Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisikö erota kiltistä ja kivasta miehestä?
13.08.2020 |
Av-mammat auttakaa, pakko saada avautua johonkin. Olen seurustellut mieheni kanssa kohta neljä vuotta, näistä kolme asuttu yhdessä. Nyt olen 22v. Kyseessä on ensimmäinen kumppanini. Mies on hauska, kiltti, äärimmäisen luotettava ja rakastava, arvot meillä osuvat hyvin yksiin. Rakastan häntä mutta nyt olen miettinyt, olisiko meidän parempi vain erota.
Kliseisesti sanottuna tuntuu, että olemme kasvaneet eri suuntiin. Oma ajatteluni on tuolta lukioajoista jatkuvasti kehittynyt ja tuntuu, että haluaisin käydä mitä erilaisempia keskusteluita maailman menosta. Mies ei kuitenkaan ole erityisesti kiinnostunut juuri mistään eikä hänellä tunnu olevan mielipiteitä mihinkään asiaan. Tai jos on, se on tyyliä "en tykkää tuosta" ilman perusteluita. Kun kerron sitten, miksi itse ajattelen asian olevan juuri päin vastoin, mies toteaa että joo niimpäs se onkin. Tietyllä tavalla tuntuu että mies on kuin minun jatkeeni: hänellä ei ole oikein selkeitä suunnitelmia tulevaisuuteen, kunnianhimoa tai erityistä mielenkiintoa mihinkään asiaan. Oikein käytännöllinen hän on ja ahkera, harrastaa pyöräilyä ja autoista tietää suht paljon.
Eroa mietin myös aiemmin kun mies haukkui minua läskiksi, huoraksi ja tyhmäksi ämmäksi. Hän on kyllä tämän lopettanut ja pahoitellut kovasti, kertoi vielä ettei tarkoittanut mitään noista. Ymmärrän häntä, koska olen kärsinyt masennuksesta (ei diagnosoitu) ja olen ollut kerrassaan voimaton tekemään mitään. Mies on joutunut tekemään kaikki kotityöt ja olisi kovasti myös halunnut ulkoilla tai käydä ravintoloissa tai leffassa kanssani ja turhautui pahasti vetämättömyyteeni. Olen nyt tsempannut kotitöiden kanssa ja voin muutenkin paremmin. Tämänkin takia tuntuisi itsekkäältä jättää mies joka on minua yrittänyt tukea, heti kun itselläni menee paremmin.
Pelkään kuitenkin sitä, että joskus tulevaisuudessa ruuhkavuosien keskellä tajuan, ettemme sovikaan yhteen ja olisi pitänyt erota aikanaan. Muutama päivä sitten otin asiat taas puheeksi miehen kanssa. Hänen mielestään meidän ei missään nimessä pitäisi erota. Hän asuu nyt töiden takia vanhempiensa mökillä ja istuskelen yksin kotona mietiskelemässä. Ajatus elämästä ilman häntä tuntuu ihan hirveältä. Mieleen tulvii muistoja kaikista hyvistä hetkistämme ja tuntuu vaikealta muistaa, miksi viime viikonloppuna ajattelin eron olevan lähestulkoon ainoa ratkaisu. Koska kyseessä on tosiaan ensimmäinen kumppanini, en tiedä olisiko yhteiselämä erilaista kenenkään toisenkaan kanssa? Haaveilenko elokuvamaisesta sielunkumppanuudesta, jota ei todellisuudessa olekaan? Entä jos eroan ja tulen aina vain kaipaamaan häntä? Tai löydän pelkkiä kusipäitä tai miehiä, joiden arvot eroavat merkittävästi omistani?
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tarvitse lupaa mieheltä eroamiseen, se tehdään ilman lupaa. Mies on kohdellut sinua joskus ikävästi. Kaikki haaveilevat joskus elokuvamaisesta sielunkumppanuudesta nuorena, vaikka myöhemmin jättää ne elokuviin. Kuitenkin parisuhteen kuuluu olla positiivinen, ei negatiivinen. Et tule aina kaipaamaan häntä, pääset tunteista joku päivä, kun vain eroat. Voit katsoa ulkomailta länsimaista kumppania, jos suomessa on pelkkää ikävää tyyppiä. Pärjäät sinkkuna myös.
Mitäh? Ei toista haukuta ja huoritella vaikka olisikin masennuksesta kyse.
Noh, itse toki päätät mitä teet. Harvoin ensimmäinen suhde onnistuu. Älä ainakaan yhtäkkiä vaan päätä erota, vaan juttele asiasta. Kerro suoraan miltä tuntuu.
