Lue keskustelun säännöt.
Mun mies on melkein täydellinen, ja silti harkitsen jatkuvasti eroa
08.08.2013 |
Hoitaa kotia, lapsia, tekee ruokaa, tuo kukkia, puhuu kauniita jne. Minä en taida tehdä kotona puoliakaan siitä mitä mies tekee.
Kääntöpuoli: mies syyllistää minua kaikesta mitä teen (esim työt), puhuu ilkeästi naljaillen, kohtelee kuin halpaa makkaraa ja kun saa minut itkemään, nauttii silminnähden tilanteesta tai saattaapa jopa käskeä hiljaiseksi tai nauraa. Iskee vyön alle riidellessä ja suhtautuu usein seksielämään välinpitämättömästi (sitä on, mutta harvoin. Hänellä on usein, mutta itsekseen, ei halua osallistua meidän yhteiseen seksielämään). Ei osaa puhua vaikeista asioista vaan valehtelee niistä ja kun jää kiinni, suuttuu. Suuttuminen on hänen tapansa reagoida oikeastaan mihin vain epämieluisaan asiaan.
Tämä kaikki on saanut minut miettimään miltä tuntuisi olla parisuhteessa elämäniloisen ihmisen kanssa. Mitä jos minäkin saisin nauraa jonkun miehen kanssa? Meidän suhde ei ole kovin erityisen pitkä, mutta avioliitto lapsilla kuitenkin. 80% illoista olen itkenyt, 5% nauranut. Kaipaan aurinkoa ja iloa elämääni, haaveilen onnellisesta elämästä enkä enää halua synkkää varjoa elämääni (miestä). Lasten vuoksi yritän pitää rakkautta hengissä, yksin, tuntuu siltä.
Tänään hän inhoaa minua, huomenna ehkä taas saan kaunista kohtelua. En jaksa tätä. Laitan salaa eropaperit postiin töistä, en kotoa enkä riidan päätteeksi.
-väsynyt
Kommentit (46)
Miten pidät rakkautta ilmassa/elämässä?
Oletko varma, ettei miehesi tee sitä samaa, yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä se täydellinen mies on? En löytänyt sitä ap:n kuvauksesta.
Miksi salaa? Mikset läväytä niitä hänen eteensä ja naura ja naljaile erosta itse ja käske hänen pistää leipäläpi umpeen - nyt puhut sinä?
Kieltäydy sinä sen jälkeen puhumasta tästä asiasta - sehän on vaikea - ja katso nauttien päältä kun hänen suunsa rupeaa menemään mutruun.
Eli vähän nyt munaa tuohon sinunkin touhuusi, vai millä lailla se mies oikein alistaa sinua, kun et saa suutasi auki?
[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 01:39"]
Miten pidät rakkautta ilmassa/elämässä?
Oletko varma, ettei miehesi tee sitä samaa, yksin?
[/quote]
Jos pyydän häntä keskustelemaan mun kanssa asioista, ei suostu tai tulee paikalle, kysyy no? ja loukkaantuu heti ekasta lauseesta vaikka yrittäisin muotoilla sen rakentavaksi keskusteluksi.
Minä en tee kotitöitä, ruokaa, en hoida lapsia niin paljon kuin hän, hän tuo mulle kukkia ja tekee romanttisia eleitä jne.
Vai olenko jo alkanut itsekin uskomaan että mussa on vika?? Mies sanoo olevansa mun uhri, ahdistan häntä asioilla, aina jotain ongelmaa jossain. En kyllä ymmärrä sitä ollenkaan, minusta tuntuu että ongelma on minun kanssa ajanviettäminen tai jos haluan puhua jostain. Mies ei edes yleensä tiedä paljonko meillä on rahaa, sillä hallinnoin molempien meidän tilejä. Jollen sitä tee, jää laskut maksamatta kun ne unohtuu vain. Käyn kaupassa sujuvasti sekä minun että hänen tililtä ja lyhennän hänen lainansa jne. Tämä on ainoa kotityö jonka hoidan alusta loppuun itse ja ihan yksin, budjetointi. Sijoitankin jatkuvasti eikä hän tiedä siitä mitään. Pyytää ettei tarvitse kuulla kun raha-asiat ahdistaa. Mutta kaikki muu kotityö on miehen harteilla ja siitä sitten valittaa minulle kun olen niin laiska.
ap
Sinä siis hoidat ns perinteisen miehen hommat ja miehesi tekee naisten hommat, luulis sen olevan vähän hassua, mutta ei mitenkään outoa. Eli sun miehenä on vaimo.
