Mistä olet eniten suuttunut/ ollut vihainen ikinä?

Ei nyt omasta elämästäni tule mitään mieleen, mutta ulkomailla näin junan ikkunasta kun läski, ruma afrikkalainen ukko hakkas raivokkaasti saksanpaimenkoiraa remmillä >:( Sillon kyllä sappi kiehu niin kovaa, että jos sitä ikkunaa ei olis ollu siinä välissä istuisin varmaan nyt ranskalaisessa vankilassa.

Toivon todella, että karma puraisee perseeseen kaikkia eläinrääkkääjiä. Joutaisivat alimpaan helvettiin.

Kun sain kuulla  suuren rakkauden tulleen luokseni jäädäkseen 16 vuotta sitten. Tuona yönä tapahtui jotain, väärinkäsitys joka johti välittömään eroon. 3kk myöhemmin tuo mies oli paukauttanut toisen naisen lähes ensitreffeillä paksuksi joten ei voinut enää ottaa yhteyttä. Anteeksipyynnön ja selityksen sain tosiaan 16 vuoden eron jälkeen. Tunteet ennallaan....

Siitä kun mieheni jäi kiinni pettämisestä ja suhteesta 20 v nuoremman työkaverin kanssa. Silloin lensi klassisesti muutama astia seinään ja silppusin miehen kalsarit kaikki saksilla.

Lapseni isä eli exäni uusi avokki pahoinpiteli lastani tapaamisilla. Isän vuoroilla siis. Asia, kun selvisi mulle niin oikeesti luulin et mä tapan niin exäni, kuin tämän uuden. Silloin tosiaan sumeni silmissä ja en ole ikinä ollut niin vihainen.

Työkaveri varasti mun suunnitteleman mallin ja käytti sitä omissa bisneksissään. En puhunut sille varmaan kolmeen vuoteen mitään.

Mitä hauskaa siinä on, jos jonkun elämä mullistuu tms?

Vähän kaikenlaisesta on tullut suututtua/loukkaannuttua mutta tällä hetkellä sapettaa mieheni puolesta. Hänen isänsä kuoli vähän aikaa sitten. Asunnossa oleili myös isän naisystävä (hänellä omakin asunto) jolle mieheni antoi luvan olla vielä kuukauden loppuun, kunnes asunto irtisanottu. 

Tämän kuukauden aikana nainen oli varastanut mieheni isän rahat lipastosta sekä kukkarosta eikä muka tiedä missä rahat ovat. Mieheni katsoi lipastoon ja näki siellä rahaa sekä kukkarossa käydessään sen jälkeen kun tiesi isänsä kuolleen.

Eikö aikuisilla ihmisillä ole mitään omatuntoa??? Eihän kuolleelta varasteta!!

Mieheni teki rikosilmoituksen mutta poliisit eivät halua tehdä mitään :(

Anteeksi, korjaan sanamuotoa... Mielenkiintosta lukea jos jotain loukkasi se hauska... :/

Naapurin tekemä ls-ilmoitus, joka todettiin aiheettomaksi. Meillä lasten hyvä olla. En koskaan anna anteeksi ja välit ei koskaan korjaannu. Taatusti kostan asian.

Lähisukulaiseni ei tullut häihini, koska oli riidoissa toisen vieraan kanssa. Asunnonvälittäjä huijasi pahasti välitysmaksun kanssa. Synnytyslääkäri kielsi useista pyynnöistäni huolimatta suunnitellun sektion, minkä takia meinasin kuolla synnytykseen ja jouduin kärsimään helvetin tuskat, ennen kuin tehtiin hätäsektio.

Aviomies nro 1 oli väkivaltainen. Aviomiesehdokas nro 2 pitikin minua yllättäen toisena naisena. Näistä en kuitenkaan suuttunut, sillä ne tapahtumat lähinnä sattuivat niin helvetisti, ettei suuttumukselle jäänyt tilaa sen täydellisen tuskallisen lamaannuksen takia.

