Pitäisikö erota kiltistä ja kivasta miehestä?
Av-mammat auttakaa, pakko saada avautua johonkin. Olen seurustellut mieheni kanssa kohta neljä vuotta, näistä kolme asuttu yhdessä. Nyt olen 22v. Kyseessä on ensimmäinen kumppanini. Mies on hauska, kiltti, äärimmäisen luotettava ja rakastava, arvot meillä osuvat hyvin yksiin. Rakastan häntä mutta nyt olen miettinyt, olisiko meidän parempi vain erota.
Kliseisesti sanottuna tuntuu, että olemme kasvaneet eri suuntiin. Oma ajatteluni on tuolta lukioajoista jatkuvasti kehittynyt ja tuntuu, että haluaisin käydä mitä erilaisempia keskusteluita maailman menosta. Mies ei kuitenkaan ole erityisesti kiinnostunut juuri mistään eikä hänellä tunnu olevan mielipiteitä mihinkään asiaan. Tai jos on, se on tyyliä "en tykkää tuosta" ilman perusteluita. Kun kerron sitten, miksi itse ajattelen asian olevan juuri päin vastoin, mies toteaa että joo niimpäs se onkin. Tietyllä tavalla tuntuu että mies on kuin minun jatkeeni: hänellä ei ole oikein selkeitä suunnitelmia tulevaisuuteen, kunnianhimoa tai erityistä mielenkiintoa mihinkään asiaan. Oikein käytännöllinen hän on ja ahkera, harrastaa pyöräilyä ja autoista tietää suht paljon.
Eroa mietin myös aiemmin kun mies haukkui minua läskiksi, huoraksi ja tyhmäksi ämmäksi. Hän on kyllä tämän lopettanut ja pahoitellut kovasti, kertoi vielä ettei tarkoittanut mitään noista. Ymmärrän häntä, koska olen kärsinyt masennuksesta (ei diagnosoitu) ja olen ollut kerrassaan voimaton tekemään mitään. Mies on joutunut tekemään kaikki kotityöt ja olisi kovasti myös halunnut ulkoilla tai käydä ravintoloissa tai leffassa kanssani ja turhautui pahasti vetämättömyyteeni. Olen nyt tsempannut kotitöiden kanssa ja voin muutenkin paremmin. Tämänkin takia tuntuisi itsekkäältä jättää mies joka on minua yrittänyt tukea, heti kun itselläni menee paremmin.
Pelkään kuitenkin sitä, että joskus tulevaisuudessa ruuhkavuosien keskellä tajuan, ettemme sovikaan yhteen ja olisi pitänyt erota aikanaan. Muutama päivä sitten otin asiat taas puheeksi miehen kanssa. Hänen mielestään meidän ei missään nimessä pitäisi erota. Hän asuu nyt töiden takia vanhempiensa mökillä ja istuskelen yksin kotona mietiskelemässä. Ajatus elämästä ilman häntä tuntuu ihan hirveältä. Mieleen tulvii muistoja kaikista hyvistä hetkistämme ja tuntuu vaikealta muistaa, miksi viime viikonloppuna ajattelin eron olevan lähestulkoon ainoa ratkaisu. Koska kyseessä on tosiaan ensimmäinen kumppanini, en tiedä olisiko yhteiselämä erilaista kenenkään toisenkaan kanssa? Haaveilenko elokuvamaisesta sielunkumppanuudesta, jota ei todellisuudessa olekaan? Entä jos eroan ja tulen aina vain kaipaamaan häntä? Tai löydän pelkkiä kusipäitä tai miehiä, joiden arvot eroavat merkittävästi omistani?
Kommentit (32)
En käsitä, miksi niin moni pitää aloitustani provona. Haluaisiko joku selittää, mikä tässä vaikuttaa niin oudolta?
Heti toisessa kommentissa todettiin, että totta kai ero. Minusta tämä ei tunnu yhtään itsestäänselvältä. Vaikea jotenkin uskoa, että masennukseni olisi miehestä johtuvaa. Ennemmin ajattelisin sen ajoittuvan yliopisto-opintojen alkuun ja yksinäisyyteen sekä stressiin, mikä siitä aiheutui.
-AP
Nuoria olette ja nuoruuden ja ymmärtämättömyyden piikkiin pitkälti laskisin tuon miehesi aikaisemman huonon suhtautumisen. Onneksi paransi tapansa , kun ymmärsi tilanteesi paremmin.
Miehesi vaikuttaa peruskiltiltä "joojoo"-mieheltä. Tuskin koskaan mihinkään kovin syvällistä keskusteluihin pääsette, mutta jos perusturvallinen elämä riittää, niin mikäs siinä. Ikäsi puolesta voit hyvin vielä katsella tilannetta, koska erokin tuntuu kurjalta. Onko teillä yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita?
Vierailija kirjoitti:
En käsitä, miksi niin moni pitää aloitustani provona. Haluaisiko joku selittää, mikä tässä vaikuttaa niin oudolta?
Heti toisessa kommentissa todettiin, että totta kai ero. Minusta tämä ei tunnu yhtään itsestäänselvältä. Vaikea jotenkin uskoa, että masennukseni olisi miehestä johtuvaa. Ennemmin ajattelisin sen ajoittuvan yliopisto-opintojen alkuun ja yksinäisyyteen sekä stressiin, mikä siitä aiheutui.
-AP
Seuraava mies voi oikeasti olla kiltti ja naista kunnioittava, mutta sitä sinä et pidemmän päälle jaksa. Jos mies on pyytänyt anteeksi, niin anna olla. Kerron tämän kokemuksen äänellä. Kilt timies ei kanna pidemmän päälle.
