Lue keskustelun säännöt.
Mikä ihme minua vaivaa??
09.08.2013 |
Olen 25-vuotias nainen, vaimo ja 1v2kk pienen pojan äiti. Palasin työelämään pojan ollessa 10kk kun sain haluamani työpaikan unelmieni alalta. Nyt kuitenkin tuntuu, että hajoan. Itkettää kokoajan kun on niin paha olo. Vihaan elämääni, vaikka samaan aikaan rakastan sitä. Minulla on kaikkea mistä olen haaveillut, mutta olen henkisesti aivan loppu. Väitän itse, että olen vain väsynyt, mutta en jaksa enää uskoa että olisin koska nukun ihan hyvin. Mieheni sanoo, että valitan vaan kokoajan ja kaikesta. Teen niin koska en osaa sanoa, että on paha olla. Ja vaikka sanoisin niin mieheni ei pystyisi minua auttamaan. Ahdistaa ja haluaisin vaan piiloutua koko maailmalta. Rakastan miestäni, lastani mutta silti tuntuu ihan kummalliselta. Olenko masentunut vai mikä ihme voi vaivata? Koko elämänilo saattaa mennä ihan päivässä ja seuraava päivä saattaakin olla parempi.. Help!
Kommentit (8)
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 18:38"]
Omatunto kolkuttaa.
[/quote]
Juuri näin. Hylkäsit lapsesi, kun se sinua eniten tarvitsi. Nyt on maksun aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just. Mä mitään hylännyt ole. Lapsi voi täydellisesti ja on isänsä kanssa kotona. Eli ei siitä ole kyse. Jotain muuta tässä on. Hormonaalista ehkäisyä ennemmin syyttäisin kun omaatuntoa. Kiitoksia vaan vastauksista keski-ikäiset, katkeroituneet ämmät.
Juttelepa aiheesta neuvolassa. Niillä on käytössään testilomakkeet, joilla voi seuloa masennusta.
Sinulle on kuitenkin tapahtunut paljon lyhyessä ajassa, koska olet noin nuori. Olet vasta aikuisiän kynnyksellä aloittanut vakavan parisuhteen, perustanut yhteisen kodin, saanut lapsen, jonka jälkeen olet ehtinyt jo töihinkin. Ehkä asioita on tapahtunut liikaa, liian lyhyessä ajassa? Et ole ehtinyt tarpeeksi tottua mihinkään vaiheeseen ja keskittyä mihinkään jonka vuoksi (ja ikäsi vuoksi) oma identiteetti saattaa olla hukassa.
Hormonit tai masennus. Älä ap välitä av-kotkista! Mutta oli kumpi vain, mars lääkäriin selvittämään asiaa.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 18:47"]
Kiitoksia vaan vastauksista keski-ikäiset, katkeroituneet ämmät.
[/quote]
Kuka täällä on katkeroitunut? Sinähän se vittu tänne tulet valittamaan. Kaksi ensimmäistä vastaaja ei valittanut käsittääkseni mistään. Totesivat vain asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja höpö höpö! Naiset on iät kaiket joutuneet menemään töihin ja jättämään pienet lapsensa hoitoon. Ennen vanhaan äitiysloma taisi kestää 3 kk. Tämä nykyinen kotihoidon tuki mahdollistaa 3 vuoden kotona olon, ja noin ollen aiheuttaa toisin tekeville syyllisyyttä. AV-mammat on tässä kaikista pahimpia syyllistäjiä. Missään ei taida olla tällaista hyysaysjärjestelmää kuin Suomessa. Mutta ei tuohon kauan ole varaa, uskokaa pois.
Ap:lle tsemppiä, vaikutat masentuneelta. Hanki itsellesi hoitokontakti äläkä ainakaan työhönmenosta itseäsi syyllistä.
Noh, onko nykyään asiat kondiksessa? Muksu jo 4-vuotias ja työelämässä rutiini hanskassa?
Omatunto kolkuttaa.