Minkäikäisiä lapsia nukutatte vielä?

Mulla on 8 lasta, ja yhtäkään ei ole tarvinnut nukuttaa. Ainoastaan ihan vauvana autettiin uneen taputtelemalla peppuun tai tassuttamalla, jos muuten ei rauhoittunut.

Minulla on sen puoleen käynyt hyvä "tuuri" ettei ole koskaan tarvinnut nukuttaa ketään. Ei edes vauvana.

Hyvä unisia lapsia kun nukahtavat helposti :) Sänkyyn, pusu, hyvät yöt ja ovi kiinni.

Meillä nukutettiin esikoista n. 2-vuotiaaksi, koska itsekseen nukahtaminen olisi kestänyt tunteja. Oli muutenkin ihana köllötellä rauhassa muuten tosi vilkkaan taaperon kanssa. Kuopusta vähemmän, koska on samassa huoneessa esikoisen kanssa ja seurassa tuntuu olevan helpompi nukahtaa.

Ihan turha on nyt siellä jeesustella että "kun on turvallinen perhe-elämä ei tarvitse nukutella" yms. Kyllähän vauva ennen aamua varmasti nukahtaisi itsekseenkin, mutta on sellaisia jotka tosiaan hilluvat ylhäällä tuntikausia rallattelemassa ja jyrsimässä pinnasänkyä. Jos pitää valita kolme tuntia sitä tai 15 min. nukutusta ja sen jälkeen rauhallinen ilta, valitsen yllätys vaan jälkimmäisen. Sitten kun lapsi on ollut tarpeeksi iso ymmärtämään niin on sovittu että nyt laulun jälkeen jäät nukkumaan ja äiti menee pois jne., eli siinä 2 vuoden korvilla.

Joskus salaa toivoisin, että näille "kyllä kaikki lapset nukahtaa itsekseen" huutelijoille tulisin sellainen lapsi, joka ei nukahtaisi. Koska uskon, että tuolla ei paljon turvallisuuden kanssa ole tekemistä vaan enemminkin lapsen luonteen.

Meillä esikoinen oli tuollainen nukutettava tapaus ja sainkin siitä kritiikkiä kuulla kovasti. Nukutin kuitenkin, kun mitkään tassuttelut ei tepsinyt vaan vaihtoehtona olisi ollut järjetöntä huutoa. Keskimmäisen kohdalla olinkin sitten ihan ihmeissäni, kun nukahtikin ihan nukuttamatta tai jäi tyytyväisenä sänkyynsä. Nyt kolmas on vasta ihan vauva, mutta samanlainen kuin esikoinen, eli tarvitsee läheisyyttä nukahtaakseen.

Meidän perheen turvallisuus- ja rutiiniaste varmaan oli keskimmäisen kohdalla kunnossa, esikoisella ei ja nyt taas mennään metsään...? Vai olisiko vauvat sittenkin erilaisia?

Meillä nukutetaan 3,5v ja kohta 6v. Sänkyyn, hyvänyöntoivotukset, valot pois, aikuinen laulaa muutamat unilaulut (lapset saa toivoa mitä lauletaan) ja sitten hiljaisuus ja aikuinen odottaa vieressä niin kauan että nukahtavat. Nukutetaan vuoroilloin, mies venyttelee omalla vuorollaan niskojaan ja itse pyörin kannettavalla netissä. Välillä tuntuu rasittavalta, mutta aika aikaansa kutakin.

Nukutan reilu 2v. Lähtee hyvällä mielellä sänkyyn, puhellaan ja luetaan pari kirjaa. Sit 10-15  min ja lapsi nukkuu. Sen ajan köllöttelen vieressä, joskus lapsi haluaa pitää kädestä. Olen tyytyväinen tilanteeseen, enkä siksi ole ajatellut rutiinien muuttamista. Itsenäisyyden aika on myöhemmin, läheisyys on tärkeää illallakin.

Siihen saakka, että lapsi nukahtaa - en ihan muista, ehkä 3-vuotiaaksi.

Nyt lapsi on melkein 5, ja olemme edelleen illalla vähän aikaa vieressä, kerrotaan satu ja jutellaan, mutta jätetään sitten nukahtamaan itsekseen.

