yksinäisyyttä. Asun yksin, kuten kai yli miljoona muutakin suomalaista, ja olen keväästä saakka jättänyt menemättä oikeastaan kaikkialle, mihin ei ole pakko. Välillä tuntuu, että seinät kaatuvat päälle.
Korona on myös aiheuttanut lähipiirissä välien kiristymistä, kun toiset ovat aika huolettomia ja järkkäilevät esim. isoja bileitä tai matkustavat viitsimättä noudattaa karanteeneja kunnolla, ja toiset kuuluvat riskiryhmään tai heidän läheisensä kuuluvat, ja heillä menee hermot toisten touhuun.
Välillä huomaan itsekin olevani kireä, kun esimerkiksi kaupassa joku yskii suojaamatta suutaan, tai ei osata pitää niitä turvavälejä. Muutaman kerran on tehnyt mieli tiuskaista ihan vieraalle ihmiselle. Eipä ole kuulunut tapoihin ennen koronaa...
Kommentit (34)
Eräs "ystävä" käyttää koronaa tekosyynä, ettei tarvitse kutsua minua mihinkään. Mistäkö tiedän? Koska hän tapaa muita ihmisiä normaalisti.
Poistin ko. kusipään kavereista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koronasta välitä eikä kaverinikaan. Ihan normisti tässä on tapailtu sekä sukulaisten (lapset ja lapsen lapset, serkut) että ystävien kanssa. Kukaan meistä ei ole sairastunut emmekä maskeja ole käyttäneet, tuskin käytämmekään.
Ei ole vaikuttanut oikeastaan mitenkään. Joitakin harrastusluonteisia juttuja on vähentynyt, mutta eipä tuo haittaa.
Nyt suunnittelen sitä, että siirrytään ruokaostoissa noutopalveluun, kun rupesi ottamaan aivoon ruokakauppamaratonit. Joku toinen saa hoitaa keräämisen ja meitsi vaan hakee valmiiksi pakatut laatikot.
Sukulaisen puoliso sai koronasta hyvän tekosyyn ettei voi kutsua muita kuin omia sukulaisiaan kylään, kuvaa lähes päivittäin käyntejä omilla sukulaisillaan mutta muita ei pyydä kylään mihinkään. Meno oli samanlaista jo ennen koronaa, mutta nyt sai koronasta oikein hyvän syyn perua kaikki tapaamiset, juhlat yms. Ikävältähän se tuntuu mutta minkäs sille voi, ajattelin omaksi ratkaisuksi että unohdan sukulaisen kun hän katselee puolisoa jolla on jotain hänen sukulaisiaan vastaan, vaikka mitään riitoja ei ole edes ollut.
Vierailija kirjoitti:
En koronasta välitä eikä kaverinikaan. Ihan normisti tässä on tapailtu sekä sukulaisten (lapset ja lapsen lapset, serkut) että ystävien kanssa. Kukaan meistä ei ole sairastunut emmekä maskeja ole käyttäneet, tuskin käytämmekään.
Ok, olkaa hyvä! Me muut täällä toimitaan fiksusti ja välitetään koronasta ja myös toisista ihmisistä, niin te saatte suht turvassa jatkaa elämäänne ilman rajoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koronasta välitä eikä kaverinikaan. Ihan normisti tässä on tapailtu sekä sukulaisten (lapset ja lapsen lapset, serkut) että ystävien kanssa. Kukaan meistä ei ole sairastunut emmekä maskeja ole käyttäneet, tuskin käytämmekään.
Ok, olkaa hyvä! Me muut täällä toimitaan fiksusti ja välitetään koronasta ja myös toisista ihmisistä, niin te saatte suht turvassa jatkaa elämäänne ilman rajoituksia.
Suomi uhraa taloutensa, työpaikkansa, terveytensä, harrastuksensa ja sosiaaliset suhteensa. Ihmiset kärsivät ja ottavat vastuuta. Kiva sitten lukea, näitä "me ei välitetä, me tehdään mitä me halutaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikuttanut jonkun verran.
Mietin ap että miten saisit tilannetta paremmaksi. Soitteletko kavereiden/sukulaisten/ystävien kanssa? Minua auttoi keväällä se soittelu ja nyt kesällä olen uskaltanut nähdäkin.
