Rehellisesti, penkoisitko ystäväsi/tuttavasi asuntoa ..

Yleensä en, ei vain kiinnosta. Mutta olen kerran lukenut erään henkilön päiväkirjaa, jonka hän oli vahingossa jättänyt samalle muistitikulle eräiden materiaalien kanssa, joita tarvitsin. Tiedosto oli nimetty selkeästi päiväkirjaksi, joten en olisi saanut avata sitä. Avasin silti, koska tämä ihminen ärsytti ja jopa inhotti minua, ja halusin oppia ymmärtämään häntä paremmin jotta saisin ärsyyntymiseni laantumaan. Selvisi, että hän oli täynnä kiehuvaa vihaa ties minkälaisia asioita ja ihmisiä kohtaan, ja lisäksi hän oli hallitsemattoman kateellinen ja katkera. Päiväkirjaan hän oli purkanut näitä tunteitaan pidäkkeettömästi lähes päivittäin.

Lukeminen todella auttoikin minua ymmärtämään häntä. Osasin jatkossa kohdella häntä huomaavaisemmin, enkä enää ärsyyntynyt hänen käytöksestään yhtä helposti. Tietenkin tein väärin ja hän olisi varmasti hävennyt silmät päästään, jos olisi saanut tietää asiasta. En silti tunne tunnontuskia asiasta, koska mielikuvani hänestä muuttui lukemisen jälkeen aiempaa myönteisemmäksi (kun tajusin syyt hänen käytökselleen). Arvostin häntä siitä, että hän hillitsi tunteensa kuitenkin aika hyvin muiden seurassa ollessaan, verrattuna siihen millainen myllerrys hänellä sisäisesti oli käynnissä.

22, Mistä tiedät, että hän oli jättänyt sen vahingossa? Miksei hän olisi tarkoittanut sitä luettavaksesi?

Hauska huomata, että ap peukuttaa alaspäin kaikki ne vastaukset missä ei pengota toisten kaappeja ja vastaavasti ylöspäin ne jotka myöntää asian :DD

En. Olen ollut esim. viikon koira/talonvahtina ja penkonut vaan asiaankuuluvia juttuja, kuten keittiökaappeja kun etsin astoita tai siivouskomeroa ku etsin siivouskamoja. Kirja- ja DVD-hyllyjä tulee tietty selattua, mutta se nyt tuskin on penkomista.

En haluaisi että kukaan penkoisi minun tai perheeni kamoja, joten en pengo myöskään muiden.

olen ja löysin miehen työpöydän laatikosta minun kuvan alastomana. Vähän tuli kauhee tunne asiasta! Etenkin kun en ole livenä juuri koskaan alastomana. tuo kuva on otettu netistä, en tiedä tunnistaako mies minua siitä.

AP on sairas ihminen. Toivottavasti siinä talossa on kamera piilossa, niin jää tuollaiset juntit kiinni itse teosta...

En pengo. Tosin olen varmaan joskus kurkkinut huoneisiin, joissa kasteltavia kukkia ei ole. Tai kaivellut lehtipinosta luettavaa ja törmännyt laskuihin. Keittiön kaappien ovia saatan aukoa, esim. lapsenlikkareissulla. Ja oman siskon tavaroita katselen joskus tyyliin "aukaisen kaapinoven ja mietin, miten paljon mahtuukaan rojua yhteen kaappiin", mutta en pengo sitä, katselen vain. 

Vanhemmillani kaivelen kaappeja ihan estoitta. Paitsi en heidän vaatekaappejaan tai yöpöydän laatikoitaan. Muuten kuvittelen, että ne ovat yhä minunkin omaisuuttani. Pitääpä kysyä äidiltä, häiritseekö häntä tämä. Tosin minuakaan ei häiritsisi, vaikka äiti kaivelisi minun kaappejani (pois lukein yöpöydän laatikot). Anoppi sen sijaan häiritsisi. Hän kun etsisi etsimällä huonoa minusta. :D 

[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 19:07"]

22, Mistä tiedät, että hän oli jättänyt sen vahingossa? Miksei hän olisi tarkoittanut sitä luettavaksesi?

