Lue keskustelun säännöt.
Avoin suhde rajoittavilla säännöillä - miten avoin on?
14.08.2020 |
Olen hieman ihmetellyt tätä avoimien suhteiden hehkutusta ja miten, jotkut perustelee sen sillä, että ihmistä ei ole tarkoitettu yksiavioiseksi. Minusta ihminen on myös tarkoitettu yksiavioiseksi, itse ainakin olen. Kuitenkin sitten näillä moniavioisilla henkilöillä voi ollakin aika paljon erilaisia sääntöjä mitä saa tehdä ja mitä ei. EI saa olla tuttujen kanssa, ei saa tavata kuin kerran jne. Mikä avoin suhde se on, että sille on sitten kaikenlaisia sääntöjä? Itseäni ahdistaisi, jos olisi avoin suhde, mutta sitten kuitenkin pitäisi muistaa mitä ei saakaan tehdä. Ja edelleen nuo säännöt ei estäisi mm toiseen ihmiseen rakastumista. Ja ainoa ero ns tavalliseen parisuhteeseen olisi, etten pane vieraita ihmisiä, mikäli sellainen tilaisuus tulisi. Outoa....
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Niin, kaikkea ei voi ymmärtää. Ap:n ei kannata ryhytä suhteeseen, joka ahdistaa. Eikä muuten kannata kenenkään muunkaan. Simple.
Kuitenkin muutama kommentti. Ns. perussuuhteessakin on aina säännöt. Tällä pastallakin väännetään aina tuon tuostakin siitä, saako käydä ilman puolisoa etelän lomalla. Aika monen mielestä ei saa. Tätä voi myös jatkaa - onko porno sallittua, saako olla vastakkaisen sukupuolta olevia ystäviä, ikuiset sekasaunaväännöt jne. jne. Oikeasti, ne säännöt pitää kuitenkin sopia.
Sitten tämä, ettei perustu rakkauteen. Rakkaus ja seksi eivät ole samoja asioita. Avoin suhde voi perustua jopa enemmän "sielun kumppanuuteen" eikä siihen, kellä on paras pylly. Sitoutuminen voi olla sitä, että on toisen rinnalla kun tämä sitä tarvii ja jakaa murheet yhdessä. Eikä sitä, että tumputtaa yksin vessassa, kun toista ei huvita.
Samaa mieltä! Onhan yksiavioisessakin parisuhteessa paljon sääntöjä, suurin osa toki ns. kirjoittamattomia (eli oletuksena on, että ollaan asiasta samaa mieltä), mutta myös ihan selkeästi yhdessä sovittuja.
Esimerkiksi yksiavioisessa suhteessa oletus on, että minkäänlaista fyysistä kanssakäymistä ei harrasteta ulkopuolisten kanssa. Tästä ei yleensä ole edes ole keskusteltu, mutta oletus on näin. Silti toinen osapuoli voi kokea, että on ihan ok vaikka tanssia hitaat baarissa jonkun tuntemattoman kanssa tai istua vieraan miehen sylissä, mutta toinen tämän nähdessään saattais suuttua. Asioista ei kuitenkaan ole tarkemmin sovittu, joten onko toinen toiminut väärin?
Kun taas avoimessa suhteessa pelisäännöt sovitaan selkeästi, ja niitä sääntöjä on loppupeleissä vähemmän. Esim. vaikka tuo, että tuttujen kanssa ei paneskella eikä samaa tyyppiä kahta kertaa. Eli eipä sääntöjen määrä taida kyllä käydä ahdistavaksi, ja jos noiden muistamisessa on hankalaa niin ei taida kyllä normielämässäkään pärjätä :D Toki jokainen pari tekee omat sääntönsä, jolloin niitä voi olla enemmän tai vähemmän. Ja hyvä niin, jokainen parisuhde on erilainen, ja eri asiat sopii eri ihmisille.
Niin ja tuosta rakastumisesta: ihan yhtälailla voit rakastua johonkin toiseen missä vaan eikä siihen tarvita seksiä. Tälläkin palstalla jatkuvasti esimerkkejä siitä, kun ollaan rakastuttu työkaveriin tms, ja pitäisi päättää mitä asialle tekee. Eli avoin suhde ei ole tuonkaan suhteen mikään riskitekijä.
