Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kauanko olette seurustelleet ennen yhteen muuttamista?
14.08.2020 |
Millaisia seurusteluaikoja teillä on ollut ennen yhteen muuttamista? Erityisesti kiinnostaa toisella kierroksella olevat ja/tai he joilla on lapsi(a) aiemmasta suhteesta.
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tokalla kierroksella heti. Suhde kesti 12v. Kolmannella 3v seurustelyn jälkeen. Vuosi asuttiin yhdessä ja tajusin, että tää mies ei oo se, jonka kanssa haluan elämäni jakaa. Suosittelen nopeaa toimintaa, niin näkee ajoissa toisen todellisen minän. Ja sen, että pystyykö siihen itsekkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää ihmettele sitä, kuinka niin monet avo-ja avioparit päätyy eroon.
Miksi ei enää seurustella ja katsota, onko se toinen sellainen, jonka kanssa haluaisi perheen perustaa ja tappiin asti yhdessä olla.
Me olemme nyt seurusteltu kolme vuotta, eikä vielä samaan osoitteeseen muutettu.
Hyvin menee näinkin😊Mun mielestä erillään asuessa suhde ei kehity mihinkään. Niin kauan kuin asutaan erillään itsestään voi antaa juuri sellaisen kuvan kuin haluaa. Ihmisen todellinen luonne ja elintavat paljastuu vasta, kun asuu yhdessä. Miksi siis viivyttää sitä vuosikausia?
Vaikkapa siksi, ettei halua myydä omaa asuntoaan/luopua hyvästä vuokra-asunnosta, muuttaa toiselle paikkakunnalle ja vaihtaa työpaikkaa ihan vain kokeillakseen, toimiiko suhde.
Me vietimme neljän vuoden ajan yhdessä lähes kaikki viikonloput ja lomat, ja välillä pystyimme tapaamaan viikollakin. Kyllä siinä ajassa oppi tuntemaan. Ei ole tullut mikään yllätyksenä yhteenmuutettua.
Ei kannata aloittaa parisuhdetta tai tehdä mitään muutakaan, jos ei ole valmis ottamaan riskejä. Se on kylläkin aika kurjaa elämää. Elämä jumittaa paikallaan, jos pelkää liikaa.
Pari kuukautta ja muutettiin yhteen, yhdessä nyt 12 vuotta.
Melkoinen vuoristorata homma on kyllä ollut, mutta mitä muilta kuullut, niin kaikilla on omat ongelmansa. Kaveripiiriini koostuu keskiluokkaisista/rikkaista perheistä tulevista lapsista, nykyisistä työssäkäyvistä aikuisista. Ollaan yhdessäolon suhteen pisimpään ajallisesti yhdessä ollut pari, jos sillä on merkitystä.
-m35
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää ihmettele sitä, kuinka niin monet avo-ja avioparit päätyy eroon.
Miksi ei enää seurustella ja katsota, onko se toinen sellainen, jonka kanssa haluaisi perheen perustaa ja tappiin asti yhdessä olla.
Me olemme nyt seurusteltu kolme vuotta, eikä vielä samaan osoitteeseen muutettu.
Hyvin menee näinkin😊Mun mielestä erillään asuessa suhde ei kehity mihinkään. Niin kauan kuin asutaan erillään itsestään voi antaa juuri sellaisen kuvan kuin haluaa. Ihmisen todellinen luonne ja elintavat paljastuu vasta, kun asuu yhdessä. Miksi siis viivyttää sitä vuosikausia?
Vaikkapa siksi, ettei halua myydä omaa asuntoaan/luopua hyvästä vuokra-asunnosta, muuttaa toiselle paikkakunnalle ja vaihtaa työpaikkaa ihan vain kokeillakseen, toimiiko suhde.
Me vietimme neljän vuoden ajan yhdessä lähes kaikki viikonloput ja lomat, ja välillä pystyimme tapaamaan viikollakin. Kyllä siinä ajassa oppi tuntemaan. Ei ole tullut mikään yllätyksenä yhteenmuutettua.
Ei kannata aloittaa parisuhdetta tai tehdä mitään muutakaan, jos ei ole valmis ottamaan riskejä. Se on kylläkin aika kurjaa elämää. Elämä jumittaa paikallaan, jos pelkää liikaa.
Ai niin kuin miksi? Jos molemmille sopii suhde, jossa vietetään yhdessä vapaa-aika (pois lukien omat matkat ja muut menot), niin mikä siitä tekee jumittamista ja kurjaa elämää?
En haluaisi elää ihmisen kanssa, jolle olen kolmas, neljäs tai jopa viides avopuoliso.
