Koska tämä loputon lemmikkieläimien kinuaminen loppuu

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 12:44"]

Ap. Hänen äitinsä ei suostu ottamaan. Ja tätähän tyttö käyttää sitten hyväkseen haukkumalla äitiään kamalaksi ja ilkeäksi, joka on myös jotenkin vastenmielinen tapa. Varmasti hän sitten kotonaan haukkuu meitä.

[/quote]

Rakastaako häntä kukaan, onko minnekään tervetullut?

olen itsekin äitipuoli ja muistan ajan, kun itselläni ei vielä ollut lapsia. Silloin lapsen normaali käytös vaikutti minusta välillä vastenmieliseltä tai ikävältä, en tosiaan tajunnut ollenkaan sitä, että kyse on ihan normaalista käytöksestä lapsella, joka on vasta kasvamassa aikuiseksi ja opettelee elämää. Onneksi sain oman lapsen melko pian ja silmät avautuivat, se oli lapsipuolenkin etu. Hävettää aikaisemmat ajatukseni, hyi minua.

Kerron tämä siksi, että ehkä sinullakaan ap ei ole kokemusta lapsista ja sen vuoksi on vaikea ymmärtää sitä, että lapsi ei oikeasti ole mitenkään paha tms, jos hän käyttäytyy normaalin lapsen tavoin. Lapset kun ovat vielä keskeneräisiä, ja meidän aikuisten pitäisi yrittää  ymmärtää heitä.

Ei sinun tarvitse suostua eläimen ottamiseen, mutta yritä ymmärtää sitä, että lapsen kuuluu kinuta sitä, hänhän saattaa saada suuresti tahtomansa eläimen sillä tavalla, isänsähän on palkinnut häntä kinuamisesta lähes lupaamalla sen eläimen.

Eikö sun kenelläkään sukulaisella tai ystävällä ole jotain jyrsijää, jonka voisit pyytää muutamaksi viikoksi hoitoon? Niin näkisitte, onnistuuko se eläimen hoito?

Vai onko se ihan ehdoton ei, vaikka lapsi hoitaisikin eläintä?

 

Meilläkin on rottia, enkä suosittelisi rottia kotiin jossa ei eläimistä olla todella kiinnostuneita. Just tosta syystä, että ne ovat kuin pieniä koiria ja oikein hakemalla hakevat ihmisen seuraa, ne tarvitsevat tosi paljon seuraa ja ihmiskontaktia ihan joka päivä. Ja niitähän pitää olla vähintään kaksi.

 

Hiiret olisi parempi vaihtoehto, vaikka nekin on laumaeläimiä niin ei niitten kanssa tarvitse touhuilla niin paljon.

 

Ou joo siis nyt iski väärinkäsitys. Mikäli rotta kuulostaa aikusistakin sopivalta eläimeltä, niin sitten semmoisia pari kappaletta perheen seuraksi. Tarkoitin tuossa niistä hoitorutiineista avautua, että ei se niin vaivalloista ole ja välttämättä ei tuo mitään extrahuolta ja vie tuhansia tunteja vuodessa kaikilta. Hiiret on parempi ratkaisu, mikäli tarkoitus on selvitä itse mahdollisimman vähällä seurustelulla ja eläin on menossa "vain" lapselle. Tosin kyllähän niitäkin pitää vähän tökkiä ja seurailla, vaikkeivät hirveän sosiaalista sakkia olekkaan. Eläimen saa helposti pilalle, jos ei oikeasti osallistu sen elämään. Tietenkin siis kasvattajan näkökulmasta pelkälle lapselle ei mitään myydä, vaan koko perheen pitää sitoutua siihen hankintaan, vaikka olisi kuinka lyhyt elinkaari.

Itse tosiaan vaan noita rottia "farmaroin" ja siksi niiden jutuista eniten tiedän, mutta samalla logiikallahan nää häkkiholhoukset ja siistimiset menee muidenkin jyrsijöiden kanssa.

Ap. Minusta lapsen tykkäämistä ei tarvitse, eikä pidäkkään ostaa. Mies selvästi pitää ajatuksesta, että hän olisi sitten ihana ja kiva kun osti mitä lapsi tahtoi. Seuraavaksi se on se hevonen, ja isä on tyhmä ja ilkeä jos ei osta jne...

