Kivun hoidosta suomessa?

Suomessa pelätään ihan hulluna, että ihmiset jäävät koukkuun kipulääkkeisiin. Parempi kärvistellä buranan voimin pää kainalossa kuin saada se panacod-resepti, sehän on HUUMETTA.

Temgesic, Tramal, Lyrica ja Venlafaxinia olen saanut kiputiloihin niiden perinteisten (Panacod, Burana, Para Tabs jne) lisäksi.

En voi sanoa etteikö kipuja olisi yritetty hoitaa lääkkein!

Fysioterapeutti hoitanut kiputiloja erilaisin laittein ja kipupolilla tehty toimenpiteitä kivun lievitykseen.

Eri kipulääkkeet vaikuttaa erilaisiin särkyihin ja ap:n mainitsemat migreenit ja hermosäryt ei panacodilla tokene.

On mulla muitakin lääkkeitä, mutta kyse on nyt vahvimmasta olemassa olevasta. Ap

Suomessa myöskin pelätään yhtä tosi hyvää lääkettä, nimittäin kannabis. Tämä tietenkin huumestatuksen takia. Kannabis on suht mieto lääke eikä siihen jää koukkuun, mutta sitä määrätään äärimmäisen harvoin.

Joo kivun hoito Suomessa on niin syvältä.

Kun mut leikattiin, todettiin, ettei oksikodoni (opiaatti) sovi mulle ja paikalle hälytettiin hirveä delegaatti kipupolikliniikalta pohtimaan mitä lääkettä mulle passaa antaa. Sain reseptit Targiniqiin (opiaatti), Tramaliin (opiaatti), Ketorin 100mg, ja Litalginiin sekä ohjeet toki miten syödä niitä. Lopulta söin vain sitä Ketorinia kun pärjäsin sillä ihan hyvin, auttoi paremmin kuin se Oxynorm.

Nyt, kun mulla on syöpäkipua, johon kokeiltiin eka Lyricaa niin kun Lyrica ei auttanut vaan ainoastaan väsytti, lääkäri käski pärjätä Ketorin satasella. Mä olen oikeasti järkyttynyt. En saanut edes pyytämääni askitesdreneerausta mikä varmasti olisi edes vähän helpottanut kiputilannettakin.

Mua niin korpeaa tää niinsanottu kivun hoito.

Tunnen myös itseni todella saastaiseksi ja kurjaksi "narkkariksi", kun uskalsin pyytää jälleen kerran uusintaa panacod-reseptille. Kyllä se uusittiin, mutta lisäykseni pakkauksen kylkeen tuli "varo säännöllistä käyttöä, saattaa aiheuttaa riippuuvuutta".

Voi miten noloa oli mennä hakemaan sitä apteekista. En kehtaa uusia kohta enää koko lääkettä!

Kipujeni syy on GR III nivelrikko ja oletettavasti selkärankareuma. Odotan vielä diagnoosin varmistumista. Olen kyllä lääkehoidon lisäksi käyttänyt kaikkea mahdollista luomua: liikkumista, kävelyä, uintia, lämpöä tai kylmää, geelejä, fysioterapiaa, vitamiinilisiä, ruokavaliota, venyttelyä, hyvästä nukkuma-asennosta huolehtimista (uusi patja ja tyyny, tyynyjä tukemassa hyvää asentoa..)

Varsinkin koitan olla kiinnittämättä huomiota kivun olemassaoloon tai puhumasta siitä. Koitan ajaa sen pois "henkisellä yliotteella". En halua valittaa ihmisille vaivojani.

Mielestäni kivun kokeminen katsotaan luonteen heikkoudeksi suomalaisella ihmisellä ja sen hoitaminen on alkutekijöissään.

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 22:32"]

Joo kivun hoito Suomessa on niin syvältä.

Kun mut leikattiin, todettiin, ettei oksikodoni (opiaatti) sovi mulle ja paikalle hälytettiin hirveä delegaatti kipupolikliniikalta pohtimaan mitä lääkettä mulle passaa antaa. Sain reseptit Targiniqiin (opiaatti), Tramaliin (opiaatti), Ketorin 100mg, ja Litalginiin sekä ohjeet toki miten syödä niitä. Lopulta söin vain sitä Ketorinia kun pärjäsin sillä ihan hyvin, auttoi paremmin kuin se Oxynorm.

Nyt, kun mulla on syöpäkipua, johon kokeiltiin eka Lyricaa niin kun Lyrica ei auttanut vaan ainoastaan väsytti, lääkäri käski pärjätä Ketorin satasella. Mä olen oikeasti järkyttynyt. En saanut edes pyytämääni askitesdreneerausta mikä varmasti olisi edes vähän helpottanut kiputilannettakin.

Mua niin korpeaa tää niinsanottu kivun hoito.

