Menisitkö katsomaan teatteria, joka on markkinoitu näin?

"Täst esityksest tulee niin paska, etten tiiä kehtaaks sitä ees esittää."



"Mä pidän auki sen option, etten tuu lavalle jos täst tulee oikeesti ihan paska."



"Mä en oo sit suunnitellu oikeestaan mitään."



"Sitä se on, sanoi akka kun paskaansa maistoi."

XXXX on ZZZ-teatterin OFF-produktio, joka haistattaa paskat teatterin traditioille ja pyrkii kokonaisvaltaiseen paskuuteen.



Idea XXX:stä syntyi jo vuonna 2010, kun nuori nero tai täysi urpo, ohjaaja NN suunnitteli järkyttävien suorituspaineiden alla lopputyöohjaustaan amk NN:n Esittävän taiteen linjalle. Taustalla oli masennusta ja ahdistusta ja tarve asettaa rima mahdollisimman alas paineiden välttämiseksi, ja tässä tilanteessa ajatus mahdollisimman huonosta esityksestä tuntui nerokkaalta ratkaisulta.



Paskaa ei kuitenkaan alettu siinä tilanteessa vääntämään, vaan lopputyönä toteutettiin XYZ [esityksen nimi] vuonna 2012, jolle nyt, vihdoinkin, nähtävä XXX on eräänlaista jatkoa.



  XXX innoitusta ovat antaneet mm.



XXXX [teoksen nimi], pimennykset, panhuilumusiikki, improvisaatioteatteri, liian hiljaa puhuminen, huutaminen, hipit, Peer Gynt, stand-up, Iholla, Cheek, Samuli Edelmann, kontakti-improvisaatio

runkkaaminen, kännit, risteilyt, terapia, natsit, Jope Ruonansuu, Paskakirja, paska, rakkaus...

Esityksen nimessä on siis sana paska mutta muutoin korvasin esitysten ja tekijän nimet kirjainyhdistelmillä, koska tarkoitus ei ole haukkua. Ihmettelen vaan tämänkin mainoksen myötä sitä, miten teatteri on marginalisoitunut omaan kuoppaansa. Ja siis en, en halua joka kerta teatterivierailulla nähdä Seitsemän veljestä tai Täällä pohjantähden alla mutta en myöskään näe tällaista markkinointia ylevänä ja houkuttelevana tai ajattele, että suomalaisen teatterin tila olisi jossain mielenkiintoisessa jännässä luomisprosessissa, josta tuotetaan vain kultakimpaleita katsottavaksi yleisölle.

Ajatuksia?