Lue keskustelun säännöt.
Miten Suomen armeija ruokittiin viime sotien aikana, kun nyt ei ruoka riitä maastossa?
14.08.2020 |
En ymmärrä. Miten nyt rauhan aikana ei maastoon saada tarpeeksi ruokaa soltuille? Miten tuo voi olla armeijassa ongelma, ulkoruokailu? Kun ei se ole koskaan ollut ongelma esim partioleireillä?
Miten se armeija sodan aikana ruokittiin, silloinkin söivät pääasiassa maastossa? Jos tulisi sota, niin eikö sotilaille saada ruokaa ellei lähellä ole mäkkäriä?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos läskipossumamis laihtuu intissä, niin se on vaan hyvä.
Ne lähtee jo viikon sisällä mamman helmoihin. Ei siinä ajassa montaa kiloa ehdi laihtumaan.
Vain nohevimmat valmistuvat kovimmasta koulusta, eli intistä. Ja näistä vain 10% korpin natsoilla.
m39
Korpraalin sotilasarvo on lähinnä vitsi.
Työelämässä on useimmilla johtoportaan patuilla vähintään korpin natsat.
m39
Ilmavoimien lusmukirjuri (omien sanojensa mukaan) on bossini, pyörittää ihan mukavan kokoista porukkaa. Meillä kun ratkaisee sen oikea osaaminen eikä minkään valtion poikaleirin suoritteet.
Pekka poikakin pyörittää oikein ministeriötä, vaikka on sivari. No löytyykö osaamista tai edes selkärankaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos läskipossumamis laihtuu intissä, niin se on vaan hyvä.
Ne lähtee jo viikon sisällä mamman helmoihin. Ei siinä ajassa montaa kiloa ehdi laihtumaan.
Vain nohevimmat valmistuvat kovimmasta koulusta, eli intistä. Ja näistä vain 10% korpin natsoilla.
m39
Korpraalin sotilasarvo on lähinnä vitsi.
Työelämässä on useimmilla johtoportaan patuilla vähintään korpin natsat.
m39
...se yksi väkänen tarkoittaa sams kuin "virhe", kaksi sellaista "tuplavirhe" jne.
Muistakaa myös että kotoa tuli postia. Sisältö jaettiin.
Ruoka tietysti kuljetettiin silloinkin kauempaa. Ei sitä maastosta hankittu. Tietenkään.
Sarkastisesti tosin voisi kysyä, että miten silloin pystyttiin tekemään sadonkorjuu, kun miehet olivat sodassa, kun nyt ei riitä sadonkorjaajia omasta maasta edes rauhan aikaan.
Eipäs purnata ruuasta. Liha on ehtottomasti vaatimukset täyttävää. Olosuhteisiin nähten ruoka on hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypojat on ihan hukassa kun mennään jonnekin mihin Wolt tai Foodora ei toimita mussutettavaa. Ja energiajuomatkin lopussa.
Yleistätkö aina noin vahvasti? Ei anna kovin fiksua kuvaa ihmisestä.
Juuu, poika lähdössä armeijaan eikä olisi varaa laihtua kiloakaan, energiajuomat ei kuulu ruokavalioonsa myöskään.
Joten kyllä, huoli on suuri tällä äidillä nimenomaan syömisen suhteen, ei luuranko jaksa eikä pysy terveenä, kroppa eikä mieli.
Ymmärrän täysin miesten itsensä valitukset aiheesta, mutta nämä ÄITIEN itkuvirret syömisistä, kalsareista ja villasukista on todella naurettavia.
Nämä nykypäivän xelliperxeet nyt ei pärjää missään joka asiaan tulee...ulitus, uli, uli, nyyh, kaksihaarainen hius päässä voi voi,
jos näillä on sukkassa reikä, valuvat kenkiinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sodassa oli lottia, jotka teki ruokaa miehille. Äitini oli neljä vuotta rintamalla muonituslottana. Alussa ruoka oli heikkoa, piti käyttää mielikuvitusta, mutta loppua kohden tilanne parani, kun saatiin jonkinlainen logistiikka kuntoon. Soppaa ja puuroa se ruoka yleensä oli, näkkileipää ja pieniä voinappeja. Kahvin tilalla se korvike, ja kaikenlaista korviketta muutenkin, sokerin tilalla keinohunajaa. Leipää ja pullaa leipoivat, jos pystyi olemaan pitempään samoilla sijoilla ja oli joku talo missä oli uuni.
Asemasodan aikana miehet kävi kalassa ja metsästämässä.
Miehille ja lotille jaettiin määrätupakat päivässä, äiti säästi ne kuulemma isälleen. Mannerheimin syntymäpäivänä kaikille annettiin ryyppy eli viinatippa. Sen äiti antoi aina vääpelille.
