paniikki ja kuolema

Nimenomaan kaupassa käynti, autolla ajaminen, varsinki iso tie missä ei pääse heti pysähtymään, liikennevalot, ylipäänsä ulkona kävely. Rauhoittavat on ja kolmannen kerran elämässäni aloitin cipralexin tähän vaivaan. Edes pahimmalle viholliselle en tätä toivoisi. Ihan kauheaa kun haluis tehdä lasten kanssa vaikka mitä muttei pysty.

Pian lääkäriin, mitä kauemmin odotat, sitä pahempi kierre syntyy.

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 15:46"]

Nimenomaan kaupassa käynti, autolla ajaminen, varsinki iso tie missä ei pääse heti pysähtymään, liikennevalot, ylipäänsä ulkona kävely. Rauhoittavat on ja kolmannen kerran elämässäni aloitin cipralexin tähän vaivaan. Edes pahimmalle viholliselle en tätä toivoisi. Ihan kauheaa kun haluis tehdä lasten kanssa vaikka mitä muttei pysty.

[/quote]

Ymmärrän sinua. Joudun elämään saman asian kanssa joka päivä. Eivät tätä ymmärrä sellaiset, jotka eivät ole kokeneet samaa. He luulevat, että lääkkeet auttavat, mutta voi, kun auttaisivatkin. He ovat vain avuttomia ja haluavat auttaa. Heillä ei riitä kärsivällisyyttä olla rinnalla ja avuttomia. Tämän sairauden kanssa joutuu olemaan avuton, koska välttämättä parannuskeinoa ei ole. Sen kanssa on vain elettävä.

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 15:58"]

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 15:46"]

Nimenomaan kaupassa käynti, autolla ajaminen, varsinki iso tie missä ei pääse heti pysähtymään, liikennevalot, ylipäänsä ulkona kävely. Rauhoittavat on ja kolmannen kerran elämässäni aloitin cipralexin tähän vaivaan. Edes pahimmalle viholliselle en tätä toivoisi. Ihan kauheaa kun haluis tehdä lasten kanssa vaikka mitä muttei pysty.

[/quote]

Ymmärrän sinua. Joudun elämään saman asian kanssa joka päivä. Eivät tätä ymmärrä sellaiset, jotka eivät ole kokeneet samaa. He luulevat, että lääkkeet auttavat, mutta voi, kun auttaisivatkin. He ovat vain avuttomia ja haluavat auttaa. Heillä ei riitä kärsivällisyyttä olla rinnalla ja avuttomia. Tämän sairauden kanssa joutuu olemaan avuton, koska välttämättä parannuskeinoa ei ole. Sen kanssa on vain elettävä.

[/quote]

Jokaiselle löytyy lääkitys joka auttaa, lisäksi kognitiivisesta terapiasta on apua, eli opetellaan miten selviytyä ja käyttäytyä jos kohtaus tulee. Lääkityksellä saadaan yli 80% potilaista oireettomiksi, ja lopuillakin oireet vähenevät siedettäviksi ja elämä normalisoituu. Rauhoittavat lääkkeet auttavat aluksi kohtauksiin, mutta pitkäaikaiseen hoitoon auttavat ssri-lääkkeet jotka ehkäisevät kohtauksen tulon.

Kohtauksen alkaessa on tärkeää hengittää rauhallisesti. Paniikin iskiessä ihminen alkaa ylihengittämään joka aiheuttaa fyysisiä oireita. Minulla pahimpia oireita olivat psyykkiset oireet, piilottelin jo veitsiä siltä varalta etten satuttaisi itseäni, sitten aloin pitämään itsemurhaa viimeisenä oljenkortena johon turvautua jos kohtaus ei lopu. Sen jälkeen aloitettiin lääkitys ja terapia, ja selviän arjesta hyvin.

Usko tai älä, mutta kyllä siitäkin voi eroon päästä, ja siis muutenkin kuin kuolemalla.

Voi kun saisin neuvoja, edes täältä

Ap

Ota ihmeessä yhteyttä lääkäriin, oikeasti terapia ja lääkkeet auttavat. Onko ystävää jolle voit puhua ensihätään?

