Varakkaat vanhemmat pihejä
Oletteko huomanneet että hyvä palkkaiset vanhemmat ovat aina niitä jotka kerjäävät esim. opiskeleville lapsilleen ilmaista tavaraa. Eivätkä auta rahallisestikaan. Pienituloiset yleensä auttaa ja maksaa lasten pakollisia ostoksia.
Kommentit (7)
Ei kukaan joka heittelee rahoja tuuleen ole pitkään varakas.
Minun varakkaat vanhempani ainakin olivat aina pihejä. Omillaan piti tulla toimeen ja kyllähän minä tulinkin. Nyt sitten ihmettelevät, kun en laukkaa heitä auttamassa vaan vaan kehotan tulemaan toimeen omillaan tai ostamaan palveluita.
Näin on. Pienempien lasten osalta olen huomannut, että pienituloiset tai keskituloiset ostaa merkkivaatteita lapsilleen (esim. Gugguu) ja sitten ne oikeasti varakkaiden lapset kulkee ilmaiseksi saaduissa sukulaisilta kiertäneissä vaatteissa tai jos on uutena ostettu niin se on Prisman alesta Ciraf-merkkistä. Sisävaatteissa vielä tuon ymmärrän, mutta ulkovaatteiden ja kenkien osalta ihmettelen sitä pihiyttä.
Joo, mun vanhemmat on varakkaita, mutta helkutin köyhää oli opiskeluaika kun lähdin toiselle paikkakunnalle lukioon. Vuokran mun äiti maksoi, mutta ruokaankaan mulla ei ollut tarpeeksi rahaa. Oon joskus miettinyt et heitteillejättöhän se oli, koska olin vielä alaikäinen. Sen jälkeen kun täytin 18 en oo saanut rahallista tukea yhtään. Pari päivää sit äiti naljaili puhelimessa kun opiskelen nyt amkissa enkä yliopistossa.
Enpä ole havainnut. Hyväpalkkaiset vanhemmat osaavat yhdyssanat, ja jos lapsi ei ole vaivautunut niitä opettelemaan, niin minusta on OK, että vanhemmat eivät anna euroakaan rahaa.
Ei meillä ainakaan. Isä osti opiskelukämpän, vuokrasopimuskin tehtiin ja saan Kelasta maksimimäärän asumistukea, vaikka en maksa asumisesta mitään. Isä vain totesi, että ilmaista rahaa kannattaa aina ottaa vastaan.
Keskiluokka maksaa yleensä aina. - Kaikki ääripäät ovat usein vähän tylsiä, kun piäs jaksaa ymmärää sitä köyhintä, jolla jokainen pienmpikin meno saattaa romuttaa kuukauden talouden. Mutta vastaavasti jaksa sitä huipputulosina, joka kuvittelee voivansa sanella omat ehtonsa., joka ova joko muidenkin mielestä reilut ja hyvä tai sitten jotain ihan muuta.