Psykiatrin vaitiolovelvollisuus?

Ei kai tullut Freudilainen lipsahdus tuohon loppuun "läheisen ihmisen asioistaNI"

Joka tapauksessa, on vaitiolovelvollinen.

Lastensuojelulaki menee tosin kaiken edelle.

Ei tullut freudilainen lipsautus. Lähipiirissäni asiat ovat sekaisin ja haluaisin niihin katsonta kantaa. Siksi arveluttaa käydä juttelemassa, koska en haluaisi siitä syystä omaan työhöni liittyviä ongelmia. Asiaan ei liity alaikäisiä.

ap

Liittyykö asia työhösi?

Saako psykiatri jostain ammattisi selville?

Onko ammattisi pakko ottaa keskustelussa esiin?

-2-

Ei liity työhöni. En ole koskaan käynyt, niin en tiedä, että kysyykö ammattiani. Ammatitia ei tarvitse nostaa esille keskustelussa. Googlettamalla nimeni se löytyy toki.

ap

Olisiko psykologi oikea osoite. Ja niin kauan kun rikollisesta toiminnasta ei ole kyse, on psykologikin täysin vaitiolovelvotteinen. Ei saa kertoa MITÄÄN työpaikallsesi tai muuallekaan.

Psykiatriassa noin yleensa on tiukkaakin tiukempi salassapitovelvollisuus. Olen itse sh somaattisella puolella, ja meillä sairaanhoitopiirissä mm on psykiatrian kirjausjärjestelmä täysin erillään muusta. Esim jos potilas ei itse kerro, emme saa tietoon mitään psykiatrian puolen ongelmia. Muuten kuin kiertoteitse (esim lääkityksestä voi päätellä jotain, ja asuinpaikasta). Samalla kuitenkin pääsemme vapaasti käsiksi potilaan muihin sairauskertomuksiin eri erikoisaloilta, rajana on vaan oma ammattietiikka- eli mihinkään muuhun kuin potilaan hoitoon liittyviin ei kyllä oikeasti ole asiaa.

(olikohan tämä nyt tarpeeksi sekava sepustus :D)

Mutta siis ap, jos haluat keskustella lähipiirisi jutuista jonkun muun kanssa, niin se onnistuu ja psykologi on oikea osoite. Psykiatria (lääkäriä) tarvitset vasta kun haet itsellesi diagnoosia ja lääkitystä.

Entä sellainen keskusteluapu, johon voi mennä anonyyminä?

Ainakin paikkakuntani perheasiain neuvottelukeskukseen voi mennä anonyyminä.

Jos arveluttaa noin kovasti, niin riittäisikö tuollainen apu?

-2-

Missä ammatissa ei saa olla mitään psyykkisiä vaivoja, ei sellaista ihmistä olekaan jolla ei joskus psyyke horju. Ja jos koet tarvetta jutella elämäntilanteestasi ammattihenkilölle ja teet sen, niin sehän tarkoittaa että huolehdit psyykkisestä voinnistasi. Psykiatrilla on salassapitovelvollisuus. 

2 jatkaa vielä, että meillä on ollut perheen asiat (asiaan liittyy sukulaisiakin) sekaisin ja kävin psykologilla, mutta hän jäi eläkkeelle enkä halunnut eri psykologia. Sitten löysin itse perheasiain neuvottelukeskukseen ja olen käynyt nyt siellä juttelemassa ja asiat ovat edenneet ja keskustelut tuon työntekijän kanssa ovat hyödyllisempiä kuin psykologin kanssa käydyt.

Eli persoona ratkaisee enemmän kuin titteli.

Nykyinen työntekijäni on pari- ja perheterapeutti.

Keskustelu ja diagnoosi on eriasia. 

Tietenkin on vaitiolovelvollisuus. On vakava virka-/ammattiettinen virhe, jos vaitiolovelvollisuus ei pidä.

Näin psykologina kiinnostaa, että missä työssä ei saa olla mitään psyykkisiä ongelmia? En ole koskaan kuullut tuollaisesta..

Kuulostaa työltä, jossa ei saisi oikein olla psyykeäkään.

Hei AP!

Psykologi on todellakin oikeampi osoite. Suosittelen käyntiä yksityisellä puolella ja tietojen luovutussopimukseen kiellot joka paikkaan. Ei tietojenluovutusta edes lääkäriaseman sisällä.

Jaksamista!

[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 13:24"]

Olisiko psykologi oikea osoite. Ja niin kauan kun rikollisesta toiminnasta ei ole kyse, on psykologikin täysin vaitiolovelvotteinen. Ei saa kertoa MITÄÄN työpaikallsesi tai muuallekaan.

Psykiatriassa noin yleensa on tiukkaakin tiukempi salassapitovelvollisuus. Olen itse sh somaattisella puolella, ja meillä sairaanhoitopiirissä mm on psykiatrian kirjausjärjestelmä täysin erillään muusta. Esim jos potilas ei itse kerro, emme saa tietoon mitään psykiatrian puolen ongelmia. Muuten kuin kiertoteitse (esim lääkityksestä voi päätellä jotain, ja asuinpaikasta). Samalla kuitenkin pääsemme vapaasti käsiksi potilaan muihin sairauskertomuksiin eri erikoisaloilta, rajana on vaan oma ammattietiikka- eli mihinkään muuhun kuin potilaan hoitoon liittyviin ei kyllä oikeasti ole asiaa.

(olikohan tämä nyt tarpeeksi sekava sepustus :D)

Mutta siis ap, jos haluat keskustella lähipiirisi jutuista jonkun muun kanssa, niin se onnistuu ja psykologi on oikea osoite. Psykiatria (lääkäriä) tarvitset vasta kun haet itsellesi diagnoosia ja lääkitystä.

[/quote]

Hyvin harvalla paikkakunnalla on noin salaista. Yleensä mielenterveystoimistossa ja psykiatrilla käynnit näkyvät terveystietojärjestelmissä. Jos käy yksityisellä, silloin ei tietenkään näy.

Jos olet ammatissa, jossa ei saa olla mitään psyykkisiä ongelmia (mikä se on edes, en ymmärrä...), niin on entistä tärkeämpää, että haet apua.

Terve psyyke on sellainen, että jos on riittävän monta hankalaa asiaa, ne alkavat vaivata. On eri asia olla psyykkisesti sairas, kuin elämäntilanteen hämmentämä. Suosittelisin kuitenkin psykologin kanssa tilanteen purkamista. Ja tosiaan 100% vaitiolovelvollisia ovat, ellei lastensuojelun puuttumiskynnys ylity tai ole suunnitteilla vakava rikos, jonka valmistelusta poliisille tiedottaminen säästäisi ihmishenkiä.