[/quote]

Tuota lääkekannabista, jonka joku tuossa mainitsi, käytetään syöpäkipujen hoitoon myös sen ruokahalua herättävän vaikutuksen takia. Sitä ei tietysti mielellään määrätä, mutta kannattaa pyytää, jos lääkäri innostuisikin.

Luin tuota syöpäblogia toisesta ketjusta ja kyllä kummastutti taas kerran Se kun ei haluttu määrätä syöpään kuolevalle morfiinia kuin vasta viimeisessä hädässä. Oikeesti, mitä järkeä!

Kyllä kannabis aiheuttaa riippuvuutta. Niin tosin aiheuttaa ihan burana tai pasasetamolikin.

Meidän lapsella on reumakipuun naprokseenia. Toimii kun käyttää säännöllissesti, mutta siihenkin valitettavasti tottuu Ja aivot alkaa vaatia sitä. Ei tule huumepilveä, mutta tulee vieroitusoireet jos ei käytä.

Olin sairaanhoitajaopiskelijana vierailulla saattohoitokodissa ja siellä kerrottiin, että joutuvat yleensä moninkertaistamaan kuolevien potilaiden kipulääkityksen. Sairaaloissa ei uskalleta määrätä tarpeeksi kipulääkettä juuri siitä syystä, ettei potilaat "jää koukkuun". 

Vaatikaa itsellenne tarpeeksi hyvää hoitoa ja kieltäytykää lähtemästä vastaanotolta, jos ei lääkäri ymmärrä kipuanne. Lääkärit on usein jämähtäneet johonkin ajatusmaailmaan, eikä ne tiedä miltä paha kipu oikeasti tuntuu. Vaihda lääkäriä, jos ei homma toimi.

Varmasti lääkkeet voivatkin aiheuttaa riippuvuutta ja melkein kaikilla on myös ei-toivottuja sivuvaikutuksia, mutta en ymmärrä miksi näitä lääkkeitä pitää suorastaan pantata ihmisiltä, jotka kokevat elämänlaatua kurjistavaa kipua.

Mikis pantata kuolevalta morfiinia? MIksi pikkulapselta panadolia? Miksi kasvukipuiselta buranaa?  Miksi hermosärkyiseltä ja syöpäkipuiselta Lyricaa ja Oxynormia? Miksi nivelrikkoiselta lääkettä, jolla hän kokee voivansa elää ihan hyvää arkea?

Onko tämä muka mennyt pieleen katukaupan ja muutaman narkomaanin takia? Minusta kyll tuntuu, että kyse on pohjoismaisesta kuttuurista. On vain kestettävä kitisemättä turhia.

Mä oon saanu sairaalassa oksikodonia ja tramalia, molemmat auttoi ihan hyvin. Ei tullu mitään sivuvaikutuksia, eikä menny pää yhtään sekasi. Ap

Tuota aloittajan esittämää kysymystä on tämä vanhustenhoitaja miettinyt sen sata kertaa. Lantion murtumaan ja syöpäkipuihin annetaan PANADOLIA!!! Samoin saattohoidossa olevan, kivuliaan, kuolevan peräaukkoon työnnetään PANADOLSUPPOJA (eettisesti helvetin väärin), vaikka vaihtoehtona onesimerkiksi kipulaastarit eri vahvuuksilla... Mitäs me hoitajat asialle tehdään?:

Kirjataan kipuja ja oireita. Kirjataan, kirjataan, kirjataan.. Jankataan asiat vastaavalle hoitajalle saatanan monta kertaa, joka välittä tiedon yksikön hoitavalle lääkärille:

Ei tulosta

Ei tulosta...

Sen jälkeen, kun Sirkka-Liisa Kivelä alkoi saarnaamaan vanhusten lääkkeillä huumaamisesta, ei vanhukset ole paikoin saaneet edes TARVITTAVAA lääkitystä kipuun, ahdistukseen tai aggressiivisuuteen.

Tämä on tätä päivää ja voi että mua vituttaa!!!

Terv. lomaileva, kiroileva kiltti hoituri

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 22:47"]

Olin sairaanhoitajaopiskelijana vierailulla saattohoitokodissa ja siellä kerrottiin, että joutuvat yleensä moninkertaistamaan kuolevien potilaiden kipulääkityksen. Sairaaloissa ei uskalleta määrätä tarpeeksi kipulääkettä juuri siitä syystä, ettei potilaat "jää koukkuun". 

Vaatikaa itsellenne tarpeeksi hyvää hoitoa ja kieltäytykää lähtemästä vastaanotolta, jos ei lääkäri ymmärrä kipuanne. Lääkärit on usein jämähtäneet johonkin ajatusmaailmaan, eikä ne tiedä miltä paha kipu oikeasti tuntuu. Vaihda lääkäriä, jos ei homma toimi.

[/quote]

Kuulostaa hyvältä, mutta esimerkiksi terveyskeskuksessa ei saa edes lääkäriaikoja saati vaihtaa lennossa parempaan. Jos alat kivun valittamisen lisäksi valittaa lääkärin ymmärtämättömyyttä, sinulle näytetään ulko-ovea.