Siperia opetti paljon siihen aikaan. Kukaan ei koskaan valittanut ruuasta.
Vierailija kirjoitti:
Sodassa oli lottia, jotka teki ruokaa miehille. Äitini oli neljä vuotta rintamalla muonituslottana. Alussa ruoka oli heikkoa, piti käyttää mielikuvitusta, mutta loppua kohden tilanne parani, kun saatiin jonkinlainen logistiikka kuntoon. Soppaa ja puuroa se ruoka yleensä oli, näkkileipää ja pieniä voinappeja. Kahvin tilalla se korvike, ja kaikenlaista korviketta muutenkin, sokerin tilalla keinohunajaa. Leipää ja pullaa leipoivat, jos pystyi olemaan pitempään samoilla sijoilla ja oli joku talo missä oli uuni.
Asemasodan aikana miehet kävi kalassa ja metsästämässä.
Miehille ja lotille jaettiin määrätupakat päivässä, äiti säästi ne kuulemma isälleen. Mannerheimin syntymäpäivänä kaikille annettiin ryyppy eli viinatippa. Sen äiti antoi aina vääpelille.
Siperia opetti paljon siihen aikaan. Kukaan ei koskaan valittanut ruuasta.
Eikä ne miehet sitä ruokaa keränneet maastosta vaan armeija hoiti muonituksen. Tietysti, jos jotain löysivät, söivät, mutta ihan samaa ruokaa ne söi kun muutkin. Kahvia ei kukaan saanut, vaan aina juotiin korviketta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sodassa oli lottia, jotka teki ruokaa miehille. Äitini oli neljä vuotta rintamalla muonituslottana. Alussa ruoka oli heikkoa, piti käyttää mielikuvitusta, mutta loppua kohden tilanne parani, kun saatiin jonkinlainen logistiikka kuntoon. Soppaa ja puuroa se ruoka yleensä oli, näkkileipää ja pieniä voinappeja. Kahvin tilalla se korvike, ja kaikenlaista korviketta muutenkin, sokerin tilalla keinohunajaa. Leipää ja pullaa leipoivat, jos pystyi olemaan pitempään samoilla sijoilla ja oli joku talo missä oli uuni.
Asemasodan aikana miehet kävi kalassa ja metsästämässä.
Miehille ja lotille jaettiin määrätupakat päivässä, äiti säästi ne kuulemma isälleen. Mannerheimin syntymäpäivänä kaikille annettiin ryyppy eli viinatippa. Sen äiti antoi aina vääpelille.
Siperia opetti paljon siihen aikaan. Kukaan ei koskaan valittanut ruuasta.
Eikä ne miehet sitä ruokaa keränneet maastosta vaan armeija hoiti muonituksen. Tietysti, jos jotain löysivät, söivät, mutta ihan samaa ruokaa ne söi kun muutkin. Kahvia ei kukaan saanut, vaan aina juotiin korviketta.
Isäukko joskus jutteli, miten jatkosodassa heittivät kasapanoksen metsäjärveen. Kävivät sitten keräämässä kuolleita/taintuneita kaloja ja saivat näin hieman lisäsärvintä. Nälkä oli kuulemma jatkuvasti läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Maastossa ruokaa pitäisi olla enemmän. Eikä mitään haaleaa soppaa. Mut näköjään homma on sama ollaan sitten 2020-luvulla tai 1940..
Kuka kehtaa verrata nykymenoa sotavuosiin? Voi lapsukaiset.......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sodassa oli lottia, jotka teki ruokaa miehille. Äitini oli neljä vuotta rintamalla muonituslottana. Alussa ruoka oli heikkoa, piti käyttää mielikuvitusta, mutta loppua kohden tilanne parani, kun saatiin jonkinlainen logistiikka kuntoon. Soppaa ja puuroa se ruoka yleensä oli, näkkileipää ja pieniä voinappeja. Kahvin tilalla se korvike, ja kaikenlaista korviketta muutenkin, sokerin tilalla keinohunajaa. Leipää ja pullaa leipoivat, jos pystyi olemaan pitempään samoilla sijoilla ja oli joku talo missä oli uuni.
Asemasodan aikana miehet kävi kalassa ja metsästämässä.
Miehille ja lotille jaettiin määrätupakat päivässä, äiti säästi ne kuulemma isälleen. Mannerheimin syntymäpäivänä kaikille annettiin ryyppy eli viinatippa. Sen äiti antoi aina vääpelille.
Siperia opetti paljon siihen aikaan. Kukaan ei koskaan valittanut ruuasta.
Eikä ne miehet sitä ruokaa keränneet maastosta vaan armeija hoiti muonituksen. Tietysti, jos jotain löysivät, söivät, mutta ihan samaa ruokaa ne söi kun muutkin. Kahvia ei kukaan saanut, vaan aina juotiin korviketta.