Voisiko näitä ihmisiä nähdä ulkona lenkkeilyn merkissä jos ei muuten? Vai koetko että nämä kaikki on niin huolettomia ettei heitä uskalla nähdä? Voisiko jollekin ehdottaa videoyhteydellä näkemistä viinilasillisen merkeissä? Hlökohtaisesti tykkäisin tuollaisesta "tapaamisesta".
Ulkoiletko itse riittävästi?
Juu, ulkoilen koiran kanssa useamman tunnin päivässä, ja olen myös nähnyt ystäviä välillä kävelyllä. Etäviinejäkin on tullut otettua. Kaikki tämä on ihan elintärkeää, mutta huomaan, että jotenkin tää ei mulle riitä pidemmän päälle. Yksin asuvana olisi niin tärkeää saada välillä vähän muitakin elämyksiä kuin metsäkävelyt ja videopuhelut, kun koti on hiljainen koko ajan. Mutta tällaistahan se nyt on. Eilen muistelin haikeana muinaisia reissuja ja teatteriesityksiä, ravintoloita ja kahviloita. Toivottavasti tämä ei jatku ikuisesti. Ap
Lisään vielä, että soittelen useampien ihmisten kanssa päivittäin ja viestejäkin lentelee joka suuntaan. Että enhän mä sillä tavalla yksinäinen ole, mutta perhettä muutenkin toivoneena harmittaa tässä tilanteessa nyt erityisesti, ettei sitä ole tässä. Ei se viesti tai videopuhelu oikein ihmissuhteita ja aitoa vuorovaikutusta korvaa. Ap
Ymmärrän. Ja varmasti myös jonkun treffaaminenkin on hankalaa, mutta toisaalta seuran etsiminen netistä onneksi onnistuu tämmöisenäkin aikana ja toisaalta voisi tuoda piristystä arkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikuttanut jonkun verran.
Mietin ap että miten saisit tilannetta paremmaksi. Soitteletko kavereiden/sukulaisten/ystävien kanssa? Minua auttoi keväällä se soittelu ja nyt kesällä olen uskaltanut nähdäkin.
Voisiko näitä ihmisiä nähdä ulkona lenkkeilyn merkissä jos ei muuten? Vai koetko että nämä kaikki on niin huolettomia ettei heitä uskalla nähdä? Voisiko jollekin ehdottaa videoyhteydellä näkemistä viinilasillisen merkeissä? Hlökohtaisesti tykkäisin tuollaisesta "tapaamisesta".
Ulkoiletko itse riittävästi?
Juu, ulkoilen koiran kanssa useamman tunnin päivässä, ja olen myös nähnyt ystäviä välillä kävelyllä. Etäviinejäkin on tullut otettua. Kaikki tämä on ihan elintärkeää, mutta huomaan, että jotenkin tää ei mulle riitä pidemmän päälle. Yksin asuvana olisi niin tärkeää saada välillä vähän muitakin elämyksiä kuin metsäkävelyt ja videopuhelut, kun koti on hiljainen koko ajan. Mutta tällaistahan se nyt on. Eilen muistelin haikeana muinaisia reissuja ja teatteriesityksiä, ravintoloita ja kahviloita. Toivottavasti tämä ei jatku ikuisesti. Ap
Lisään vielä, että soittelen useampien ihmisten kanssa päivittäin ja viestejäkin lentelee joka suuntaan. Että enhän mä sillä tavalla yksinäinen ole, mutta perhettä muutenkin toivoneena harmittaa tässä tilanteessa nyt erityisesti, ettei sitä ole tässä. Ei se viesti tai videopuhelu oikein ihmissuhteita ja aitoa vuorovaikutusta korvaa. Ap
Ymmärrän. Ja varmasti myös jonkun treffaaminenkin on hankalaa, mutta toisaalta seuran etsiminen netistä onneksi onnistuu tämmöisenäkin aikana ja toisaalta voisi tuoda piristystä arkeen?
Jos tarkoitat nettideittailua, sen lopetin joku aika sitten, huomasin, että siitä tulee vain ahdistusta ja paha mieli. Mun on parempi näin :) Ap
Ihan positiivisesti. Kotona ei muutosta, mutta selkeästi olin tauon tarpeessa kaikesta muusta sosiaalisesta elämästä, olen nauttinut omasta rauhasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuin ikuinen loma:)
Olemme muutenkin miehen kanssa kotitoimistolla joten mitään uutta tämä ei meille ole. Lukiolaisen kotonaolo erilaista kuin yleensä mutta pärjäämme hyvin.