Itse olet valinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 01:47"]
Miksi salaa? Mikset läväytä niitä hänen eteensä ja naura ja naljaile erosta itse ja käske hänen pistää leipäläpi umpeen - nyt puhut sinä?
Kieltäydy sinä sen jälkeen puhumasta tästä asiasta - sehän on vaikea - ja katso nauttien päältä kun hänen suunsa rupeaa menemään mutruun.
Eli vähän nyt munaa tuohon sinunkin touhuusi, vai millä lailla se mies oikein alistaa sinua, kun et saa suutasi auki?
[/quote]
Minä olen itkijätyyppi. Olen surullinen ja itken. Monet kerrat olen täyttänyt erohakemuksen ja sitten suruissani katunut enkä ole vienyt postiin ja mies on ne aina hävittänyt. Joskus mies haluaakin puhua kun nostan eron esille mutta nykyään ei se edes usko että eroaisin oikeasti. Kun sanon että mies halveksii mua, se todellakin tekee niin. En tiedä miksi se kieltää koko asian ja olen jo alkanut epäillä omaa mielenterveyttäni. Tänäänkin mies suuttui mulle jatkuvasti ja kun kysyin siihen syytä niin mies sanoi olevansa eri mieltä asiasta. Kysyin josko hän keskustelisi kanssani asiasta niin se kuittaantui vain että no sulla on sun mielipiteet ja mulla mun, ei kai niistä hyödytä jauhaa turhaan. Jäin itse itkemään ja mies paineli tyytyväisenä sänkyyn pelailemaan.
ap
Minua häiritsee tässä se, että puhut lähes täydellisestä miehestäsi. Mielestäni näyttää siltä, kuin katsoisin jotain esittelemääsi katalogia, jossa on sivulla 5 täydellinen mies - sinun miehesi. Siinä sivulla on lueteltu asiat, joita mies osaa; ne tekevät hänestä "täydellisen".
Sitten vain tehtaalla onkin sattunut pikku valuvika juuri tämän nuken kohdalla; luonne. Ne ovat unohtaneet säätää sen.
Tai sitten mitään taydellistä nukkea sivulta 5 ei koskaan ole ollutkaan, vaan luonteeltaan kelvoton renttu, joka sattuu osaamaan monia asioita.
Sama kuin viesti 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kai se on. En tiedä kumpi on lapsille enemmän haitaksi; erota vai jatkaa yhdessä. Mies on hyvä ja osallistuva isä, mutta kotona ilmapiiri on hankala ja tulistuu hän toisinaan lapsillekin. Toisaalta se tulistuminen lapsille ei eroon lopu vaan silloin lapset on vaan niissä tilanteissa yksin. Mitä sitä tekisi?
Ok, olet typpiä johon mies ihastui, sai vähän olla mies, hoivaa ja huoltaa, nyt se ei enää jaksa, kun itket kaikesta tms.
Silti sanon, että vaikka taidat olla aika jotain, niin miehesi on silti todella ilkeä ja kurja sua kohtaan. Mieti tarkkaan, ja varmaan tajuat sen jälkeen, mitä teet, saat tukeni!!! Tarvitset voimia omaan kasvuusi ja eroon... Pinnistä, sinnittele!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 01:54"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 01:47"]
Miksi salaa? Mikset läväytä niitä hänen eteensä ja naura ja naljaile erosta itse ja käske hänen pistää leipäläpi umpeen - nyt puhut sinä?
Kieltäydy sinä sen jälkeen puhumasta tästä asiasta - sehän on vaikea - ja katso nauttien päältä kun hänen suunsa rupeaa menemään mutruun.
Eli vähän nyt munaa tuohon sinunkin touhuusi, vai millä lailla se mies oikein alistaa sinua, kun et saa suutasi auki?