Isäukko joskus jutteli, miten jatkosodassa heittivät kasapanoksen metsäjärveen. Kävivät sitten keräämässä kuolleita/taintuneita kaloja ja saivat näin hieman lisäsärvintä. Nälkä oli kuulemma jatkuvasti läsnä.
Sen takia ne laittoi hernekeittoonkin lihaa taisteluissa kuolleista hevosista.
Kebabbia paskantaa kirjoitti:
Nää on niin avuttomia ettei tiedä mitä tehdä kun saa ilmaisen tonnikalapussin ja riisimakaronin eteensä sekä pakin. Sotatilassa ei voi nuotiota tehdä mutta jos vihollinen on kaukana voi. Nämä ei pärjää minuuttiakaan itse metsässä tai retkellä edes telttaretkellä. Ne ei osaa käsitellä retkivarusteita ei astioita ei mitään saati että itse saisivat ruokaa pyydystää. Nää kaatuu rintamalle pitsan pala suussa ,se selittää jo näitä muitakin sotia tuolla.
Tilaavat varmaan Amazonilta jonkun usb-ladattavan grillin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypojat on ihan hukassa kun mennään jonnekin mihin Wolt tai Foodora ei toimita mussutettavaa. Ja energiajuomatkin lopussa.
Sellaiset vapaamatkustajan femspleinaukset sieltä sitten
Vapaamatkustaja kävi intin 1970-luvulla. Milloin sinä hoidit velvollisuutesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypojat on ihan hukassa kun mennään jonnekin mihin Wolt tai Foodora ei toimita mussutettavaa. Ja energiajuomatkin lopussa.
Yleistätkö aina noin vahvasti? Ei anna kovin fiksua kuvaa ihmisestä.
Juuu, poika lähdössä armeijaan eikä olisi varaa laihtua kiloakaan, energiajuomat ei kuulu ruokavalioonsa myöskään.
Joten kyllä, huoli on suuri tällä äidillä nimenomaan syömisen suhteen, ei luuranko jaksa eikä pysy terveenä, kroppa eikä mieli.
Juu, äidit ne intin tunteekin. Muutama promille ollut palveluksessa. Kyllä siellä sun jantterista huolta pidetään, älä huoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sodassa oli lottia, jotka teki ruokaa miehille. Äitini oli neljä vuotta rintamalla muonituslottana. Alussa ruoka oli heikkoa, piti käyttää mielikuvitusta, mutta loppua kohden tilanne parani, kun saatiin jonkinlainen logistiikka kuntoon. Soppaa ja puuroa se ruoka yleensä oli, näkkileipää ja pieniä voinappeja. Kahvin tilalla se korvike, ja kaikenlaista korviketta muutenkin, sokerin tilalla keinohunajaa. Leipää ja pullaa leipoivat, jos pystyi olemaan pitempään samoilla sijoilla ja oli joku talo missä oli uuni.
Asemasodan aikana miehet kävi kalassa ja metsästämässä.
Miehille ja lotille jaettiin määrätupakat päivässä, äiti säästi ne kuulemma isälleen. Mannerheimin syntymäpäivänä kaikille annettiin ryyppy eli viinatippa. Sen äiti antoi aina vääpelille.
Siperia opetti paljon siihen aikaan. Kukaan ei koskaan valittanut ruuasta.
Eikä ne miehet sitä ruokaa keränneet maastosta vaan armeija hoiti muonituksen. Tietysti, jos jotain löysivät, söivät, mutta ihan samaa ruokaa ne söi kun muutkin. Kahvia ei kukaan saanut, vaan aina juotiin korviketta.
Isäukko joskus jutteli, miten jatkosodassa heittivät kasapanoksen metsäjärveen. Kävivät sitten keräämässä kuolleita/taintuneita kaloja ja saivat näin hieman lisäsärvintä. Nälkä oli kuulemma jatkuvasti läsnä.
Sen takia ne laittoi hernekeittoonkin lihaa taisteluissa kuolleista hevosista.
Siellä se herne toveriaan ehtii, vaan turha on työnsä...
Vierailija kirjoitti:
Eipäs purnata ruuasta. Liha on ehtottomasti vaatimukset täyttävää. Olosuhteisiin nähten ruoka on hyvää.
Jos tämän hetken tämän kelin telttamajoituksessa ei saa edes riittävästi ruokaa, niin se on helvetin väärin.
Sinä tuskin postaat intistä ja teltasta tällä hetkellä?
Vierailija kirjoitti:
Silloin pakotettiin torpparit antamaan ruokaa ilmaiseksi armeijan käyttöön.
Joo ehkä joskus 1800-luvulla.
Niille annettiin p*i*r*i*ä.