Asumme okt:ssa joten tämä on kuin mökillä oloa koko ajan. Joka aamu uimaan, sitten poimimaan marjat aamiaiselle samalla kun sämpylät paistuu.
Koko päivä kupeksimista puutarhassa, jos ei muuta niin kuuntelen äänikirjoja. Sitten kun maltamme tulla sisään katsomme pari leffaa.
Lapsenlapset käy tässä viikoittain vanhempiensa kanssa, ollaan retkeilty lähialueilla.
Ei uskoisi että Helsingin keskustaan on vain 28 min ajomatka.
Ihanaa hyggeilyä, tätä ei olisi ollut ilman koronaa. Vietämme ylernsä lomat ulkomailla
Jep. No täällä pienessä kerrostalokaksiossa on vähän eri meiningit istuskella itsekseen. Ap
Ole onnellinen että sulla ei ole siellä puolison pilallelellittyjä lapsia makaamassa ja itseään passuuttamassa.
Tämä korona kärjisti meillä tilanteet ja erottiin kesällä.
Itse olen lopen kyllästynyt yhteen ystävään, joka haluaa tavata (ehdottaa tätä itse) mutta sitten alkaa vaatia jotain ihme sääntöjen noudattamista. Eli tyyliin tavataan vain ulkona, pidetään kaikki maskia jne.
Meidän piti mennä porukalla ravintolaan syömään, mutta tänä yksi vaikeilija päätti sitten sabotoida illan kaikilta. Eli hänen pelkojensa vuoksi istuimme ulkona sateessa.
Miksei vain jättäytynyt pois? En lähde ulkotapaamisiin enää.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseasiassa hyvääkin, ollaan paljon tehty ulkoilu/urheilu treffeja kahvila/ravintola treffien sijaan.
On vaikuttanut jonkin verran miehen ja minun väleihin, kun yritämme elää tahtomattamme tiiviisti (ei päästykään aloittamaan rakentamista vaikka piti ja ollaan nyt vuokralla ties kuinka kauan) ja saada arjen palikoita pysymään kasassa. Eniten minua itseäni stressaa jatkuva epävarmuus.
Meiltä on peruuntunut useampi meno, mutta kaikkein eniten ahdistaa se, että oltaisiin lähdetty tätä meidän raksatilannetta karkuun jonnekin Aasiaan jouluksi ja uudeksi vuodeksi, mutta nyt ei todellakaan kannata sellaista tehdä. Ja se on rasittanut myös minua, että yritän tehdä parhaani tässä tilanteessa ja osa lähisuvustakin sitten elää kuten ennenkin. Se todella kiristää hermoja. Samoin kuin se, että koulujen sulkemista vaaditaan suut vaahdossa, mutta baarissa saa silti istua kenenkään moralisoimatta. Näin kärjistäen.
Kaikkein eniten juuri nyt harmittaa kuitenkin meidän pian viisi vuotta täyttävän lapsen vuoksi, joka on odottanut synttäreitään ja varsinkin kaverisynttäreitään paljon. En tiedä, kannattaako yrittää järjestää mitään, jos kukaan ei tulekaan, enkä tunne vielä ketään lapseni kavereiden vanhempia, että voisin tunnustella tilannetta ja vaikka sitä, että järkättäisiin ulkona jotain pientä (että vaivaudutaanko sellaiseenkaan paikalle sen päiväkodin uuden lapsen vuoksi). Voi minun pientä, kun hän ei ymmärrä tätä koronaa :(
Olen luonteeltani vetäytyvä ja introvertti, joten olen tykännyt eristöytymisestä oikeastaan tosi paljon. Ei ole sosiaalisia paineita juosta missään ihmisten ilmoilla, vaan kerrankin kotona oleminen on yleisesti hyväksyttyä ja suotavaa. Töissä näen ihmisiä. Parin kaverin kanssa on soiteltu. Poikaystävän kanssa nähdään pari-kolme kertaa viikossa,kuten normaalistikin, koska asutaan erillään. Muuten olen vapaa-ajan yksin. Enempää sosiaalista elämää en kaipaa, erittäin tyytyväinen tähän.