Esikoista nukutettiin 3 v saakka. Sitten remontin vuoksi muutti pikkuveljen kanssa samaan huoneeseen ja nukuttelu loppui siihen. Nukahtivat tyytyväisinä keskenään. Kahta viimeistä ei ole koskaan nukutettu, ovat vauvasta saakka nukahtaneet helposti ja muutenkin nukkuneet hyvin. Uskoisin, että kyse on enemmänkin lapsen luonteesta kuin kasvatuksesta, itselleni oli kuitenkin suuri helpotus, kun nukuttelu loppui. Jäi aikaa itselle ja siipalle ihan eri tavalla.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 13:54"]

Meillä nukutettiin esikoista n. 2-vuotiaaksi, koska itsekseen nukahtaminen olisi kestänyt tunteja. Oli muutenkin ihana köllötellä rauhassa muuten tosi vilkkaan taaperon kanssa. Kuopusta vähemmän, koska on samassa huoneessa esikoisen kanssa ja seurassa tuntuu olevan helpompi nukahtaa.

Ihan turha on nyt siellä jeesustella että "kun on turvallinen perhe-elämä ei tarvitse nukutella" yms. Kyllähän vauva ennen aamua varmasti nukahtaisi itsekseenkin, mutta on sellaisia jotka tosiaan hilluvat ylhäällä tuntikausia rallattelemassa ja jyrsimässä pinnasänkyä. Jos pitää valita kolme tuntia sitä tai 15 min. nukutusta ja sen jälkeen rauhallinen ilta, valitsen yllätys vaan jälkimmäisen. Sitten kun lapsi on ollut tarpeeksi iso ymmärtämään niin on sovittu että nyt laulun jälkeen jäät nukkumaan ja äiti menee pois jne., eli siinä 2 vuoden korvilla.

[/quote]

Meillä nukutetaan vielä 2,5v. Nyt on opeteltu pottailemaan ja itse syömään jne, niin seuraavaksi sitten tämä itse nukutaan- juttu. Eli, toiveissa on että 3-v jo osaisi nukahtaa yksin. Nyt luetaan iltasadut, laitetaan uni-cd soimaan ja ja siinä olen sitten lähellä joko pidän kädestä kiinni tai siiten ollaan ihan vierekkäin. Kun on nukahtanut niin siirrän omaan sänkyyn. Joskus tuntuu rasittavalta mutta joskus sitä nauttii tällaisesta hetkestä. Kultaista keskitietä ei taida olla...

Kyllä mun 9 v haluaa edelleen aika usein, että joku tulee peittelemään ja ehkä vähän lukemaan jotain tai ainakin hetkeksi juttelemaan ennen kuin nukahtaa. Usein jätän hänet sitten kyllä nukahtamaan yksin, kun on nämä kaikki rituaalit hoidettu eli en varsinaisesti nukuta. Mutta ei mene ihan yksinkään nukkumaan. Joskus kyllä saattaa mennä yksinkin nukkumaan tai itekseen lukea sängyssä ennen nukahtamista.

Mielestäni se on nukuttamista, kun istun 2,5-vuotiaan sängyn vieressä ja silittelen häntä muutaman minuutin. Ja voin ihan hyvin jatkaa tätä vielä vuosia. Käyn 12-vuotiaankin usein halaamassa vielä ja kohennan peittoa. Hän saattaa pyytääkin sitä. Muutama rauhallinen sana vaihdetaan siinä.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 11:45"]

Miksi te nukutatte isoja lapsia? Meillä on aina nukutettu vain vauva, ja vauvatkin ovat oppineet nukahtamaan itsekseen viimeistään 7kk iässä. Ketään ei huudateta eikä jätetä yksin, kun on tarpeeksi turvallista perhe-elämää ja iltarutiinit kunnossa, ei nukahtaminen ole lapselle ongelma eikä siihen liity pelkoja, vaan lapsella on turvallinen olo nukahtaa vaikka vanhemmat eivät olisikaan samassa huoneessa.

[/quote]

Siksi kun lapsia on eri luontoisia. Työni kautta sain valitettavasti tutustua perheeseen, jossa lapset oli "opetettu" nukahtamaan yksin. Pelkäsivät pimeää, tottakai, mutta vielä enemmän kiukkuisia vanhempia. Sängystä tultiin aamulla pois vasta kun vanhemmat antoivat luvan.

Ihan vaan pointtina siksi, ettei se yksikseen nukahtaminen aina tarkoita sitä, että perheessä on kaikki ok.