Mulla meni eka suhde pieleen pitkälti väärinymmärrysten ja huonon kommunikoinnin takia. Varsinkin kun miestä ei kiinnostanut keskustella asioista, mutta toisaalta olin itsekin vielä liian nuori ja kypsymätön osatakseni ilmaista itseäni riittävän selkeästi.
Joten sinänsä ymmärrettävää ettei häntä kiinnostanut mun höpinät. Nykyisellä elämän tuomalla viisaudella osaisin sanoa asiat suoraan ja ymmärrettävämmin. Osaisin myös vaatia asioita, enkä keskittyisi pelkästään miellyttämiseen, joka on tavallaan valehtelua.
En tunne sinua AP, mutta suosittelen eroamaan. Tilastollisesti ajateltuna se kaduttaa huomattavasti harvemmin, kuin se, ettei eroa, kun olisi ollut vielä hyviä vuosia jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Mitäh? Ei toista haukuta ja huoritella vaikka olisikin masennuksesta kyse.
Noh, itse toki päätät mitä teet. Harvoin ensimmäinen suhde onnistuu. Älä ainakaan yhtäkkiä vaan päätä erota, vaan juttele asiasta. Kerro suoraan miltä tuntuu.
Mulla meni eka suhde pieleen pitkälti väärinymmärrysten ja huonon kommunikoinnin takia. Varsinkin kun miestä ei kiinnostanut keskustella asioista, mutta toisaalta olin itsekin vielä liian nuori ja kypsymätön osatakseni ilmaista itseäni riittävän selkeästi.
Joten sinänsä ymmärrettävää ettei häntä kiinnostanut mun höpinät. Nykyisellä elämän tuomalla viisaudella osaisin sanoa asiat suoraan ja ymmärrettävämmin. Osaisin myös vaatia asioita, enkä keskittyisi pelkästään miellyttämiseen, joka on tavallaan valehtelua.
Niin, olisihan mies voinut nuo tilanteet hoitaa asiallisemmin. Haukkuminen on kuitenkin nyt loppunut, kun asiasta on tarpeeksi useasti keskusteltu ja uskon että voisin sen unohtaa tulevaisuudessa.
Tunnistan itseni tuosta sikäli, että olen kyllä yrittänyt kertoa tunteistani mutta kuulemma mies vasta nyt ymmärtää tilanteen vakavuuden. Eli ilmeisesti olen kuitenkin ollut turhan varovainen puheissani. Aiemmin minusta on tuntunut, ettei miestä kiinnosta keskustella mutta nyt hän on jotenkin vakavoitunut eron tullessa puheisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäh? Ei toista haukuta ja huoritella vaikka olisikin masennuksesta kyse.
Noh, itse toki päätät mitä teet. Harvoin ensimmäinen suhde onnistuu. Älä ainakaan yhtäkkiä vaan päätä erota, vaan juttele asiasta. Kerro suoraan miltä tuntuu.
Mulla meni eka suhde pieleen pitkälti väärinymmärrysten ja huonon kommunikoinnin takia. Varsinkin kun miestä ei kiinnostanut keskustella asioista, mutta toisaalta olin itsekin vielä liian nuori ja kypsymätön osatakseni ilmaista itseäni riittävän selkeästi.
Joten sinänsä ymmärrettävää ettei häntä kiinnostanut mun höpinät. Nykyisellä elämän tuomalla viisaudella osaisin sanoa asiat suoraan ja ymmärrettävämmin. Osaisin myös vaatia asioita, enkä keskittyisi pelkästään miellyttämiseen, joka on tavallaan valehtelua.Niin, olisihan mies voinut nuo tilanteet hoitaa asiallisemmin. Haukkuminen on kuitenkin nyt loppunut, kun asiasta on tarpeeksi useasti keskusteltu ja uskon että voisin sen unohtaa tulevaisuudessa.
Tunnistan itseni tuosta sikäli, että olen kyllä yrittänyt kertoa tunteistani mutta kuulemma mies vasta nyt ymmärtää tilanteen vakavuuden. Eli ilmeisesti olen kuitenkin ollut turhan varovainen puheissani. Aiemmin minusta on tuntunut, ettei miestä kiinnosta keskustella mutta nyt hän on jotenkin vakavoitunut eron tullessa puheisiin.
No ehkä jotain on vielä tehtävissä. Pidä kuitenkin mielessä, että sua ei saa pilkata parisuhteissa. Ei nuoruuden suhteet koskaan ole helppoja koska siinä molemmat vasta oppivat tutustumaan itseensä, samalla kuin kumppaniinsa. Se on haasteellista. Iän myötä ei enää ole niin jyrkkä asioista.
