Mitä jos 10-vuotias pelkää olla yksin? Onko muita?

onko jotain tapahtunut joka liittyisi tähän? ei kuulosta ihan normaalilta että 10vee pelkää olla PÄIVÄLLÄ yksin, jotain taustalla on vissiin. Meidän kohta 10v halusi itse nyt neljännellä luokalla ruveta tulla kotiin koulun jälkeen eikä enää mennä iltikseen. Keväällä jo jätti iltapvkerho usein väliin. Haluaa olla yksin, sanoo että tuntee itsensä isoksi silloin. Juttele tyttösi kanssa. Jos olisi pimeätä tai ilta ymmärtäisin.

Mitenhän on tv:n ja elokuvien laita? Liian pienenä liian isojen ohjelmia?

Kävelkää yhdessä reitti läpi ja kysele lapselta onko matkalla tapahtunut jotakin vai mikä on tehnyt hänet niin pelokkaaksi. Joku syyhän sille on. Syy voi olla ihan pienikin aikuisen mielestä. Meillä 10 vuotias on erittäin mielellään yksin ja kulkee koulumatkatkin yksin jo kolmatta vuotta, mutta muistan kuinka itse aikoinaan saman ikäisenä pelkäsin yhtä aika lähellä asuvaa eläkeläismiestä. Hän kun oli aina tien vieressä odottamassa minua ja halusi jutella välillä niin outoja, että kiersin mielummin vaikka pari kilometriä pitemmän reitin, että pääsin sen paikan ohi. Kuuntele siis lapsesi sanomiset huolella ja tarkkana, kyllä hän varmaan haluaisi kertoa syyn peloilleen.

8 vuotiaana oli yksin, mutta kolmannella luokalla ei enää uskaltanutkaan. Hankalaa, mutta hän on kavereilla ja ulkona. Neljäs alkaa, enkä usko asian muuttuneen. 

Meilläkin 10-vuotias, joka pelkää olla yksin. Hänellä se varmasti on harjoituksen puutetta, koska ei ole tarvinnut koskaan olla yksin. Toisaalta pelkää esim. mennä ison talon toiseen päähän (sisätiloissa) yksin, on todella arka ollut aina, että meillä tämä ei ole mikään uusi juttu.

Tuo on ikä, jossa "harjoitellaan" pelkäämistä ja opetellaan tulemaan toimeen pelon tunteen kanssa. Siinä iässä lapsi oppii hahmottamaan, miten kaoottinen ja pelottavakin paikka maailma on ja miten pahoja asioita voi oikeasti tapahtua kotinurkillakin, mutta ei vielä osaa suhteellistaa tai lohduttautua kunnolla. Pelkoa voivat lisätä liian raa'at telkkariohjelmat ja erilaiset kriisit elämässä.

Omalla pojalla oli tuollainen vaihe 11-vuotiaana. Päiväjärjestys piti käydä joka päivä tosi tarkkaan läpi jos oli niin, ettei ollut aikuista kotona iltapäivällä. Lapsi pelkäsi yksin kotona ja yksin ulkona. Meillä taustalla vaikutti ehkä myös yllättävä vakava sairastuminen läheisellä henkilöllä. Koko juttu meni ohi pojalla puolessa vuodessa.