Vierailija kirjoitti:
Nuoria olette ja nuoruuden ja ymmärtämättömyyden piikkiin pitkälti laskisin tuon miehesi aikaisemman huonon suhtautumisen. Onneksi paransi tapansa , kun ymmärsi tilanteesi paremmin.
Miehesi vaikuttaa peruskiltiltä "joojoo"-mieheltä. Tuskin koskaan mihinkään kovin syvällistä keskusteluihin pääsette, mutta jos perusturvallinen elämä riittää, niin mikäs siinä. Ikäsi puolesta voit hyvin vielä katsella tilannetta, koska erokin tuntuu kurjalta. Onko teillä yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita?
Ei olla puhuttu tulevaisuuden suunnitelmista kauhean yksityiskohtaisesti, koska minulla on valmistumiseen vielä pieni ikuisuus ja se aika tulee varmaankin asusteltua nykyisessä kaupungissa tällaista tavanomaista opiskelijaelämää elellen. Noin yleisesti sitten molempien haaveisiin kuuluu nämä perus koira, lapsi, naimisiinmeno ja omakotitalo. Mies on kertonut haluavansa asua kanssani aina.
-AP
Mieti ihan rauhassa, et menetä mitään sillä, että annat itsellesi aikaa tehdä oikean päätöksen.
En nyt ymmärrä mikä ongelma joku menneisyyden haukkuminen on. Joka ikinen tekee jotain typerää tai idioottimaista jossain vaiheessa. Se millä on väliä, on miten asiat korjataan ja muuttuuko käytös. Toisessa suhteessa kohtaisit kumminkin toisia ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Nuoria olette ja nuoruuden ja ymmärtämättömyyden piikkiin pitkälti laskisin tuon miehesi aikaisemman huonon suhtautumisen. Onneksi paransi tapansa , kun ymmärsi tilanteesi paremmin.
Miehesi vaikuttaa peruskiltiltä "joojoo"-mieheltä. Tuskin koskaan mihinkään kovin syvällistä keskusteluihin pääsette, mutta jos perusturvallinen elämä riittää, niin mikäs siinä. Ikäsi puolesta voit hyvin vielä katsella tilannetta, koska erokin tuntuu kurjalta. Onko teillä yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita?
Näissä kilteissä joojoo-miehissä tuppaa olemaan sellaista vikaa, että yhtäkkiä keksivätkin mitä olisivat elämältään halunneet, jos eivät olisi olleet joojoo-miehiä. Sitten käy niin, että sinä olet pilannut heidän elämänsä ja he ovat ikuisesti katkeria uhreja.
Minä juoksen nykyään miellyttäjämiehiä niin lujaa karkuun kuin pääsen. Kumppanin täytyy olla tasavertainen ja seistä omilla jaloillaan, omien mielipiteiden ja ajatusten takana. Ihminen joka ei tiedä kuka on, mitä ajattelee mistäkin ja mitä elämältä haluaa ei ole valmis parisuhteeseen. Jo tämän perusteella sanoisin, että joojoo-miehestä kannattaa erota tai ainakaan hänen varaansa ei kannata rakentaa yhteistä tulevaisuutta, perhettä jnd. Hän ei edes todennäköisesti tiedä, miksi on sinun kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoria olette ja nuoruuden ja ymmärtämättömyyden piikkiin pitkälti laskisin tuon miehesi aikaisemman huonon suhtautumisen. Onneksi paransi tapansa , kun ymmärsi tilanteesi paremmin.
Miehesi vaikuttaa peruskiltiltä "joojoo"-mieheltä. Tuskin koskaan mihinkään kovin syvällistä keskusteluihin pääsette, mutta jos perusturvallinen elämä riittää, niin mikäs siinä. Ikäsi puolesta voit hyvin vielä katsella tilannetta, koska erokin tuntuu kurjalta. Onko teillä yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita?
Näissä kilteissä joojoo-miehissä tuppaa olemaan sellaista vikaa, että yhtäkkiä keksivätkin mitä olisivat elämältään halunneet, jos eivät olisi olleet joojoo-miehiä. Sitten käy niin, että sinä olet pilannut heidän elämänsä ja he ovat ikuisesti katkeria uhreja.
Minä juoksen nykyään miellyttäjämiehiä niin lujaa karkuun kuin pääsen. Kumppanin täytyy olla tasavertainen ja seistä omilla jaloillaan, omien mielipiteiden ja ajatusten takana. Ihminen joka ei tiedä kuka on, mitä ajattelee mistäkin ja mitä elämältä haluaa ei ole valmis parisuhteeseen. Jo tämän perusteella sanoisin, että joojoo-miehestä kannattaa erota tai ainakaan hänen varaansa ei kannata rakentaa yhteistä tulevaisuutta, perhettä jnd. Hän ei edes todennäköisesti tiedä, miksi on sinun kanssasi.
Miellyttäjä miehet ei tosiaankaan kiinnosta. Eivät ole miehiä vaan lakeilijoita. Ei jatkoon.
Miellyttäjämiehistä naiset usein juuri erovat. Eivät kunnioita nuoleskelijaa. Jos väkivaltaa tulee suhteeseen, niin sitten ero
mies52v
Miksi kommenttejani ei hyväksytä?
Jaa että läskitellyt ja h**ritellut, kun sinä sairastit masennusta ja hänellä menojalka vipatti? Mutta nyt pitää mölyt mahassa. Odotahan, kun olet raskaana tai imetät. Tai jos sairastut vakavasti. Valitettavasti et voi tietää, kypsyykö hän ihmisenä koskaan.