[/quote]

Se tilanne, jossa tarvitsin niitä tiedostoja, syntyi ihan yllättäen, ja hänellä sattui olemaan ne siinä tikulla. Ei siis oikeastaan ollut "vahingossa" jättänyt, kuten tuossa yksinkertaisuuden vuoksi muotoilin, vaan taisi vain unohtaa että tikulla oli kopio siitä päiväkirjastakin. Olen varma ettei hän olisi halunnut minun lukevan niitä juttuja. Ainakin hän piti itsestään yllä aika erilaista kuvaa kuin miten ajatteli oikeasti (mm. kadehtimilleen ihmisille esitti olevansa heidän yläpuolellaan jne.), eikä sellainen ihminen yleensä pidä siitä, että totuus paljastuu.

22

No en todellakaan penkoisi. Miksi penkoisin?

Vastaus ap:n kysymykseen: en pengo! En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka ovat niin moukkia ja epähienotunteisia, että salaa penkovat ihmisten kaappeja tmv. Todella huonoa käytöstä. Joskus olen ollut kaverini kanssa yhdessä kastelemassa kukkia yhteisen tuttavamme asunnossa, ja kaverini ryhtyi heti avaamaan kaappeja jne. Olin ihan ällikällä lyöty, miten joku kehtaa?? Todella törkeää käytöstä poissaolevaa kohtaan! Mielukuvani ystävästäni muuttui kerralla, ja luottamus meni. En enää esim. kertonut mitään yksityisjuttuja itsestäni hänelle.

Imisiä ja heidän elämäänsä pitää kunnioittaa. Se tarkoittaa, että tilanteita ei käytetä väärällä tavalla hyväksi, ja kaappeja/kirjeitä henkilökohtaisia juttuja yms ei lueta toiselta salaa. Luottamusta ei rikota, jos kerran on saatu avaimet esim. asuntoon kukkien kastelua varten tmv.

Vastasinkin jo ekalla sivulla etten pengo. Tuli vaan mieleen, että muutaman kerran olen kyllä ystävien luona vaihtanut uuden vessapaperirullan eikä se välttämättä ole löytynyt ensimmäisestä kaapista, eli siinä mielessä olen kyllä penkonut. Auts.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 18:32"]

Jos jäisit yksin hetkeksi..?

Ja jos olet penkonut niin mikä on ollut järkyttävin löytö ? :D 

Olen menossa huomenna yhdelle tuttavapariskunnalle lastenhoitajaksi, ja kiusaus on suuri kun saan lapset nukkumaan..

[/quote]

Jouduin vasten tahtoani "penkomaan" kuolleen lähiomaiseni asuntoa ihan alusvaatteita myöten. Voin vakuuttaa ettei siinä ollut mitää jännää. Oli lähinnä traumaattista joutua valitsemaan toiselle viimeisen matkan vaatteet jne.

Jouduin tyhjentämään ja loppusiivoamaan tämän henkilön asunnon. Tuntui suorastaan vastenmieliseltä kuinka tavallisen ihmisen koti muuttui tyhjäksi ja persoonattomaksi asunnoksi. Käytin kaiken mielikuvitukseni siihen, että sain purettua pesän vainajan muistoa kunnioittaen.

Meillä oli isossa asunnossa alivuokralaisena miehen kaveri ja uteliaisuuttani piipahdin hänen huoneessaan ja ihailin sen siisteyttä, mutta sitten mä vasta ällistyin, kun avasin kaapit ja niissä oli ihan kaikki tavarat siististi järjestettyinä. Suljin ovet samantien ja aikaa tästä on yli 10 v. - Hieno mies - ja hieman epähienompi vuokraemäntä.

No joskus seurusteluaikana, kun asuimme vielä mieheni kanssa omissa asunnoissa vietimme paljon aikaa miehen asunnolla. Minä opiskelin vielä tuolloin ja mies oli päivät töissä. Aamulla siis mies lähti töihin ja minä saatoin jäädä hänen kotiinsa lukemaan vaikka tenttiin tms. Mies oli sanonut, että jos tarvitsen jotain niin voin penkoa kaapeista ja olla kuin kotonani. Myönnän että joskus vaikka kynää etsiessäni saatoin etukäteen kyllä aavistaa missä laatikossa mies kyniä pitää mutta avasin silti muka vahingossa muutaman väärän laatikon ennen oikeaa. Myös keittiössä vaikka kahvia keittäessä saatoin katsella kahvinsäilytyskaappia pidempään. En penkonut mutta katselin. Oli ihan vain hauskaa nähdä että millaisia tavaroita miehellä on ja mihinköhän ne sitten yhteisessä kodissa tulee. Nyt myöhemmin olen kyllä tunnustanut tuon miehelle ja hän totesi nauraen arvanneensa minun tonkineen. 