Kipulääkettä (tai vahvaa kipulääkettä) vailla oleva potilas on monille  lääkäreille rasite ja hoitajille ylenkatseellisen pikkanaurun kohde.

T: sairas sh vuodelta -95

16, puhut asiaa!

Olen ollut vuosikausia töissä yliopistollisissa sairaaloissa yksiköissä, jotka ovat anestesilääkärijohtoisia. Heidän kanssaan pystyy tekemään töitä ja samaan potilaille niin paljon hyvää lääkettä, että ei tarvitse kärsiä. Vaikka potilas olisi kuolemassakin, hänelle voidaan laittaa spinaaliteitse puudute, suoniteitse voimakas lääkitys, kipupumppu...

Mutta heikoilla ovat nämä "alaportaan" potilaat, joiden kerran-viikossa-kiertävä lääkäri määrää panadolia. Ihan järkyttävää. En pysty tämänKÄÄN vuoksi tekemään töitä perussairaanhoidossa. sh

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 22:53"]

Mä oon saanu sairaalassa oksikodonia ja tramalia, molemmat auttoi ihan hyvin. Ei tullu mitään sivuvaikutuksia, eikä menny pää yhtään sekasi. Ap

[/quote]

Tuo on niin yksilöllistä. Oksikodoni on niitä leikkauskivun ja sydänperäisen rintakivun lääkehoidon kulmakiviä, mut sit jos jollekin potilaalle ei se oksikodoni sovi niin lääkärillä kuola valuu leukapielistä kun se suu auki taivastelee, mitä sitä sitten annettaisi. Mulla se ei auttanut kipuun vaan ainoastaan lamasi tyystin. Kiva siinä olla kipeä kykenemättä kommunikoimaan kipuaan mitenkään tai pystymättä vaihtamaan edes asentoa vähemmän hankalaksi.

7

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 23:00"]

16, puhut asiaa!

Olen ollut vuosikausia töissä yliopistollisissa sairaaloissa yksiköissä, jotka ovat anestesilääkärijohtoisia. Heidän kanssaan pystyy tekemään töitä ja samaan potilaille niin paljon hyvää lääkettä, että ei tarvitse kärsiä. Vaikka potilas olisi kuolemassakin, hänelle voidaan laittaa spinaaliteitse puudute, suoniteitse voimakas lääkitys, kipupumppu...

Mutta heikoilla ovat nämä "alaportaan" potilaat, joiden kerran-viikossa-kiertävä lääkäri määrää panadolia. Ihan järkyttävää. En pysty tämänKÄÄN vuoksi tekemään töitä perussairaanhoidossa. sh

[/quote]

Olen tuo panadolia kuolevan anaaliin työntävä kirjoittaja ja voit varmaan kuvitella, miten pää sanoo ihan toista, mitä kädet tekee!! Toisaalta tuntuu, että sanon itseni irti ja perhe saa olla syömättä.. Mutta totuus on se, että teen niinkuin tuo aivovammainen (tämä on loukkaava kommentti, tiedän) lääkäri määrää ja pääni yli menee ikäänkuin "huppu", jolloin säästyn näkemästä kaiken inhimillisen vääryyden ja paskan. Ja tuo vääryys ja paska koskee kaikkia osapuolia: asiakkaat, hoitajat, omaiset.. Jos kipuihin ja pahaan aggressiivisuuteen ei saa lääkitystä (muita apuja jo kokeiltuna) niin kaikki kärsii. Joskus haluan vaan itkeä ja toisinaan jättää "nyrkin heiluttajat" sänkyihinsä ja lähteä ehjin nahoin kotiin oman perheeni luokse..

Olen jo kauan ollut sita mielta etta laakarikoulutukseen pitaisi kuulua ainakin 6kk. erilaisia kovia kipuja. Lentokenttasuunnittelijoiksi kelpaisivat vain selka- ja jalkavaivaiset jne. Alkaisi tama maailma parantua.

Hei sinä, joka teet työtä etiikkaasi vastaan. Onko sinulla minkäänlaista mahdollisuutta vaihtaa töitä esim. juuri yliopistosairaalaan? Teho-osastoille, valvontaosastoille, päivystysalueille siellä? Saattohoitoon?

Minulle tuo mahdottomuus "olla allekirjoittamatta työnsä laatua" on niin kamala etiikkakysymys, etten mene töihin tällä hetkellä. En pysty myymään sieluani. Olen mielummin kokonaan hoitamatta kuin hoidan huonosti. Suljen silmiä täällä kotona sen sijaan, että purisin nyrkkiäni pukuhuoneessa työpäivän päätteeksi.  (Onko tämäkään ihan oikein...)

Se sopi miehelle, elämme niukemmin kunnes löydän sopivan työpaikan. Yksin on vaiketa lähteä sotaan oikeellisuuden puolesta.

sh