Kysyn kääntäen: miksi te nopeat avoliiton solmijat ette menneet saman tien myös naimisiin? Koska ette tiedä vielä, haluatteko olla yhdessä lopun elämäänne? Niinpä. Minä tiedän, että haluan olla puolisoni kanssa ja siksi en sen (avoliitto)päätöksen kanssa hosunut. Naimisiin emme mene siksi, ettei sillä instituutiona ole meille mitään merkitystä, kun emme edes kuulu kirkkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olikohan kolme kuukautta, kun olosuhteiden pakosta muutettiin yhteen. Minusta se tuntui aikaiselta, mutta kaikki sujui hyvin. Voi olla, että muuten olisi kestänyt vuosia.
Jos on lapsia, niin kannattaa todella harkita tarkkaan. Toisaalta, jos olette varmoja suhteen jatkuvuudesta, mitä pienemmät lapset, sen aiemmin on parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää ihmettele sitä, kuinka niin monet avo-ja avioparit päätyy eroon.
Miksi ei enää seurustella ja katsota, onko se toinen sellainen, jonka kanssa haluaisi perheen perustaa ja tappiin asti yhdessä olla.
Me olemme nyt seurusteltu kolme vuotta, eikä vielä samaan osoitteeseen muutettu.
Hyvin menee näinkin😊Mun mielestä erillään asuessa suhde ei kehity mihinkään. Niin kauan kuin asutaan erillään itsestään voi antaa juuri sellaisen kuvan kuin haluaa. Ihmisen todellinen luonne ja elintavat paljastuu vasta, kun asuu yhdessä. Miksi siis viivyttää sitä vuosikausia?
Vaikkapa siksi, ettei halua myydä omaa asuntoaan/luopua hyvästä vuokra-asunnosta, muuttaa toiselle paikkakunnalle ja vaihtaa työpaikkaa ihan vain kokeillakseen, toimiiko suhde.
Me vietimme neljän vuoden ajan yhdessä lähes kaikki viikonloput ja lomat, ja välillä pystyimme tapaamaan viikollakin. Kyllä siinä ajassa oppi tuntemaan. Ei ole tullut mikään yllätyksenä yhteenmuutettua.
Ei kannata aloittaa parisuhdetta tai tehdä mitään muutakaan, jos ei ole valmis ottamaan riskejä. Se on kylläkin aika kurjaa elämää. Elämä jumittaa paikallaan, jos pelkää liikaa.
Ai niin kuin miksi? Jos molemmille sopii suhde, jossa vietetään yhdessä vapaa-aika (pois lukien omat matkat ja muut menot), niin mikä siitä tekee jumittamista ja kurjaa elämää?
En haluaisi elää ihmisen kanssa, jolle olen kolmas, neljäs tai jopa viides avopuoliso.
Kysyn kääntäen: miksi te nopeat avoliiton solmijat ette menneet saman tien myös naimisiin? Koska ette tiedä vielä, haluatteko olla yhdessä lopun elämäänne? Niinpä. Minä tiedän, että haluan olla puolisoni kanssa ja siksi en sen (avoliitto)päätöksen kanssa hosunut. Naimisiin emme mene siksi, ettei sillä instituutiona ole meille mitään merkitystä, kun emme edes kuulu kirkkoon.
Naimisiin menolla ei ole mitään tekemistä avoliiton kanssa. Johan sinä itsekin olet sitä mieltä, että se on täysin merkityksetöntä.
Mikset voi hyväksyä, että toiset haluavat elää elämäänsä eri tavalla kuin sinä? Tee sinä kuten haluat ja anna muiden tehdä samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun muutettiin epävirallisesti yhteen, ei teknisesti vielä edes seurusteltu. Toinen vain jäi toisen luokse pitkälle yökyläilyreissulle ja jonkin ajan kuluttua päätettiin olla virallisesti pariskunta.
Oltiin seurusteltu 6 kk kun virallisesti muutettiin yhteen ja yhteiseen omistusasuntoon samalla.
Alue: Aihe vapaa
Vaikkapa siksi, ettei halua myydä omaa asuntoaan/luopua hyvästä vuokra-asunnosta, muuttaa toiselle paikkakunnalle ja vaihtaa työpaikkaa ihan vain kokeillakseen, toimiiko suhde.
Me vietimme neljän vuoden ajan yhdessä lähes kaikki viikonloput ja lomat, ja välillä pystyimme tapaamaan viikollakin. Kyllä siinä ajassa oppi tuntemaan. Ei ole tullut mikään yllätyksenä yhteenmuutettua.