Miten se on "kiltti, luotettava ja hauska mies" jos haukkuu ja huorittelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten se on "kiltti, luotettava ja hauska mies" jos haukkuu ja huorittelee?
Koska mies on pääasiassa yrittänyt olla tukenani, uskon että itsekin turhautuisin jos toinen vain makaisi sohvalla eikä jaksaisi tehdä yhtään mitään. Haukut varmaan kumpusivat siitä, ettei hän osannut oikein keskustella tunteistaan nätisti. Siitä huolimatta uskon tietäväni, että mies välittää minusta suuresti ja luottamuspulaa meillä ei ole ikinä ollut.
Niin ja 13, miksi tämä olisi provo? Ihan tosissani olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en aikoinaan tajunnut erota ajoissa, vaikka varmaan jollain tasolla huomasin, että siinä missä itse haluan kehittyä, miehelle riittää työ, kaverit ja harrastukset. Erosimme vasta, kun oli jo yhteinen lapsi. Hyvä niin, koska muuten ihanaa lastamme ei olisi koskaan syntynyt, mutta nyt jälkeen päin ajattelen, että meillä ei olisi ollut minkäänlaisia onnistumisen mahdollisuuksia. Minä palasin yliopistoon, olin kiinnostunut yhteiskunnasta, halusin kehittyä, oppia, päästä mielekkääseen työhön - hän olisi halunnut, että minä kannan vastuun kodista ja lapsesta, hän tekee töitä ja rentoutuu harrastamalla ja viettämällä aikaa kavereiden kanssa.
En kerro, mitä sinun pitäisi tehdä enkä sitä voi edes tietää, mutta jos jokin asia hiertää jo nyt, kannattaa ainakin miettiä tarkkaan ennen kuin sitoudut entistä vahvemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa ihmeessä. Se mies kuitenkin vain esineellistää ja hyväksikäyttää sinua. Ole itsenäinen nainen ja hylkää kaikki miehet. Feminismi kunniaan!!
Vierailija kirjoitti:
Minä en aikoinaan tajunnut erota ajoissa, vaikka varmaan jollain tasolla huomasin, että siinä missä itse haluan kehittyä, miehelle riittää työ, kaverit ja harrastukset. Erosimme vasta, kun oli jo yhteinen lapsi. Hyvä niin, koska muuten ihanaa lastamme ei olisi koskaan syntynyt, mutta nyt jälkeen päin ajattelen, että meillä ei olisi ollut minkäänlaisia onnistumisen mahdollisuuksia. Minä palasin yliopistoon, olin kiinnostunut yhteiskunnasta, halusin kehittyä, oppia, päästä mielekkääseen työhön - hän olisi halunnut, että minä kannan vastuun kodista ja lapsesta, hän tekee töitä ja rentoutuu harrastamalla ja viettämällä aikaa kavereiden kanssa.
En kerro, mitä sinun pitäisi tehdä enkä sitä voi edes tietää, mutta jos jokin asia hiertää jo nyt, kannattaa ainakin miettiä tarkkaan ennen kuin sitoudut entistä vahvemmin.
Tämäpä juuri mietityttää. Tosin meillä siitä erilainen tilanne että en usko mieheni ikinä odottavan minulta mitään kotirouvan roolia; hän on ahkera osallistumaan kotihommiin ja tykkää viettää aikaa kanssani. Joskus mielessä on jopa käynyt, että pettäisipä mies niin saisin "hyvän syyn" erota. Nyt hän on vähän liian kiltti jätettäväksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettet ole onneton ja masentunut juuri miehen takia? Ehkä et saa häneltä sellaista huomiota ja tule kuulluksi sellaisena kuin olet ja alennat itseäsi sen takia, kun kuvittelet, että sinussa on vikaa vaikka todennäköisesti teitä ei vaan ole tarkoitettu yhteen...
Juu, vaihda jännämieheen, hän pettää ja hakkaa sinua. Kun kyllästyt, vaihda hiekkamieheen, hän pettää ja tappaa sinut.
Ilman muuta. Ero kannattaa aina miehelle
mies52v
Minua ei kukaan hauku kahta kertaa, sillä se on potkut heti ensimmäisestä kerrasta. Päätä mitä teet, ennen kuin teillä on lapsia. Jos teillä olisi lapsia, en kehottaisi eroamaan. Mutta tuossa iässä, miksi...
Alue: Aihe vapaa
Älä eroa. Kadut vielä.