Lue keskustelun säännöt.
Milloin erota tietokonepeliriippuvasta miehestä
07.08.2013 |
Mieheni alkoi tämän vuoden alussa pelata netissä erästä tietokonepeliä. Kesäloman aikana pelaaminen pahetui ja mieheni on mielestäki peliriippuvainen. Omasta mielestään hänellä ei ole mitään ongelmaa.
Lomalla saattoi pelata jopa 14 h/vrk. Nyt kun on töissä niin tulee töistä kotiin klo 17. Nukkuu parin tunnin päiväunet ja alkaa taas pelata. Valvoo myöhään yölle pelaten.
Hänelle ei voi puhua mitään, koska aina on peli kesken ja silloin ei kuuntele ja on kärttyinen. Meillä on 2 lasta ja odotan nyt kolmatta. Kuinka kauan minun täytyy jaksaa tuollaista miestä? Oko kenelläkään kokemusta tietokonepeliriippuvuudesta? Voiko se mennä ohi? Mies ei itse näe ongelmaa. Tuntuu, että tuo asia vie minusta kaikki voimat.
Kommentit (24)
[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 23:25"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 23:04"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 22:56"]
Lopeta miehen huoltaminen. Jos ei ole aikaa osallistua perheen yhteiseen arkeen, niin ei sinullakaan ole velvollisuutta laittaa miehelle ruokaa, pestä pyykkiä jne.
[/quote]
Tätä olen vakavasti harkinnut. Ainut vaan, että kun olen hoitovapaalla ja mies maksaa ruuan + laskut niin hänen vakiolauseensa on, että minähän elätän teitä. Eli siis odottaa siitä vastineksi saavansa ruuan tehtynä ja pyykit pestynä.
Pelkään, että jos lopetan sen niin ei osta enää ruokaa. Ja ei minun rahat riitä lasten ruokaan ym välttämättömään.
[/quote]
Jos tuon tekee, niin lähde heti!
Itse tappelin mieheni kanssa pari kuukautta aiheesta ja olin tässä vaiheessa melkein vuoden yrittänyt puhua hyvällä. Olen todella vahva nainen ja osaan perustella aina asiani. Mies ei kuitenkaan koskaan nähnyt itsessään eikä varsinkaan pelaamisessaan mitään vikaa! Lopulta sulki ns. rahahanat, minä otin ja lähdin. Meni aika tarkalleen kaksi kuukautta kun mies tajusi virheensä. Piti minua kodinhoitajana, lastenhoitajan, jonain ämmänä joka teki ruuan ja herätti töihin jne.
En ottanut takaisin. Nykyäänkään ei ota lapsia kuin parin tunnin kyläilyille "koska.. peli..". Aikaa nyt 3 vuotta.
[/quote]
Tässä olet kirjoittanut oikeastaan täsmälleen juuri sen, miten itse näen meidän tulevaisuuden. Näin sen täytyy mennä. Kirjoitit, että olit yrittänyt ensin noin vuoden verran. Alkoi miehesi pelaaminen silloin vuosi sitten vai oliko pelannut jo pidempään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 00:00"]
En sinänsä tuomitse tietokonepeli. Minulle sopii vallan hyvin jos mies harrastaisi sitä pelaamista kohtuudella. Esim. iltaisin sen jälkeen kun lapset ovat menneet nukkumaan ja menisi sitten itsekin ajoissa (viim. klo 24) nukkumaan. Se sopisi minulle oikein hyvin.
Mutta kun perheellinen mies viettää lomalla jopa 14 h/vrk ja nyt töiden alettua jopa 6-8/vrk pelaten koneella niin se on minusta liikaa. Todella paljon liikaa ja kyseessä riippuvuus. Esim. äsken yritin mennä sanomaan miehelle yhtä asiaa. Hän vastasi: "en pysty nyt kuuntelemaan, peli on kesken". No joo tiedän, se sillä pelihän on aina kesken. Kysyin sitten, että milloin kuuntelet. Hän vastasi, että "kerro vaikka huomenna".
Eli elän parisuhteessa ihmisen kanssa, jolle voin puhua seuraavan kerran "huomenna". Tiedän sitten milloin sekin huominen tulee...
AP
[/quote]
18 kommentoi.
Yh, olen pahoillani että joudut tuollaista katselemaan. :( En siis mitenkään päin puolustellut peliriippuvaisuutta - toivottavasti sen huomasit. Halusin vain alleviivata että kaikki riippuvaisuudet ja liialliset ylilyönnit ovat pahasta.
Pelaaminen kun lähtee noin lapasesta, niin se varmasti tuntuu vielä pahemmalta, koska se toinen on fyysisesti siinä vieressä. Silloin usein ajattelee että no eihän se nyt paha ole, että siinä on saatavilla heti. Mutta kun ne ajatukset ja kaikki ovat siinä pelissä, eikä millekään muulle jää sijaa.