Lääkärille sain ajan vasta syyskuun alussa... Ei mulla ole ketään, 2 alle 3v poikaa vaan

No sinullahan on jo 2 suurta lahjaa

Meidän tavallisten ihmisten on aika hankala auttaa. Tietysti voidaa kuunnella ja koittaa sanoa jotai. Mut ammatti psykologit on sitä varten. Meillä ei oo työkaluja auttaa kovin pitkälle. Läheltä olen nähnyt hoitoon pääsyn hankaluuden. Vaadi vaadi vaadi hybä ihminen. Kukaan ei ole turha täällä. Mikä saa toivoon kuolemaa?

[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 22:53"]

Kärsin niin pahasta paniikkihäiriöstä, että alan jo itse olla sitä mieltä että kuolema on ainoa ulospääsy tästä maanpäällisestä helvetistä.

[/quote]

Oletko uskossa? Missä aiot viettää iäisyytesi?

Varmasti joku on syynä paniikkikohtauksille. Mene lasten kanssa joho  ki yöksi tai pyydä joku sinne. Kasvokkain auttaa jos pääsee jollekki juttelee. Lapsille oot korvaamaton!! 

Mene hyvä ihminen eka käynti vaikka yksityiselle, ei se yksi käynti taatusti kaada budjettia!!! Erikoislääkärikäynti ehkä 80€? Ja kelakorvaus siitä pois. Saat lääkkeet peliin jne.

Minkälaisissa tilanteissa häiriö ilmenee ja millaisia oireesi ovat? Kuinka pitkään on jatkunut?

Lääkehoitokin voisi olla näin rajussa paniikkihäiriössä paikallaan. Propral-niminen beetasalpaaja auttaa fyysisiin tuntemuksiin, samoin tietenkin rauhoittavat lääkkeet. Tosin paniikkihäiriöstä ei aina tiedä milloin se iskee, joten lääkkeet auttavat vain, jos osaa ennakoida tilanteen ja ottaa valmisteen noin tuntia ennen.

Varaa aika lekurille heti huomenna!

Up

Joo, muakaan ei kukaan ota tosiaan , äitini sano , et älä keksi mitään, ei sul ole mitään .

Mies ei huomioi , tietää et menee ohi jossain vaiheessa. Pelkään tukeutumista, kuolemaa. Joskus kun yritän rauhoittua niin mietin sitä et jos kuolen niin pääsen näkemään vaaria. Nyt aloin miettii, et jos kuolen niin en kohtaa enään koskaan tätä paniikkia.

Mulla on myös paniikkihäiriö. Tiedän (ainakin osittain) miltä susta tuntuu! <3 Auttoi hieman, tai se pahin puristus alkoi löysätä ja pitkä paraneminen alkoi, kun tunnustin kärsiväni mielen ongelmista ja menin lääkärille. Sain lääkkeet, ja ne oli ensi alkuun hyvä olla, että paha olo katkesi ja sai olla edes neutraalimmin vaikka tuska onkin olemassa.

Muista, että mitään liian pahalta tuntuvaa sun ei ole juuri nyt pakko tehdä, ei ole pakko kestää valtavia ihmismassoja, ei ole pakko käydä kutsuilla, ei esittää vahvaa. Pyydä vaikka ystävää tai sukulaista käymään kaupassa jos just nyt ei vaan pysty ja jos paniikkihäiriö liittyy sulla tuollaisiin asioihin (kuten mulla). Pienin askelin ja vähitellen pois pahasta olosta.

Nykyään mun elämä on ehkä pienimuotoista, mutta olen oppinut nauttimaan vähän niistä pikku asioista, kissoistani, miehestäni ja omista pikku jutuistani mitä teen. Paniikkihäiriön kautta ymmärsin, että ei minun tarvitse kurkotella kuuta taivaalta ollakseni onnellinen. Minä voin olla onnellinen siitä että uskalsin tänään lähteä ulos, tai että kävin itse kaupassa. Koska minulle, ja ehkä sinulle, semmoinen voi olla vaikeaa, yhtä vaikeaa kuin tavalliselle ihmiselle olisi kiivetä vuorelle.