Lapsen saaneen kaverin käytös - olenko minä tyly?
Toisella paikkakunnalla asuva kaverini sai lapsen heinäkuun loppupuolella ja olen iloinen vauvauutisista. Tapasin kaverini edellisen kerran viime vuoden lopulla, jolloin en tiennyt hänen olevan raskaana. Kaveri ei itseasiassa edes kertonut raskaudestaan kuin vasta huhtikuussa, vaikka olimme viestitelleet ennen tuotakin. Kaveri ei halunnut tavata koko keväänä/kesänä koronan takia ja ymmärrän tämän. Kaveri oli raskausajan muutenkin hyvin vetäytynyt: ei suostunut kertomaan edes laskettua aikaansa, suuttui jos kysyin onko kaikki mennyt odotusaikana hyvin jne. Yhteyttä oli vaikea pitää raskausaikana, kun kaveri ei oikein halunnut vastata mihinkään kysymyksiin raskaudestaan ja toisaalta valitti "kuinka muille tämä lapsi ei ole yhtä tärkeä kuin minulle ja miehelleni!".
Viime kuussa kaveri ilmoitti lapsen syntymästä viestillä ja on kärttänyt minua siitä asti käymään. Nyt minua pommitetaan kuvilla lapsesta (tässä ei mitään vikaa, mutta miksi pitää saada katsomaan vauvaa livenä?). En ymmärrä, miksi kaverilla on nyt yhtäkkiä hirveä hinku päästä näyttämään vauvaa minulle. Koronaa on yhä ja kaveri tietää minun olevan työssä, jossa on paljon ihmiskontakteja ja tartunnan riski. En itsekään haluaisi ottaa riskiä, että tartuttaisin kaverin vauvaa. En myöskään ymmärrä, miksi joku haluaisi nyt ottaa turhia riskejä tapaamalla tuttuja ja kavereita, eikö sukulaiset ja lähimmät ystävät riitä? Kaiken lisäksi olen ollut viikkoja sairaana (ei mitään tarttuvaa), sinnitellyt töissä kipujen kanssa ja illat levännyt kotona, kun en jaksa mitään muuta. Kaveri silti ehdottelee "joko nyt pääset katsomaan vauvaa?". Kaveri jopa ehdotti, että voisin ajaa hänen luokseen reilun tunnin ajomatkan päähän, jotta voisin lähteä vaunulenkille hänen ja vauvan kanssa. Minusta on kurjaa, että kaveri olettaa minun jaksavan sairaana lähteä katsomaan vauvaa. Koen myös, että yli tunnin suuntaansa ajaminen päiväseltään jonkun vaunulenkin tai pikaisen kahvittelun takia on kohtuutonta. Ymmärtäisin, jos olisin kaverin sisko/ystävä, mutta olen tosissaan ihan vain kaveri.
Olenko minä tyly, kun en halua mennä tässä tilanteessa katsomaan vauvaa?
Ap
Kommentit (31)
kuinka moni teistä matkustaisi yli tunnin julkisilla/autolla, jotta pääsisi kaverin kanssa vaunulenkille ulkoiluttamaan vauvaa? niinpä.
Vierailija kirjoitti:
kuinka moni teistä matkustaisi yli tunnin julkisilla/autolla, jotta pääsisi kaverin kanssa vaunulenkille ulkoiluttamaan vauvaa? niinpä.
Minä, mutta mä tykkäänkin mun kavereista, ja pääsääntöisesti myös lapsista. Tunti kaks ei oo mitenkään pitkä aika matkustamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei se kaveri saisi tulla näyttämään vauvaa? Mahdollinen tartuntariski on hänen tiedossa ja päätös hänen. Jos jaksat käydä töissäkin, ei varmaan tapaaminen ole mahdotonta.
Hyviin tapoihin kuuluu mennä katsomaan läheisten ja kavereiden vauvoja siinä vaiheessa, kun näillä on halua näitä näyttää.
Normaalisti pidän kohteliaana käydä katsomassa vauvaa, mutta nyt korona-aikana mielestäni kontaktit tulisi rajoittaa ihan minimiin. Tapaan työssäni paljon ihmisiä, joten tartuntariski on siksi suurempi.
Ap
Kuten sanottu, se kaveri päättää itse millaisia riskejä on valmis ottamaan. Sinun ei tartte hänen puolestaan sitä tehdä.
Vauvan odottaminen ja saaminen sotkee osalla pollan pahasti. Parikin vuotta yhteensä voi mennä ihme huuruissa ja käytös sen mukaista. Vastapuolet sitten reagoi kuka mitenkin. Omalla kohdalla ainakin kävi vähän näin ja ihmissuhteet kärsivät. Vastaa viesteihinsä vaikka kerran viikossa ja toivo, että tolkku juttuihin palaa jossain vaiheessa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kuinka moni teistä matkustaisi yli tunnin julkisilla/autolla, jotta pääsisi kaverin kanssa vaunulenkille ulkoiluttamaan vauvaa? niinpä.
