Pakottava tarve läpsäistä/muuten reagoida voimakkaaseen tunnereaktioon
En osannut tätä nyt paremmin tuohon otsikkoon muotoilla, mutta tässä tulee:
Olen 28 vuotias nainen. Minulla on muistaakseni aina ollut seuraavanlaisia oireita:
Kun vaikka istun sohvalla, ja muistan jonkun asian mikä itseäni todella harmittaa/sanoin jossain tilanteessa jotain tyhmää/tms, ja minulle tulee siitä voimakas negatiivinen tunnereaktio, reagoin siihen ulkoisestikin. Reaktiot voivat olla jotain näistä:
-sanon asiaa liittyvää ääneen
-läpsäisen itseäni
-kurtistan kulmiani voimakkaasti
Tämä on ollut minulle niin huomaamatonta, että en ole sitä aikaisemmin oikein huomannut enkä täten ole edes ajatellut asiaa. Mutta nyt parisuhteessa mieheni on kiinnittänyt siihen huomioita, ja on sitä mieltä, ettei ole ihan normaalia.
Itse ajattelen, että koska olen ajoittain stressaantunut ja kannan keskimääräistä enemmän huolta siitä, mitä ihmiset minusta ajattelevat, tunnereaktioni näihin mieleen tuleviin ajatuksiin vain on niin voimakas että se näkyy ulospäinkin, ja että minussa ei ole mitään sen kummempaa vialla. Koitin googletella pakko-oireita, mutta löydän vain tic-oireiden tyyppisiä oireita, ja se ei tosiaan sovi minun kuvaukseeni ollenkaan.
Onko kellään muulla tällaista? :D Eipä tämä mun arkea mitenkään sen kummemmin haittaa, kun en ihmisten ilmoilla näitä "pakkoliikkeitäni" tee, vaan ne tulee vain hetkissä jolloin olen muuten rauhassa, ja jotain voimakkaasti negatiivista tulee mieleen. Kiitos jo etukäteen kommenteista!
Kommentit (11)
Ei ole Tourette, vai onko Touretesta muotoa, jossa liikkeitä tulee harvemmin kuin päivittäin, niitä ei tule ikinä ihmisten ilmoilla, ja tulee vain yksi liike eikä ikinä useampia?
Jos on, niin kuulisin kyllä mielelläni lisää!
-ap
Minulla on tuon tyyppistä, mutta vain hyvin lievää. Teen yksin ollessani välillä kummallisia juttuja eri syistä. Jos yritän saada itseni tarttumaan johonkin tylsään opiskeluhommaan, saatan läpsäistä itseäni kevyesti. Jos mieleeni tulee jokin todella nolo muisto, jäykistän jalkaani. Jos ajattelen mitä tahansa epämiellyttävää, saatan kurtistaa naamaani. Jos tajuan unohtaneeni jotain tärkeää, saatan henkäistä äänekkäästi. Ja varmaan paljon kaikkea muutakin, mutta en ole pitänyt sitä mitenkään kummallisena.
Kaikki reagoi omalla lailla ikäviin tuntemuksiin.
Miten määritellään normaali ihminen, jos toi sinun juttusi ei ole normaalia? Yksilöt ovat yksilöllisiä persoonia.
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Minulla on tuon tyyppistä, mutta vain hyvin lievää. Teen yksin ollessani välillä kummallisia juttuja eri syistä. Jos yritän saada itseni tarttumaan johonkin tylsään opiskeluhommaan, saatan läpsäistä itseäni kevyesti. Jos mieleeni tulee jokin todella nolo muisto, jäykistän jalkaani. Jos ajattelen mitä tahansa epämiellyttävää, saatan kurtistaa naamaani. Jos tajuan unohtaneeni jotain tärkeää, saatan henkäistä äänekkäästi. Ja varmaan paljon kaikkea muutakin, mutta en ole pitänyt sitä mitenkään kummallisena.
Hei, ja kiitos vastauksestasi! Juuri samantyyppistä on minulla, mitä itsekin kuvasit. Ajattelin, että tämä olisi suhteellisen tavallista ihmisillä, mutta poikaystävän reagointi sai ajattelemaan, että olisin vain kuvitellut koko tavallisuuden. Vaikea sanoa yleisyydestä, kun ei tule vietettyä kenenkään kanssa niin paljon aikaa, että tällaista huomaisi (paitsi kumppanin). Mutta ehkä tämä onkin suhteellisen tavallista :) Harmitonta nyt ainakin.
Kyllä se on harmitonta, kunhan et ala muita läpsimään.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole Tourette, vai onko Touretesta muotoa, jossa liikkeitä tulee harvemmin kuin päivittäin, niitä ei tule ikinä ihmisten ilmoilla, ja tulee vain yksi liike eikä ikinä useampia?
