Lue keskustelun säännöt.
Onko muita jotka tietävät 99% varmasti asian oikeaksi, mutta eivät
15.08.2013 |
vänkäämään ihmisen kanssa asiasta joka on eri mieltä?
No siis esimerkkinä esim. tilanne jossa katsoimme äitini kanssa televisiota ja sieltä tuli Isac Elliotin musiikkivideo ja totesin että niin että ei uskois että tuo laulaja on suomalainen. Äitini; No eikä ole!!! Minä; "Aijaa... noku mie... luin jostain joskus..." ALISTUIN TÄYSIN ja tiedän että teen niin aina, vaikka tietäisinkin olevani oikeassa. Esim. tässä tapauksessa. Joskus saatan sanoa että "minun mielestäni se kauppa menee kiinni kahdeksalta, mutta en ole varma" vaikka olisin sen tarkistanut edellisenä päivänä omin silmin.
Miksi olen näin nössö joka ei osaa sanoa mitään ja pitää puoliaan, omista mielipiteistä puhumattakaan?
Kommentit (12)
Ainoa, kenelle en vänkää vastaan on psykopaatti/narsisti tuttavani. Olisi täysin turhaa väittää vastaan, koska hän on mielestään aina oikeassa. En siis siksi, että olisin nössö, en vain kaipaa naurettavia väittelyitä säälittävän ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi sietää vääryyksiä millään tavalla, joten todellakin vänkään niin kauan, että menee perille!
Mulla oli yksi kollega, joka oli aina ja joka asiassa oikeassa.
Sitten kun joskus hän kaffepöydässä oikein innostui selittämään ihan puuta heinää, niin me muut siinä ympärillä myhäiltiin mukana ja laitettiin vettä myllyyn. Kukaan ei kestänyt sitä jankkaamista. Vaikka olisi päivän lehdestä näyttänyt että uutiset alkaa klo 20:30, niin hänelle ne alkoivat 20:35 jos hän niin meni sanomaan.
Oli onneksi suurimman osan aikaa eri toimistolla. Ei hänen kanssaan vain voinut keskustella yhtään mistään. Omista asioista jos kertoi niin aina jollain tutullaan oli tapahtunut sama, mutta asia sujunut paremmin jne...
no saatan pari kertaa sanoa, että esim. "ei kun kyllä se on suomalainen", mutta jos toinen on sellainen, joka ei vaan anna periksi, niin turha siinä on alkaa vängätä, pitäköön väärän mielipiteensä.
Näin käy minulle jatkuvasti oman teinin kanssa, tiedän olevani oikeassa mutta eihän se teini usko, pakko vaan antaa sen itse joskus tajuta asia. Tällöin kyse toki harvoin on niin selkeästä asiasta kuin siitä, onko joku suomalainen vai ei
Minusta on kohteliasta olla vänkäämättä, vaikka tietäisi olevansa oikeassa. Yleensä asialla ei ole kuitenkaan mitään väliä.
Jos en voi antaa asian olla, ehdotan vedonlyöntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä en viitsi jankata, koska on aivan turhaa yrittää muuttaa faktoja vankkumattoman kannan omaavan kanssa. :) Huomaa sitten ehkä asian oikean laidan itse.
No ei kuule oo tääkään hyvä!! Minä taas olen sellainen että jos tiedän tai edes vahvasti epäilen olevani oikeassa, niin etsin sen tiedon vaikka mistä. Miesystäväni on samanlainen (tosin ei vaivaudu etsimään faktaa) ja arvaa vaan kuinka usein otetaan yhteen. Olen alkanut pohtimaan että kun oppisi enemmän ottamaan tuollaisen hälläväliä asenteen...mitä väliä ton tason jutuissa kuka on oikeassa, toki harmittaahan nuo ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas oon vahvasti omien mielipiteideni takana jos tiedän tai ainakin erittäion varmasti uskon olevani oikeassa. Esitän aina perustelut mielipiteideni tueksi, mutta sitten nämä vastavänkääjät eivät halua kuulla niitä vaan suuttuvat?!