Minä, mutta mä tykkäänkin mun kavereista, ja pääsääntöisesti myös lapsista. Tunti kaks ei oo mitenkään pitkä aika matkustamiseen.
Mulla maksaisi pelkästään bensat n. 25 e ja julkisilla hinta olisi samaa luokkaa. Kiva olisi jännittää, saako bussista koronan...
Hän on vain tosi innoissaan lapsestaan ja olettaa muidenkin olevan. En väitä ettetkö olisi iloinen kaverisi puolesta, mutta joku raja tuossakin. En minäkään lähtisi sairaana reissaamaan, jotta voisin tunnin katsella toisen vauvaa. Ehtii sitä myöhemminkin, ei se lapsi mihinkään katoa.
Vierailija kirjoitti:
Raskauden käytöksestä luulen, että kaverilla on ehkä keskenmenoja takana eikä ole osannut oikein suhtautua raskauteen. On pelännyt, että menee kuitenkin kesken, joten on tuolla etääntymisellä ja raskaudesta puhumattomuudella yrittänyt olla kiintymättä vauvaan.
Nyt sitten vauva kuitenkin on ja elää, niin haluaisi hirveästi jakaa onneaan muille. Ei sinun toki tarvitse matkustaa tuntia suuntaansa, mutta jos kaveri on valmis ottamaan sairastumisen riskin, niin ei sinun tarvitse kantaa vastuuta siitä. Tapaat, jos haluat.
Veikkaan samaa, että raskauteen on liittynyt jotain hankalaa, jota ei ole pystynyt jakamaan.
On myös voinut olla masentunut, eikä sen takia ole jaksanut olla aktiivinen kavereihin päin.
Ei pidä ottaa nokkiinsa, koska raskaus voi vaikuttaa eri ihmisiin eri tavoin. Mulla oli ensimmäisessä raskaudessa viidennelle kuulle asti niin hirveät pahoinvoinnit, että määrittivät kaikkea tekemisiäni ja ajatuksiani. Mm. painoni laski koko ajan. Sitten kun pahoinvointi meni ohi, mieliala parani ja jaksoin olla kiinnostunut muistakin asioista kuin siitä oksennanko heti vai vasta 5 minuutin päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskauden käytöksestä luulen, että kaverilla on ehkä keskenmenoja takana eikä ole osannut oikein suhtautua raskauteen. On pelännyt, että menee kuitenkin kesken, joten on tuolla etääntymisellä ja raskaudesta puhumattomuudella yrittänyt olla kiintymättä vauvaan.
Nyt sitten vauva kuitenkin on ja elää, niin haluaisi hirveästi jakaa onneaan muille. Ei sinun toki tarvitse matkustaa tuntia suuntaansa, mutta jos kaveri on valmis ottamaan sairastumisen riskin, niin ei sinun tarvitse kantaa vastuuta siitä. Tapaat, jos haluat.
Veikkaan samaa, että raskauteen on liittynyt jotain hankalaa, jota ei ole pystynyt jakamaan.
On myös voinut olla masentunut, eikä sen takia ole jaksanut olla aktiivinen kavereihin päin.
Ei pidä ottaa nokkiinsa, koska raskaus voi vaikuttaa eri ihmisiin eri tavoin. Mulla oli ensimmäisessä raskaudessa viidennelle kuulle asti niin hirveät pahoinvoinnit, että määrittivät kaikkea tekemisiäni ja ajatuksiani. Mm. painoni laski koko ajan. Sitten kun pahoinvointi meni ohi, mieliala parani ja jaksoin olla kiinnostunut muistakin asioista kuin siitä oksennanko heti vai vasta 5 minuutin päästä.
Tässä ilmeisesti kaveri ei ole suostunut millään lailla avaamaan tilannettaan. Kyllä minä ymmärtäisin, jos kaverini sanoisi olevansa raskauspahoinvoinnin takia huonona eikä jaksaisi pitää yhteyttä. Ei siinä mitään. Mutta miten toista voi tukea, jos toinen ei kerro miten voi?
Näitä minä, minä, minä ja mun vauva ollaan maailman napa. Ei ihmekkään, että ihmiset ei jaksa tällaisia.
Jos kaveri ei ole halunnut nähdä raskausaikana syystä X, miksi Ap:n pitäisi jaksaa nähdä lasta sairaana?
Ap, sairasta ihan rauhassa. Menet sitten katsomaan vauvaa, kun vointi sen sallii. Fiksua myös, että mietit tuota oireetonta koronan tartuttamista. Lapsesta innoissaan oleva äiti ei sitä välttämättä vauvakuplassaan tajua.
Normaalisti pidän kohteliaana käydä katsomassa vauvaa, mutta nyt korona-aikana mielestäni kontaktit tulisi rajoittaa ihan minimiin. Tapaan työssäni paljon ihmisiä, joten tartuntariski on siksi suurempi.
Ap