Jos on, niin kuulisin kyllä mielelläni lisää!
-ap
Monet Tourettea sairastavat pystyvät jonkin verran tukahduttamaan oireita ihmisten ilmoilla, ajattelin voiko kohdallasi olla näin, jos häiriösi on lievä. Ja monilla ne toisaalta aktivoituvat stressaavien tilanteiden tai ajatusten tapahtuessa.
Touretten yhteydessä sanotaan näin
"Lievien ja tiettyihin tilanteisiin (esim. erotilanteet) liittyvät lihasten nykimiset voivat heijastaa tilanteeseen liittyvän traumaattisen muiston aktivoimaa persoonan osan tunnetilaa. Tällöin ei ole kyse Touretten oireyhtymästä.". En oikein ymmärrä kohtaa" persoonan osan tunnetilaa ". Tästä kai voi kohdallasi kuitenkin olla kyse, eikä sille kerrota olevan kummempaa nimeä. Ehkä olet herkkä ja häpeän tunteet ovat sen verran traumaattisia tai voimakkaita sinulla, että on kehittynyt tuollainen oire.
Vierailija kirjoitti:
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Minulla on tuon tyyppistä, mutta vain hyvin lievää. Teen yksin ollessani välillä kummallisia juttuja eri syistä. Jos yritän saada itseni tarttumaan johonkin tylsään opiskeluhommaan, saatan läpsäistä itseäni kevyesti. Jos mieleeni tulee jokin todella nolo muisto, jäykistän jalkaani. Jos ajattelen mitä tahansa epämiellyttävää, saatan kurtistaa naamaani. Jos tajuan unohtaneeni jotain tärkeää, saatan henkäistä äänekkäästi. Ja varmaan paljon kaikkea muutakin, mutta en ole pitänyt sitä mitenkään kummallisena.
Hei, ja kiitos vastauksestasi! Juuri samantyyppistä on minulla, mitä itsekin kuvasit. Ajattelin, että tämä olisi suhteellisen tavallista ihmisillä, mutta poikaystävän reagointi sai ajattelemaan, että olisin vain kuvitellut koko tavallisuuden. Vaikea sanoa yleisyydestä, kun ei tule vietettyä kenenkään kanssa niin paljon aikaa, että tällaista huomaisi (paitsi kumppanin). Mutta ehkä tämä onkin suhteellisen tavallista :) Harmitonta nyt ainakin.
Ymmärrän myös poikaystävääsi, varmaan itsekin yllättyisin jos näkisin jonkun vääntelevän naamaansa tai puhisevan itsekseen, vaikka itsekin teen niin. Sellaiseen ei vain ole seurassa tottunut. Ihan hyvin poikaystäväsikin saattaa tehdä vastaavaa, ehkä hän ei ole vain tajunnut itse sitä vielä :D
Voisin ohimennen kertoa, ettei tällaisia välikohtauksia satu vain kielteisten tunteiden kanssa. Jos innostun jostain asiasta, alan erittäin usein rapsuttaa/hiplata nenääni tai niskaani. Se tapahtuu aina niin automaattisesti, etten ehdi edes ajatella asiaa, ennen kuin olen jo tehnyt niin. En tunne silloin kutinaa, mistä lie johtuu. Joskus joudun näkemään paljonkin vaivaa, etten ala nährätä nenääni kesken keskustelun!
Itse teen tuota myös siinä määrin että sanon joskus jotain tahattomasti ääneen, jos erityisen häpeällinen muisto tulee mieleen. En ole kuitenkaan yleensä jäänyt kiinni tästä. Kansankielellä on joku ilmauskin sille mölinälle, mikä purkautuu suusta, kun blackoutin hälvettyä muistaa känniset toilailunsa, mutta en muista nyt juuri mikä sen lempinimi oli.
Mielestäni poikaystävä nyt ylireagoi tuohon. Onko suhde hyvä muuten, vai onko hänellä taipumusta kontrolloida tai syyllistää?
Olen lyönyt itseäni päähän niin että tulee kuhmuja. Taustalla vakavia traumoja. Kelan mielestä en tarvi terapiaa, hakemukset tullut hylättynä vaikka lääkäri puolsi. Kela lääkärit mitätöi myös asiakkaan tuntevan lääkärin pätevyyttä.
Kela kuuntele tästä:
No ei ehkä ihan tavallista ole. Minäkin ihmettelisin. Toisaalta ilmeisesti harmiton oire. Onko sinulla lapsia? Heidän nähtensä noin ei saisi missään nimessä toimia, koska lapsi ei ymmärrä, että kyse on henkilön pään sisäisistä asioista, joihin hänellä ei ole osaa eikä arpaa. Jos puheet ja eleet ovat rajuja, aikuinenkin voi säikähtää tai ahdistua.
Tourettes