Itse olen yksiavioisessa parisuhteessa, mutta se ei tarkoita, että se olisi ainut oikea parisuhdemuoto. Pystyn ymmärtämään kyllä avoimen suhteen periaatteen ja toimivuuden, vaikka sellaista en itselleni haluakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas ymmärrän näitä ihan hyvin. Jonkun kanssa voi synkata täydellisesti henkisesti, mutta seksuaalitarpeet on erilaiset, tai toisinpäin. Harvemmin löytyy täydellistä kumppania, jonka kanssa menee molemmat yhteen. Henkinen puoli on se, mikä pidemmässä suhteessa kantaa eteenpäin, joten se seksi on helpompaa hakea muualta. Sääntöjä keksitään niin paljon kun molemmat kokevat tarpeelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Yksi näistä avoimen säännöistä usein on, "ei saa rakastua, ei saa olla tunteita..." Öööö.... milläs sen estää???? Tähän ne suhteet monesti kaatuukin, rakastuu/ihastuu siihen satunnaiseen seksikumppaniin.
No voi hyvänen aika, eikö tämä sama sääntö ole ihan yksiavioisessakin suhteessa? :D
Tunteille ei tietenkään voi mitään, vaan teot ratkaisee. Jos tulee ihastumista siihen seksikumppaniin, niin kyseisen ihmisen kanssa ei olla enää tekemisissä. Jos puolestaan yksiavioisella on ollut ihastumista vaikka työkaveriin, niin pätee sama metodi: asialle ei tehdä mitään ja tuota ihastuksen kohdetta vältellään.
Jos oikeasti ihmiset lähtis aina jokaisen ihastumisen matkaan, niin eihän pitkiä parisuhteita olis olemassa ollenkaan. Ihastumiset on ihan normaalia eikä niille tunteille mitään voi. Teoille kylläkin voi.
- 18
Vierailija kirjoitti:
Yksi näistä avoimen säännöistä usein on, "ei saa rakastua, ei saa olla tunteita..." Öööö.... milläs sen estää???? Tähän ne suhteet monesti kaatuukin, rakastuu/ihastuu siihen satunnaiseen seksikumppaniin.
Tämän takia usein rajataankin satunnaiskumppaneihin. Kuinka moni rakastuu johonkin yhden illan baaripanoon? Mitä enemmän pannaan yhdessä sitä varmemmin tulee tunteita.
Voi hyvänen aika, kuka sitä vahtii avoimessa suhteessa ettei olla kuin yhden kerran saman kanssa. Missä kuplassa te oikein elätte.
Jos sen yhden kerran kanssa on aivan taivaallista tai vaikka kovin hyvää seksiä, sekin riittää, niin mikään mahti tai säännöt maailmassa ei estä olemasta toista tai kolmatta kertaa.
Niin yksiavioiset kuin avoimessa suhteessa olevat ovat vain ihmisiä.
Ja ihmiset ovat heikkoja. Ei avoin suhde muuta ihmistä yhtään sen vahvemmaksi tai fiksummaksi. Oli niitä sääntöjä yksi tai kymmenen.
Eihän kukaan pettäisi normaalissakaan suhteessa kun siinä yleensä on sovittu, että ollaan vain toistensa kanssa. Jos se sovittu aina pitäisi.
En usko yhtään sen enempää, että avoimessa suhteessa pidetään kiinni sovitusta niin kuin ei perinteisessäkään, jos niin ei halua. Tai ihastuu sovitusta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika, kuka sitä vahtii avoimessa suhteessa ettei olla kuin yhden kerran saman kanssa. Missä kuplassa te oikein elätte.
Jos sen yhden kerran kanssa on aivan taivaallista tai vaikka kovin hyvää seksiä, sekin riittää, niin mikään mahti tai säännöt maailmassa ei estä olemasta toista tai kolmatta kertaa.
Niin yksiavioiset kuin avoimessa suhteessa olevat ovat vain ihmisiä.