[/quote]
Minä olen itkijätyyppi. Olen surullinen ja itken. Monet kerrat olen täyttänyt erohakemuksen ja sitten suruissani katunut enkä ole vienyt postiin ja mies on ne aina hävittänyt. Joskus mies haluaakin puhua kun nostan eron esille mutta nykyään ei se edes usko että eroaisin oikeasti. Kun sanon että mies halveksii mua, se todellakin tekee niin. En tiedä miksi se kieltää koko asian ja olen jo alkanut epäillä omaa mielenterveyttäni. Tänäänkin mies suuttui mulle jatkuvasti ja kun kysyin siihen syytä niin mies sanoi olevansa eri mieltä asiasta. Kysyin josko hän keskustelisi kanssani asiasta niin se kuittaantui vain että no sulla on sun mielipiteet ja mulla mun, ei kai niistä hyödytä jauhaa turhaan. Jäin itse itkemään ja mies paineli tyytyväisenä sänkyyn pelailemaan.
ap
[/quote]
Okei, anteeksi seuraava vähän rujo viestini sinulle. Miksi sinä itket? Mitä tarkoitat sanoilla että olet itkijätyyppi? Tässä suhteessako, nykyisessä elämäntilanteessasiko, ihan luontojasiko vai miksi...?
Kun itket, et saa mitään asioitanne hoidettua? Nyt mua tosiaan harmittaa koko nukkemiehestä puhuminen, anteeksi, en tosiaan halunnut olla epäkohtelias, vain vähän ihmetellä. Olen itsekin aikoinaan itkenyt paljon ja herkästi, mutta eri tilanteissa. Enkä tiedä, osaanko auttaa. Mutta joo, itkeminen on tuttua. Sellainen voimaton (harmi tai kiukku)itku?
sama kuin viesti 5
[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 02:04"]
Niin kai se on. En tiedä kumpi on lapsille enemmän haitaksi; erota vai jatkaa yhdessä. Mies on hyvä ja osallistuva isä, mutta kotona ilmapiiri on hankala ja tulistuu hän toisinaan lapsillekin. Toisaalta se tulistuminen lapsille ei eroon lopu vaan silloin lapset on vaan niissä tilanteissa yksin. Mitä sitä tekisi?
[/quote]
Höpö höpö. Tietysti tiedät, ettei lapsille tee hyvää kasvaa hankalassa ilmapiirissä.
Mikä on ongelmasi? Olet naimisissa tyypin kanssa, joka kohtelee sinua huonosti. Mitä vielä mietit? Ei kai kotitöiden tekeminen ja kukkien tuominen ole syy jäädä huonoon liittoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itken miehen vuoksi, en muuten. No ainahan sitä herkästi olen alkanut itkeä, iloja sekä suruja mutta nykyään vain suruja. Tulee niin ahdistunut olo että itken, tuntuu kuin kuristuisin ja ettei elämä voi tarjota enää mitään muuta. Kun mies on kotona, meidän katossa on synkkä pilvi ja ukkonen voi alkaa milloin vain, siltä musta tuntuu. Ja sitten kun se alkaa, oon sitä pelännyt ja yrittänyt viivytellä, niin jo tulee turhautuminen, taas se alkaa, tääkin päivä meni näin..
Viimeksi kun itkin näin paljon parisuhteen vuoksi, ero oli enää kulman takana.
[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 02:10"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 02:04"]
Niin kai se on. En tiedä kumpi on lapsille enemmän haitaksi; erota vai jatkaa yhdessä. Mies on hyvä ja osallistuva isä, mutta kotona ilmapiiri on hankala ja tulistuu hän toisinaan lapsillekin. Toisaalta se tulistuminen lapsille ei eroon lopu vaan silloin lapset on vaan niissä tilanteissa yksin. Mitä sitä tekisi?
[/quote]
Höpö höpö. Tietysti tiedät, ettei lapsille tee hyvää kasvaa hankalassa ilmapiirissä.
Mikä on ongelmasi? Olet naimisissa tyypin kanssa, joka kohtelee sinua huonosti. Mitä vielä mietit? Ei kai kotitöiden tekeminen ja kukkien tuominen ole syy jäädä huonoon liittoon?
[/quote]
Mies olisi ihan samaa mieltä, että kohtelen häntä huonosti. Mietin usein häntä kun luen vaimojen valitusta siitä kun mies ei tee mitään, ja mietin ajatteleeko mieheni samalla tavalla. Varmaankin. Joillain vaimoilla on siis takuulla mies joka tuntee olonsa yhtä nujerretuksi kuin minä nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 02:07"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 01:54"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 01:47"]
Miksi salaa? Mikset läväytä niitä hänen eteensä ja naura ja naljaile erosta itse ja käske hänen pistää leipäläpi umpeen - nyt puhut sinä?
