Oletko luovuttanut verta? Miten usein? Ja mikä
On syy luovuttamiseesi tai luovuttamattomuuteesi?
Kommentit (24)
En ole luovuttanut kertaakaan. Syynä se, että minulla on todella runsaat kuukautiset ja hemoglobiini on aina alarajan tuntumassa, vaikka syön aika ajoin rautakuureja.
Luovutin aikanaan ekan kerran heti, kun täytin 18. Sitten luovutin aina, kun kotipsikkakunnalleni tuli veripalvelu, noin 10 krt. Ihan omaksi ja toisten hyödyksi sen tein. Sitten loppui luovuttamiseni, omien terveydellisten syiden takia.
Helppo ja ilmainen tapa auttaa muita. Siten voi olla mukana hyvää tekemässä vaikka olisi köyhäkin. Luovutin noin kahdesti vuodessa kunnes sain pysyvän luovutuskiellon. Olen itse kerran tarvinnut punasoluja, joten tiedän, miten iso lahja se on.
En ole koskaan luovuttanut, ei ole tullut vain mentyä.
Olen luovuttanut neljä kertaa elämässäni. Olen ison osan elämästäni ollut raskaana tai imettänyt, joten se on yksi syy siihen, etten tuon useammin ole verta luovuttanut.
Kyllä kerran-pari vuodessa. Sain intoa luovutukseen, kun itse käväisin lähellä kuolemaa ja tarvitsin paljon luovutusverta. Luovutuksesta tulee hyvä mieli, kun miettii, että vereni voi pelastaa jonkun hengen tai ainakin auttaa jotain.
Kaksi kertaa olen käynyt. Toisen kerran jälkeen jouduin pysähtyä huilaamaan läheiseen kauppaan (olin kävellen), koska alkoi pyörryttää niin paljon, vaikka olin juonut yms..
Aion käydä vielä kokeilemassa, mutta otan varmaan kuskin mukaan.
Olen luovuttanut pari kertaa.
Luovuttaisin useammin, mutta lääkitys estää valitettavasti.
Käyn aina kolmen kk välein luovuttamassa. Itselläni on korkea hemoglobiini, noin 160, ja veren luovuttaminen "auttaa" siihen. En syö edes niitä rautakuureja. Muutenkin mukava tapa auttaa, ei maksa mitään! -23v
Yhden kerran olen luovuttanut. Mulle tuli siitä huono olo, pelkään neuloja jne. Hätätilanteessa olen valmis luovuttamaan, mutta muutoin en.
Olen luovuttanut verta 30 kertaa. Luovuttaminen päättyi, koska olen asunut Britanniassa ns. hullu lehmä -vuosina.
3kk välein luovutan. Parin ekan kerran jälkeen ei luovutuksen jälkeinen olo poikennut luovutusta edeltävästä olosta, joten sitten siitä tuli säännöllistä. Helppo tapa auttaa muita. Omia tuttuja ja sukulaisia on saanut sairaalassa verta, osa useampaankin otteeseen, joten tiedostan, kuinka tärkeää luovutus on. Olisi hyvä, jos jokainen luovutuskelpoinen pistettäisiin edes kerran kokeilemaan luovutusta, niin verestä ei ehkä olisi niin usein pulaa. Oli minullakin todella paha piikkikammo, ensimmäisen luovutuksen aikana taisin itkeä hieman, mutta verenluovutusta käytin itselleni siedätyshoitona. Neljännen luovutuksen kohdalla piikitkään eivät enää pelottaneet :)
Eikä minua SPR:n verellä "rahastaminen" haittaa, hemmetin kallista se on SPR:llekin, kun siitä jokaisen luovutuksen 0,5 dl joudutaan tutkimaan suunnilleen kaikki mahdolliset verivälitteiset taudit, joudutaan ylläpitämään luovutuskeskuksia ja niiden palveluita, logistiikkasysteemit ovat aikamoiset ja verijalostustakin tehdään. Kyllä siinä aikamoinen organisaatio on pakko olla taustalla, että minun kädestäni tullut veri päätyy jonkun toisen käteen.
Isäni sai aikoinaan syöpähoitojensa tueksi verivalmisteita. Siksi tuntuu kivalta antaa tuo verimäärä "takaisin". Lisäksi toimistoista saa hyvää välipalaa ja kivaa sälää, esim heijastimen tai laastarirasioita tms.
Käyn n. kerran vuodessa, koska enempää kehoni ei kestä hemoglobiinin menetystä. En ole innokas rautatabujen syöjä nääs. Onneksi AB+ veren varastot eivät koskaan laske kriittisen alas.
Olen luovuttanut aiemmin ihan huvikseni, mutta en enää vuosiin, koska nykyään on aivan liian pitkä matka luovutuspaikalle.
Olen luovuttanu noin kymmenen kertaa. Viimeiset viisi vuotta olen lähes koko ajan joko ollut raskaana tai imettänyt joten en oo voinu mennä. Kaipa sitä joskus taas pääsee.
olen luovuttanut ensi kuussa uudestaan :) no halu olla autamassa ja itelle tulee "puhdas" olo
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 19:49"]
olen luovuttanut ensi kuussa uudestaan :) no halu olla autamassa ja itelle tulee "puhdas" olo
[/quote]
Tuo puhdas olo on jännä, itsellekin tulee se. Kyllä siinä jotain perää on, kun tilastollisesti verenluovutus parantaa luovuttajan terveyttä ja yleisvointia pidemmällä tähtäimellä, syytä tosin ei tiedetä. Kai se pistää elimistön uudistamaan itseään ja vilkastuttaa elimistön toimintaa kun säännöllisesti joutuu lisää verta valmistamaan.
Olen luovuttanut 2-3 kertaa vuodessa, yhteensä muistaakseni 13 kertaa. Lisäksi olen luovuttanut synnytyksissä istukkaveren. Taukoja odotusajoista ja synnytyksestä aina vuosi. Käyn koska isäni ja vaarini ovat luovuttaneet. Vaaria haettiin kerran medihelillä luovuttamaan, kun olin lapsena kylässä. Siitä jäänyt ajatus, että pitää käydä, koska en haluaisi omalle kohdalle tilannetta, jossa esim läheiselle jouduttaisiin noin hankkia apu tai sitä ei olisi ollenkaan saatavilla. Kaikki eivät voi ajatella, ettei minun tarvitse luovuttaa, koska on muita jotka voi tehdä sen.
Luovutan säännöllisesti, yritän 3 kk välein. 21. kerta taisi olla viimeksi. Luovutan, koska uskon ja toivon, että siitä on apua monelle ja koskaan ei tiedä, koska itse tarvitsee luovutettua verta. Pieni vaiva, iloinen mieli.