Ja ihmiset ovat heikkoja. Ei avoin suhde muuta ihmistä yhtään sen vahvemmaksi tai fiksummaksi. Oli niitä sääntöjä yksi tai kymmenen.Eihän kukaan pettäisi normaalissakaan suhteessa kun siinä yleensä on sovittu, että ollaan vain toistensa kanssa. Jos se sovittu aina pitäisi.
En usko yhtään sen enempää, että avoimessa suhteessa pidetään kiinni sovitusta niin kuin ei perinteisessäkään, jos niin ei halua. Tai ihastuu sovitusta huolimatta.
Kuka vahtii yksiavioisessa suhteessa ettei kumppani petä? Taikasana on "luottamus". Ei kannata aloittaa suhdetta kenenkään kanssa jos luottamus toiseen on aina heti alusta nollatasoa.
Kyllä on ihmisillä murheet. Olen itse onnellisesti avioliitossa, ja myös mieheni on onnellinen. Normaali lapsiperhearki pyörii yhteistuumin, välillä enemmän, välillä vähemmän väsyttävänä. Itse olen enemmän introvertti ja tarvitsen omaa rauhaa rentoutuakseni, mieheni on erittäin ekstrovertti ja rentoutuu muiden seurassa. Hänellä on lupani flirttailla ja harrastaa seksiä muiden kanssa, samoin minulla on hänen lupansa. Kunhan kerromme toisillemme missä mennään emmekä toimi toisen selän takana.
En koe että suhteemme olisi jotenkin huonompi tai sisältäisi vähemmän rakkautta kuin ystävieni - totta puhuen en edes tiedä, kuinka monella ystävälläni on vastaavanlainen suhde kuin meillä, sillä emme puhu tästä ystävieni kesken, juurikin tällaisten kommenttien takia mitä tämä keskustelu on täynnä.
Meidän yhteinen seksimme on hyvää, itse kaipaan sitä tosin vähemmän kuin mieheni, osin sillä imetän vielä nuorempaa lastamme.
En usko, että mieheni rakastuisi johonkin toiseen nyt yhtään sen todennäköisemmin kuin jos emme sallisi toisillemme seksiä muiden kanssa. Meillä on kuitenkin hyvä elämä yhdessä ja ihanat lapset. Seksi jonkun toisen kanssa on kuitenkin vain seksiä, osana sitä tietysti flirttailu. Miehelleni seksi muiden kanssa on kuitenkin aika harvinaista herkkua, sillä lapsiperhe-elämä vie suuren osan ajasta - mikäli hän alkaisi yllättäen juosta joka viikonloppu muiden naisten kanssa ja perheelle jäävä aika kutistuisi, olisi toki syytä keskustella, miksi on näin. Mutta samoin olisi minkä tahansa "harrastuksen" tai menojen suhteen, mikäli ne yllättäen alkaisivat viedä paljon aikaa perheeltä.
Meille tämä sopii, jollekin toiselle ei, mutta en koe tarvetta julistaa yhden suhteen paremmuutta toiseen verrattuna, eikä todellakaan tulisi mieleeni väittää yhden parisuhteen osa-alueen perusteella, että jollain toisella on enemmän rakkautta kuin toisella. Halusin vain kommentoida, kun suurin osa keskustelijoita täällä tuntuu olevan kovin mustavalkoisia tämän suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen monesti miettinyt, että onko kuitenkaan näissä avoimissa suhteissa elävillä parilla kuitenkaan niin hyvä olo kuin mainostavat.
Pikemminkin kuvastaa, että heillä niin paha olla itsensä kanssa, että hakevat hyvää oloa keinolla millä tahansa. Eli olemalla samaan aikaan "rakkausparisuhteessa" joka tuo turvaa ja ei tarvitse olla yksin, mutta samalla sitoo, mikä ei heille sovi. Sekä samalla avoimessa suhteessa joka sallii olla muidenkin kanssa, siis ei sido mihinkään.
Eli säästävät ja syövät kakkua samaan aikaan.
Millä ihmeen perusteella ns kakun syöminen ja säästäminen samaan aikaan kertoo ennemmin siitä että on paha olla, kuin vaikkapa fiksuudesta ja uskalluksesta elää omannäköistään elämää?