Kieltäydy sinä sen jälkeen puhumasta tästä asiasta - sehän on vaikea - ja katso nauttien päältä kun hänen suunsa rupeaa menemään mutruun.
Eli vähän nyt munaa tuohon sinunkin touhuusi, vai millä lailla se mies oikein alistaa sinua, kun et saa suutasi auki?
[/quote]
Minä olen itkijätyyppi. Olen surullinen ja itken. Monet kerrat olen täyttänyt erohakemuksen ja sitten suruissani katunut enkä ole vienyt postiin ja mies on ne aina hävittänyt. Joskus mies haluaakin puhua kun nostan eron esille mutta nykyään ei se edes usko että eroaisin oikeasti. Kun sanon että mies halveksii mua, se todellakin tekee niin. En tiedä miksi se kieltää koko asian ja olen jo alkanut epäillä omaa mielenterveyttäni. Tänäänkin mies suuttui mulle jatkuvasti ja kun kysyin siihen syytä niin mies sanoi olevansa eri mieltä asiasta. Kysyin josko hän keskustelisi kanssani asiasta niin se kuittaantui vain että no sulla on sun mielipiteet ja mulla mun, ei kai niistä hyödytä jauhaa turhaan. Jäin itse itkemään ja mies paineli tyytyväisenä sänkyyn pelailemaan.
ap
[/quote]
Okei, anteeksi seuraava vähän rujo viestini sinulle. Miksi sinä itket? Mitä tarkoitat sanoilla että olet itkijätyyppi? Tässä suhteessako, nykyisessä elämäntilanteessasiko, ihan luontojasiko vai miksi...?
Kun itket, et saa mitään asioitanne hoidettua? Nyt mua tosiaan harmittaa koko nukkemiehestä puhuminen, anteeksi, en tosiaan halunnut olla epäkohtelias, vain vähän ihmetellä. Olen itsekin aikoinaan itkenyt paljon ja herkästi, mutta eri tilanteissa. Enkä tiedä, osaanko auttaa. Mutta joo, itkeminen on tuttua. Sellainen voimaton (harmi tai kiukku)itku?
sama kuin viesti 5
[/quote]
Itku on myös yksi huono keino yrittää pärjätä. Sitä on alistettu olo ja purkaa turhautumistaan ja omaa avuttomuuttaan itkemällä. Sehän ei tässä tilanteessa muuta mitään. Oikeasti tarvitsisi ns potkun persauksille, että lopettaisi itkemisen ja alkaisi tehdä muutoksia. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty.
ohis
Onkohan teidän välinen ydinongelma oikeasti se, että sinä olet laiska? Jos mies kerran tykkää tehdä niitä asioita? Vai tykkääkö? Jaksatko sinä oikeasti tehdä enempää? Voisitko kertoa hänelle, jos et jaksa, että et jaksa? Tiedän, että muiden ihmisten on usein vaikeaa uskoa sitä ja syyttävät esim. väsyneitä laiskoiksi, mutta ehkä häntä ei ärsytä niinkään tehdä kaikenlaista kuin.. Jokin muu, mikä lie..?
Meinaan minä olen laiska myös, mutta meidän perheessä se ei ole ongelma, mies kuitenkin jaksaa tehdä asioita, kun ymmärtää, että mä en vain jaksa niin hyvin.
5
[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 02:12"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 02:10"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 02:04"]
Niin kai se on. En tiedä kumpi on lapsille enemmän haitaksi; erota vai jatkaa yhdessä. Mies on hyvä ja osallistuva isä, mutta kotona ilmapiiri on hankala ja tulistuu hän toisinaan lapsillekin. Toisaalta se tulistuminen lapsille ei eroon lopu vaan silloin lapset on vaan niissä tilanteissa yksin. Mitä sitä tekisi?
[/quote]
Höpö höpö. Tietysti tiedät, ettei lapsille tee hyvää kasvaa hankalassa ilmapiirissä.