Toinen tirkistely tapahtui kerran, kun olin lupautunut hoitamaan sukulaisperheen lasta yhden illan. Laitoin lapsen nukkumaan ja menin itse laittamaan itselleni keittiöön teetä ja muutaman voileivän (tähän minua oli ihan kehotettu isäntäperheen toimesta, en siis tonkinut uteliasuuttani jääkaappia tms.). Keittiön pöydällä oli pino papereita aika huolettomasti esillä. Lähinnä lehtiä, laskuja ja muistilappuja. Katselin pinoa sillä silmällä, että olisiko siinä luettavaa. Sitten huomasin pinossa perheen isän palkkakuitin ja kyllä, ihan tarkoituksella siirsin silmäni siihen kohtaan missä maksettu summa näkyi. Se tieto kieltämättä vähän kiinnosti minua. Mutta en minä olisi mitään kansioita penkonut saadakseni sen selville. Tuossa hetkessä tilaisuus teki varkaan.

Ei minua häiritse jos meillä vaikka lapsenvahti uteliasuuttaan kurkkaa peilikaappiin hammaspesulla tms. Se häiritsisi, jos joku ihan oikeasti avaisi kaappeja ja siirtelisi tavaroita, selailisi kansioita jne... Minusta on ihan ymmärrettävää, että joku vaikka lapselle yöpaitaa etsiessään katsoo minunkin vaatekaappiin. Itse en muiden ihmisten tavaroista (paitsi mieheni) ole kiinnostunut mutta tiedän että vaikka äitini on. Hän on maailman ihanin ja sydämellisin ihminen, välillä vain turhan utelias. Voin hyvin kuvitella hänen joskus vähän kurkkivan kaappejani :) Eikö ihminen luonnostaan ole utelias.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 19:55"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 18:32"]

Jos jäisit yksin hetkeksi..?

Ja jos olet penkonut niin mikä on ollut järkyttävin löytö ? :D 

Olen menossa huomenna yhdelle tuttavapariskunnalle lastenhoitajaksi, ja kiusaus on suuri kun saan lapset nukkumaan..

[/quote]

Jouduin vasten tahtoani "penkomaan" kuolleen lähiomaiseni asuntoa ihan alusvaatteita myöten. Voin vakuuttaa ettei siinä ollut mitää jännää. Oli lähinnä traumaattista joutua valitsemaan toiselle viimeisen matkan vaatteet jne.

Jouduin tyhjentämään ja loppusiivoamaan tämän henkilön asunnon. Tuntui suorastaan vastenmieliseltä kuinka tavallisen ihmisen koti muuttui tyhjäksi ja persoonattomaksi asunnoksi. Käytin kaiken mielikuvitukseni siihen, että sain purettua pesän vainajan muistoa kunnioittaen.

[/quote]

Minulla kanssa sama, kun isoäitini kuoli. Äidin kanssa yhdessä siivottiin kämppä perusteellisesti. Kyllä siellä itkua tirauteltiin, kun löydettiin esimerkiksi keskeneräisiä käsitöitä (joita oli varmasti antamassa lahjaksi meille), valokuvia, päiväkirjoja... Ei kyse ollut penkomisesta, mutta pakko oli kämppä tyhjätä ja katsoa mitä säästää ja mitä heittää pois.

En penkoisi, olisi jälkikäteen inhottava tunne jos tietäisi jotain mitä ei pitäisi, miten sitä kehtaisi olla enää missään tekemisissä...

Tilaisuuksia olisi ollut kymmenittäin, mutta enpä ole kertaakaan moiseen sortunut.

En kehtaisi, eikä oikeastaan enää edes kiinnostaisi. Joskus teininä olisin voinutkin penkoa, silloin kiinnosti kavereiden päiväkirjat sun muut. Nykyään varmaan pelkäisin liikaa, että jäisin kiinni. Eikä tosiaan kiinnostakaan.

etsisin dildot ja nuolisin niitä

En koska ei kiinnosta tippaakaan.