Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaikea päätös, liittyy työhön. Mitä tekisit?
14.08.2013 |
Auttakaa, ihanat.
Mulla on nyt kaksi duunia:
a) kiva osa-aikaduuni kodin vieressä, palkka surkea
b) uusi duuni, vaatii matkustelua (4 x 3 vko/v) ulkomaille, hyvä liksa,
tulevaisuuden kannalta loistava cv:ssä.
Taustoja. Meillä kaksi lasta 2- ja 4-vuotiaat, mies töissä, ei juurikaan muuta kuin ostettua hoitoapua. Mä olen pääasiallisesti hoitanut kaikki lasten asiat, mies toki osallistunut. Oon ollut myös työttömänä jaksoja, eikä sekään inspiroisi.
En tiedä, mitä tekisin. Mies varmaan pärjäisi 3 viikkoa lasten kanssa (ovat päivähoidossa), mutta helppoa se tuskin tulee olemaan.
Mitä itse tekisit?
Kommentit (26)
Voi siskot.. Jos tämä on vaikea valinta (kommenteista päätellen olisi muillekin), en enää ihmettele miksi naiset tienaavat vähemmän ja "joutuvat" jäämään kotiin.. Arvaan, että jos työnvaihtoa miettisi mies, ongelma ei olisi yhtä kinkkinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin uuden työn vastaan.
Perustelut:
- Isä on yhtä hyvä hoitaja kuin äitikin.
- Katuisin muutaman vuoden kuluttua, kun lapset olisivat jo isompia ja edelleen kituuttaisin huonolla liksalla osa-aikaisessa työssä.
- Lapsista tulee jossain vaiheessa aikuisia. Sitten ihmettelisin vain, mihin kaikki vuodet valuivat.
- Parempi palkka varmistaa perheen taloutta.
- Motivoiva työ antaa mahdollisuuden kehittää itseä ja omaa osaamista.
Anna miehellesi mahdollisuus olla osallistuva isä ja itsellesi mahdollisuus olla mukana työelämässä.
AP vastaa
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 13:22"]
Ottaisin uuden työn vastaan.
Perustelut:
- Isä on yhtä hyvä hoitaja kuin äitikin. - kyllä vaan, jossain asioissa parempikin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että äiti on itse "riippuvaisempi" lapsista kuin isä, siis tässä perheessä.
- Katuisin muutaman vuoden kuluttua, kun lapset olisivat jo isompia ja edelleen kituuttaisin huonolla liksalla osa-aikaisessa työssä.
Niinpä! Mutta kun ei tiedä, kituuttaisinko vai en. Osa-aikatyö oli oma valintani, saisin tehdä tätä myös kokoaikaisena. Tää on äitiyslomasijaisuus. Vuoden päästä ei tiedä, miten asiat on.
- Lapsista tulee jossain vaiheessa aikuisia. Sitten ihmettelisin vain, mihin kaikki vuodet valuivat. Totta!
- Parempi palkka varmistaa perheen taloutta. Totta!
- Motivoiva työ antaa mahdollisuuden kehittää itseä ja omaa osaamista.
Kun tämä osa-aikatyökin on kehittävää, motivoivaa ja varmasti osaltaan vie eteenpäin.
Anna miehellesi mahdollisuus olla osallistuva isä ja itsellesi mahdollisuus olla mukana työelämässä.
Varmaan pitäisi. Nyt Ap:n pitäisi vaan löytää rohkeutta ratkaisuun.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 13:12"]
Voi siskot.. Jos tämä on vaikea valinta (kommenteista päätellen olisi muillekin), en enää ihmettele miksi naiset tienaavat vähemmän ja "joutuvat" jäämään kotiin.. Arvaan, että jos työnvaihtoa miettisi mies, ongelma ei olisi yhtä kinkkinen.
[/quote]
Juuri näin! AP:kin kannustaisi miestänsä menemään ja olisi varma, että jotenkuten pärjätään.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 14:01"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 13:12"]
Voi siskot.. Jos tämä on vaikea valinta (kommenteista päätellen olisi muillekin), en enää ihmettele miksi naiset tienaavat vähemmän ja "joutuvat" jäämään kotiin.. Arvaan, että jos työnvaihtoa miettisi mies, ongelma ei olisi yhtä kinkkinen.
[/quote]
Juuri näin! AP:kin kannustaisi miestänsä menemään ja olisi varma, että jotenkuten pärjätään.
[/quote]
Mä toivon että tasa-arvo työelämässä lisääntyisi, en ole kotiäitityyppiä ja mulla on ns. urakin ja olemme miehen kanssa jakaneet hoitovapaat aika tasan jne.
Mutta, ja tämä ei ole kukkahattuilua tai tekopyhyyttä tai nipoilua tai "äiti on aina paras" -ajattelua, mutta mua ihan oikeasti huolestuttaisi tuossa tilanteessa se, vahingoittuuko lasteni itsetunto/muu henkinen kehitys jotenkin poissaolojeni takia.
Olen oman työni ja koulutukseni takia aika vakuuttunut siitä, että pienten lasten itsetunnon ja minuuden kehitykseen vaikuttaa se, miten paljon he saavat läheisyyttä ja läsnäoloa tärkeimmiltä aikuisiltaan. Ja vaikka ap:n mies olisi lapsille yhtä läheinen kuin ap (sivuhuomautus: jos ap on pitänyt kaikki hoitovapaat niin tuskin mies voi olla yhtä läheinen ainakaan nuoremmalle), niin ei se tarkoita, etteivät lapset kaipaisi äitiään ja reagoisi negatiivisesti hänen toistuviin poissaoloihini (täsmälleen sama koskee ap:n miestä toki).
Mä itse en siksi uskaltaisi toimia noin ja tää ei perustu mihinkään äidin hysteerisiin tunteisiin vaan ihan rationaaliseen harkintaan sen perusteella, mitä koen tietäväni lapsen kehityksestä. En tarkoita että lapset menisivät välttämättä pilalle, vaan tuo on sellainen riski, jota en ole omien lasteni kohdalla valmis ottamaan.
Mutta tää on siis mun näkemykseni, ei mikään yleinen totuus ja ap:n on valittava kuten omalta kannaltaan kokee parhaaksi. Aivan varmasti lapset "pärjäävät" joka tapauksessa, siitä ei ole kyse.
Alue: Aihe vapaa
En kyllä äitinä pystyisi noihin poissaoloihin (eikä mielestäni pienten lasten isänkään pitäisi tehdä tuollaista työtä). Ikävä kyllä :/