Mikä on ongelmasi? Olet naimisissa tyypin kanssa, joka kohtelee sinua huonosti. Mitä vielä mietit? Ei kai kotitöiden tekeminen ja kukkien tuominen ole syy jäädä huonoon liittoon?
[/quote]
Mies olisi ihan samaa mieltä, että kohtelen häntä huonosti. Mietin usein häntä kun luen vaimojen valitusta siitä kun mies ei tee mitään, ja mietin ajatteleeko mieheni samalla tavalla. Varmaankin. Joillain vaimoilla on siis takuulla mies joka tuntee olonsa yhtä nujerretuksi kuin minä nyt.
[/quote]
Enpä usko että ne miehet tuntevat olonsa nujerretuiksi sen johdosta että vaimo nalkuttaa heille kotitöistä. Et sinäkään siitä syytä tunne itseäsi nujerretuksi. Myönnä totuus itsellesi.
Olen sanonutkin etten jaksa enää töiden päälle. Eikä minua häiritse kodin pienet sotkut, miestä enemmän häiritsee joten minusta on reilua sitten itse siivota. En jaksa stressata siitä, kun on jo muutakin mietittävää kuin se että ikkunat on törkyiset. Lisäksi olen kyllä vähän sitä mieltäkin että jos on koko päivän kotona, ehtii kyllä hienosti tekemään kotitöitäkin jos haluaa. Meillä kaksi ihan normaalia lasta. Minä käyn kuitenkin yleensä kaupassa, pesen pyykin ja ripustan kuivumaan. Mies viikkaa, laittaa kaappiin ja pitää keittiön järjestyksessä. Paitsi jos menen iltavuoroon, siivoan heti aamusta keittiön.
Mielestäni en tee liian vähän kotitöitä. On ollut aikoja kun olen purkanut turhautumistani siivoamiseen ja se on kyllä rasittavampaa kuin sotku.
[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 02:11"]
Itken miehen vuoksi, en muuten. No ainahan sitä herkästi olen alkanut itkeä, iloja sekä suruja mutta nykyään vain suruja. Tulee niin ahdistunut olo että itken, tuntuu kuin kuristuisin ja ettei elämä voi tarjota enää mitään muuta. Kun mies on kotona, meidän katossa on synkkä pilvi ja ukkonen voi alkaa milloin vain, siltä musta tuntuu. Ja sitten kun se alkaa, oon sitä pelännyt ja yrittänyt viivytellä, niin jo tulee turhautuminen, taas se alkaa, tääkin päivä meni näin..
Viimeksi kun itkin näin paljon parisuhteen vuoksi, ero oli enää kulman takana.
[/quote]
En usko että teidän ongelmat johtuvat kotitöistä enkä usko että teidän tilanne paranee sillä, että sinä rupeat tekemään niitä enemmän. Voit toki kokeilla.
[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 02:11"]
Itken miehen vuoksi, en muuten. No ainahan sitä herkästi olen alkanut itkeä, iloja sekä suruja mutta nykyään vain suruja. Tulee niin ahdistunut olo että itken, tuntuu kuin kuristuisin ja ettei elämä voi tarjota enää mitään muuta. Kun mies on kotona, meidän katossa on synkkä pilvi ja ukkonen voi alkaa milloin vain, siltä musta tuntuu. Ja sitten kun se alkaa, oon sitä pelännyt ja yrittänyt viivytellä, niin jo tulee turhautuminen, taas se alkaa, tääkin päivä meni näin..
Viimeksi kun itkin näin paljon parisuhteen vuoksi, ero oli enää kulman takana.
[/quote]
Itket miehen vuoksi, säälitkö sä häntä? Minkä takia? Oletko tehnyt jotain hänelle, miksi sääliä? Tai jättänyt tekemättä? Tai ovatko ajatuksesi kuitenkin tällaisia, vaikka tiedät, ettet ole tehnyt mitään väärää?
5
Eihän se ole täydellinen - ellet sitten tarkoita, että miehesi on täydellinen kusipää.
Mies syyllistää, puhuu ilkeästi naljaillen, kohtelee huonosti, on vahingoniloinen. Hän valehtelee ja käyttäytyy aggressiivisesti. Sanalla sanoen hän käyttää henkistä väkivaltaa sinua kohtaan. En yhtään ihmettele, että haluat erota hänestä. Mitä pikemmin eroat, sitä parempi sekä sinulle että lapsille.