Kuka EI haluaisi maksimoida hyvän olon määrää elämässään? Ehkä joku perusnormaali luterilaismoraalinen "kärsi niin kirkkaamman kruunun saat", jonka mielestä elämän kuuluukin olla kärsimystä. Kun aina on ollut. Ja ennen oli kaikki paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen pari tekee itse omat sääntönsä. Itselläni "joustavasti avoin suhde", eli siis hetken huumassa saa tehdä mitä vaan, jos käyttää ehkäisyä. Jonkinlainen suhdekin saa syntyä, jos ei ala haitata perhe-elämää.
Kuulostaa minustakin vähän oudolta. Ymmärrän kyllä jollain tasolla avoimen parisuhteen. En siten, että yksiavioisena alkanut suhde muuttuu avoimeksi - en usko, että pystyisin sellaiseen mukauttamaan enää ajattelutapaani. Mutta jos pelin henki on selvä alusta alkaen, ja vapaus on tosiaan kummallakin, voisin uskoakseni siihen suostuakin. Mutta epäilen kuitenkin, että siinä tapauksessa olisin aina jollain tavalla varautunut - en varmaankaan osaisi avautua kunnolla tunnetasolla. En tiedä.
Mutta joka tapauksessa, minusta tuntuu oudolta ajatus, että vain joidenkin satunnaisten baarituttavuuksien kanssa saisi harrastaa seksiä sydämensä kyllyydestä, eikä minkäänlaisia tunteita saisi olla mukana. Ei vain oudolta, vaan vastenmieliseltä. Jos tämä on avoimen suhteen pointti.... niin mikä se pointti oikeastaan on? Vapaus harrastaa tunteetonta irtoseksiä mahdollisimman monen vieraan ihmisen kanssa? Miksi?
Minusta olisi paljon hienompaa, jos saisi ihastua moniin ihmisiin ja elää sellaista ensi-ihastuksen huumaa uudelleen ja uudelleen. Asiaa helpottaa toki se, että pystyn olemaan ihastunut moneen ihmiseen samaan aikaan. Kaikki eivät pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minä ymmärrän avoimia suhteita, mutta ihmettelen, että he itse hehkuttavat sitä ja ihmettelevät miten joku voi elää ilman avoita suhdetta. Kuitenkin heillä voi olla aika tiukkoja sääntöjä sitten, eli ainoa avoimuus on, että saa panna tuntemattomia.......minusta tuo olisi ahdistavaa.
AP
Joo. Musta ois aika ankeeta olla avoimessa suhteessa jossa saa panna muttei kehittää syvempiä tunteita muihin. Mieluummin oisin suhteessa jossa ei saa panna mutta on vapaus tuntea mitä tahtoo. Helpompi se on toimintaansa kontrolloida kuin tunteitaan.
"Liittosopimus" tai " sopimusliitto" olisi aiheellinen asiakirja kaikissa suhteissa. Sovittaisi etukäteen miten voi tai saa toimia. Säästyttäisi monelta ongelmalta. Tuohon sopimukseen pitäisi olla kirjattuna yhteinen tahto ja sen purkaminen, johon olisi yksipuolinen oikeus kummallakin osapuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noissa Stag ja Hotwife, Cuckold ym. jutuissa tuo seksiasia on varmaan sovittu. Olisko vähemmän avioeroja jos tuo liitto ja seksi erotettaisi selvemmin toisistaan ?
Seksiä etukäteen sovitulla tavalla, eikä pettämistä. Kyllä varmaankin tuo voisi toimia paremmin.
Niin, tuota juuri ajattelin. Pettäminen on vihon viimeistä myrkkyä suhteelle, täysin riippumatta suhteen luonteesta. Minä olen mieheni kanssa sopinut tietynlaisen kuvion ja siinä pysytään. Meillä on noita liiton ulkopuolisia seksisuhteita kummallakin.
Yksi näistä avoimen säännöistä usein on, "ei saa rakastua, ei saa olla tunteita..." Öööö.... milläs sen estää???? Tähän ne suhteet monesti kaatuukin, rakastuu/ihastuu siihen satunnaiseen seksikumppaniin.