Nauraa sopii, jos se ap:n elämää jotenkin helpottaa. En kuitenkaan toivo sinulle näitä samoja asioita, sen verran empatiaa minusta vielä irtoaa.

Mies petti, jätti ja vei rahatkin -silloin sapetti tosiaan, nyt osaan jo onneksi nauraa asialle ja sille miten suuttunut olinkaan, hyvä ettei käynyt pahemmin ( mies oli muutenkin mulkku, narkkari jne.)

Eksälle suutuin kun se jäi kiinni pettämisestä. Oltiin kahvillassa silloin miehen ja sen kavereiden kanssa kun miehelle tuli tekstari tältä muidulta ja näin sen olan yli lukien ja vaadin nähä loputkin viestit. Suutuin niin paljon että menin parkkikselle ja rikoin miehen auton ikkunan. Noloa multa näin jälkeenpäin mutta en kyllä siltikään kadu.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 15:20"]

Lapseni isä eli exäni uusi avokki pahoinpiteli lastani tapaamisilla. Isän vuoroilla siis. Asia, kun selvisi mulle niin oikeesti luulin et mä tapan niin exäni, kuin tämän uuden. Silloin tosiaan sumeni silmissä ja en ole ikinä ollut niin vihainen.

[/quote]

Voi ei! Kamalaa! En ihmettele, että murha kävi mielessä. Mikä noita "äitipuolia" vaivaa - vihataanko sitä nyxän exänsä kanssa tekemää lasta niin paljon, että sitä halutaan satuttaa? Sairasta ja surullista.

Jätin ex-mieheni kun pari vuotta sitten kevättalvella tajusin, että se käy huorissa. Koskaan sillä ei muka ollut varaa mihinkään, mutta maksullisiinpa oli. Tajusin myös, etten voi paljastaa tietojani, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Olin niin raivona, että oli vaikeuksia hillitä vihaani, ja kävin silloin ahkerasti lenkillä ja podin "migreeniä". Suvulla oli asunto tyhjänä. Kun ex tuli yhtenä kesäkuun päivänä töistä, vastassa oli melkein tyhjä koti ja lappu. Lyötiin kamat varastoon ja lähdettiin tien päälle, jätätin lasten kännykät mutsille...ja oman kiinni. Jätin vaan ruokapöydän, sohvan ja lapsille sängyt.

Olihan se vaikeeta. Varsinkin silloin, kun piti laittaa lapset vierailulle vanhaan kotiin niiden vanhoihin huoneisiin, joissa ei ollut enää tuttuja tavaroita. Teki kipeää lasten puolesta. Toivon vaan, ettei ex tuo sinne jotain muuta lasta asumaan niihin huoneisiin, koska lapset puhuvat "vanhasta kodista ja minun huoneesta siellä" Ehkä olisi pitänyt jäädä, ja heittää ex ulos. Ongelmana oli kuitenkin ex:n luonne, jolloin ei voinut olla ihan varma, lyökö se raivonpuuskassaan, vaikka ei ollut lyönyt. Puristeli aina vihaisena käsiään nyrkkiin ja otsasuonet pullistui, karjui ja yritti estää liikkumistani. En ollut varma, olisinko päässyt lähtemään ehjin nahoin tai ollenkaan. Tuo pettäminen sitten kaatoi korttitalon ja päätin poistua salaa.

Ex mies lähti kaverillee toisee kaupunkii kylää saunomaa, ottaa kaljaa jne... Yritin illan aikana soittaa miehelle, ei vastannu monee tuntii, sit myöh. soitti ja sano et oli ollu saunassa ja ois koht käymäs nukkuu... Myöhemmin sain kuulla et oli ollu kaupungissa yhen toisen kaverin illanistujaisis, ja kyselly onx tulos ketää vapait ja hyvännäkösii muijii... Ihan siis suunnitelmallisesti lähteny pettämää ja kaikist törkeintä, ni oli pyytäny meijän yhteisiä " kavereita" olee hiiskumatta koko illanistujaisista mulle... Kyl jätti sydän muutaman lyönnin välistä ku kuulin ja sit tuli se raivo... Ap