Jos äijä olisi pubissa tai metsällä, niin olisi ainakin ns. poissa silmistä, poissa mielestä, mutta siinä sohvalla/koneen ääressä kun könöttää, niin se tuo tavallaan turhaa toivoa siitä että tulisikohan se tähän maailmaan kohta takaisin.
Itsehän olen siis yli kolmekymppinen mies, joka on kasvanut tietokoneiden ja konsolien parissa. Pelaaminen on tosin jäänyt melko vähäiselle huomiolle viime vuosina, eikä enää tule pelattua kuin pari tuntia viikossa - jos sitäkään.
Jaksamista sinulle, AP. Olen seurannut monia riippuvaisuuksia vierestä, eivätkä ne koskaan ole kaunista katsottavaa. Varsinkin kun se riippuvaisuus jyrää kaiken muun ylitse.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 00:05"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 00:00"]
En sinänsä tuomitse tietokonepeli. Minulle sopii vallan hyvin jos mies harrastaisi sitä pelaamista kohtuudella. Esim. iltaisin sen jälkeen kun lapset ovat menneet nukkumaan ja menisi sitten itsekin ajoissa (viim. klo 24) nukkumaan. Se sopisi minulle oikein hyvin.
Mutta kun perheellinen mies viettää lomalla jopa 14 h/vrk ja nyt töiden alettua jopa 6-8/vrk pelaten koneella niin se on minusta liikaa. Todella paljon liikaa ja kyseessä riippuvuus. Esim. äsken yritin mennä sanomaan miehelle yhtä asiaa. Hän vastasi: "en pysty nyt kuuntelemaan, peli on kesken". No joo tiedän, se sillä pelihän on aina kesken. Kysyin sitten, että milloin kuuntelet. Hän vastasi, että "kerro vaikka huomenna".
Eli elän parisuhteessa ihmisen kanssa, jolle voin puhua seuraavan kerran "huomenna". Tiedän sitten milloin sekin huominen tulee...
AP
[/quote]
18 kommentoi.
Yh, olen pahoillani että joudut tuollaista katselemaan. :( En siis mitenkään päin puolustellut peliriippuvaisuutta - toivottavasti sen huomasit. Halusin vain alleviivata että kaikki riippuvaisuudet ja liialliset ylilyönnit ovat pahasta.
Pelaaminen kun lähtee noin lapasesta, niin se varmasti tuntuu vielä pahemmalta, koska se toinen on fyysisesti siinä vieressä. Silloin usein ajattelee että no eihän se nyt paha ole, että siinä on saatavilla heti. Mutta kun ne ajatukset ja kaikki ovat siinä pelissä, eikä millekään muulle jää sijaa.
Jos äijä olisi pubissa tai metsällä, niin olisi ainakin ns. poissa silmistä, poissa mielestä, mutta siinä sohvalla/koneen ääressä kun könöttää, niin se tuo tavallaan turhaa toivoa siitä että tulisikohan se tähän maailmaan kohta takaisin.
Itsehän olen siis yli kolmekymppinen mies, joka on kasvanut tietokoneiden ja konsolien parissa. Pelaaminen on tosin jäänyt melko vähäiselle huomiolle viime vuosina, eikä enää tule pelattua kuin pari tuntia viikossa - jos sitäkään.
Jaksamista sinulle, AP. Olen seurannut monia riippuvaisuuksia vierestä, eivätkä ne koskaan ole kaunista katsottavaa. Varsinkin kun se riippuvaisuus jyrää kaiken muun ylitse.
[/quote]
Kyllä, huomasin että et puolustellut peliriippuvuutta. Itsekin halusin tuoda esiin vain sen näkökulman, että sallin kyllä ppelaamisen.Kohtuudella. Mutta kun se tosiaan jyrää kaiken muun yli. Eilen kävin lasten kanssa kylässä ja yritin soittaa miehelle erästä asiaa 3 kertaa. Ei vastannut kun oli peli kesken...
Kiitos sinulle kirjoituksestasi nro 18!
AP
En sinänsä tuomitse tietokonepeli. Minulle sopii vallan hyvin jos mies harrastaisi sitä pelaamista kohtuudella. Esim. iltaisin sen jälkeen kun lapset ovat menneet nukkumaan ja menisi sitten itsekin ajoissa (viim. klo 24) nukkumaan. Se sopisi minulle oikein hyvin.
Mutta kun perheellinen mies viettää lomalla jopa 14 h/vrk ja nyt töiden alettua jopa 6-8/vrk pelaten koneella niin se on minusta liikaa. Todella paljon liikaa ja kyseessä riippuvuus. Esim. äsken yritin mennä sanomaan miehelle yhtä asiaa. Hän vastasi: "en pysty nyt kuuntelemaan, peli on kesken". No joo tiedän, se sillä pelihän on aina kesken. Kysyin sitten, että milloin kuuntelet. Hän vastasi, että "kerro vaikka huomenna".
Eli elän parisuhteessa ihmisen kanssa, jolle voin puhua seuraavan kerran "huomenna". Tiedän sitten milloin sekin huominen tulee...
AP