Olen siis huomannut usein, että muut ihmiset hermostuvat ja suuttuvat jos osaan perustella kantani hyvin ja heillä ei olekaan mitään perusteita oman väitteensä tueksi. Ymmärrän kyllä, että ihmismielelle on vaikeaa myöntää olevansa väärässä, mutta luulisi tuollaisessa tilanteessa sitten toteavan vaikka vaan, että "aijaa, no oot näköjään ottanut selvää tästä aika paljon enemmän kuin minä, olet varmaan oikeassa" eikä suuttua kuin pieni lapsi joka huomaa olleensa väärässä.
Esim. oman äitini kanssa en voi keskustella mistään, mistä olemme paljolti eri mieltä, koska hän suuttuu heti kun esitän ensimmäisenkin perustelun eikä sitten suostu edes puhumaan asiasta. Suuttuu enemmän jos perustelen hyvin. Itse ei perustele koskaan muulla kuin "no minä olen vanhempi, minä olen äitisi, minulla on enemmän elämänkokemusta, näin se on aina ennenkin tehty".
Töissä tuota tapahtuu jonkin verran. Jos on itselle tuttua asiaa, joku toinen kuitenkin haluaa tehdä asiat omalla tyylillään=väärin. Kerron oman näkemykseni, mutta jos toinen ei ota kuuleviin korviin, niin olkoot ja kärsikööt nahoissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 14:56"]
Mä taas oon vahvasti omien mielipiteideni takana jos tiedän tai ainakin erittäion varmasti uskon olevani oikeassa. Esitän aina perustelut mielipiteideni tueksi, mutta sitten nämä vastavänkääjät eivät halua kuulla niitä vaan suuttuvat?!
Olen siis huomannut usein, että muut ihmiset hermostuvat ja suuttuvat jos osaan perustella kantani hyvin ja heillä ei olekaan mitään perusteita oman väitteensä tueksi. Ymmärrän kyllä, että ihmismielelle on vaikeaa myöntää olevansa väärässä, mutta luulisi tuollaisessa tilanteessa sitten toteavan vaikka vaan, että "aijaa, no oot näköjään ottanut selvää tästä aika paljon enemmän kuin minä, olet varmaan oikeassa" eikä suuttua kuin pieni lapsi joka huomaa olleensa väärässä.
Esim. oman äitini kanssa en voi keskustella mistään, mistä olemme paljolti eri mieltä, koska hän suuttuu heti kun esitän ensimmäisenkin perustelun eikä sitten suostu edes puhumaan asiasta. Suuttuu enemmän jos perustelen hyvin. Itse ei perustele koskaan muulla kuin "no minä olen vanhempi, minä olen äitisi, minulla on enemmän elämänkokemusta, näin se on aina ennenkin tehty".
[/quote]
Villi veikkaus, että ihmiset hermostuvat siksi että esität tietosi niin omahyväisellä tavalla, että se saa niskakarvat nousemaan pystyyn.
Minä en vänkää oikeastaan koskaan, joskus väsyneenä korkeintaan. Äitini ja mummuni ovat todella rasittavia vänkääjiä, joten heidän kanssaan olen oppinut pitämään suuni kiinni.
Minulla tähän ei liity mitään "alistumista". Työskentelen johtavassa asemassa ja tärkeissä asioissa olen todella tiukka. Tosin töissä on onneksi kyse siitä, että minä käsken :) Ei siis tarvitse kinastella.
Pikkuasioissa minulla on todella hällä väliä -asenne. Esim: äiti on lähdössä kaupungille ja väittää, että bussi menee klo 16:05. Minä tiedän, että bussi menee 16:20 ja kerron tämän asian äidille. Äiti ei usko, minä totean että "selvä, ei sitten"... Senkun sitten vain seisoo vesisateessa 15 minuuttia.
Sama vika.
Huono itsetunto, joskus vuosia sitten on naurettu kun on ollut väärässä, konfliktien välttely. Ei siihen muuta tarvita :/