Ei kinuaminen taatusti lopu ikinä. Itse jaksoin koko kotona-asumisajan (lähes 19v) "kinuta" kissaa. Sittenpä hankin sellaisen omilleni muutettua.

Ehdottomasti mitään eläintä ei hankita vain lapselle leikkikaluksi. Eläin pitää ottaa koko perheen tahdosta ja vastuu eläimestä on aikuisella. Olen tätä mieltä siitäkin huolimatta, että oma lemmikkihaaveeni jäi täyttämättä, kun vanhemmat eivät kissaa kotiin halunneet. Ei jäänyt ikuisia traumoja vaan näin aikuisena ymmärrän hyvin, miksi tällainen päätös tehtiin. Parempi, että hankin kissan vasta nyt, kun siitä itse pystyn kaikin tavoin huolehtimaan, kuin että olisin ottanut sen lapsena leikkikamuksi ja vanhemmat olisivat huolehtineet siitä jotenkuten (ruokkineet markettimoskalla, päästäneet kulkemaan ulos omin päin, eivät käyttäneet rokotuksissa jne).

No, jos teillä ei ole allergiaa, niin miksi ette voisi koiraa tai jotain jyrsijää hankkia? Ehkä lapsi voisi asua teille jopa enemmän, jos eläimen takia viihtyisi.

Miten ihmeessä ihmiset tästä kaikesta saavat sen käsityksen, että tyttöä ei rakasteta ja hän ei ole tervetullut mihinkään? Eläimet EIVÄT ole leluja, joita otetaan koska lapsi kärttää!! 

Vastuuntuntoiset vanhemmat ymmärtävät, että lapsi kykene (ja tässä tapauksessa ei edes voi, kun on vaan viikonloppuisin) ottamaan vastuuta toisesta elävästä olennosta! Mitä jos lapsi haluaisi vauvan, kun ois niin kiva pukea ja laittaa nätiksi? Hankitaanko sitten vauva, jotta tyttö tuntisi olevansa rakastettu? 

Minä olen sanonut lapselle, että hän voi hommata jonkun eläimen sitten kun on muuttanut omaan kotiin ja on aikuinen. Aikoo kuulemma hankkia. Minä en halua eläintä, koska se sitoo liikaa ja hoitajaa on vaikea saada jos lähtee jonnekin.

Oikeasti ap, älä suostu mihinkään kotieläimeen jos et itse halua sitä hoitaa. Minäkin sitten hoidin sitä minihamsteria pitkin hampain koska en voisi katsoa vierestä likaista terraariota tai vaihtamatonta vettä ym. mikä ei ketään muuta perheenjäsentä liikuta. Vaikka kaikki tässä toitottavat, että jyrsijä "ei vaadi juuri mitään", niin kyllä melkein joka päivälle on jotain tehtävä eläimen hyväksi. Ja tosiaan, niiden kanssa on myös seurusteltava, ei vain sulkea etälapsen huoneeseen huomiotta kahdeksi viikoksi. 

Itse teen kokopäivätyötä ja iltaisin on harrastuksia, kotitöitä ym. kyllä kismitti kiireisen päivän jälkeen muistaa, että ai niin, ne pahnat/vedet/ruuat ym+pariin päivään ei ole "seurusteltu".

Jos itse hoidat jyrsijää ( tai muuta kotieläintä ) mielelläsi ja koet sen olevan teidän yhteinen juttu, niin sitten mikä ettei. Mutta jos kuvittelet, että et aio osallistua eläimen hoitoon milläänlailla, niin varaudu siihen, että eläin menehtyy hoitamattomana lyhyen aikavälin sisällä, jos ei kukaan muukaan hoida... :(

nro 9

ei se lopu ikinä, jos lapsi todella haluaa lemmikin. näin ainakin meillä kuuden lapsen kanssa on ollut. en tosin ymmärrä mikä siinä lemmikin toivomisessa nyt niin hirvittävän kamalaa on. etenkin, kun lapsi on teillä vain neljänä päivänä kuukaudesta, ei luulisi hermojen siinä ajassa niin pahasti menevän. sen kun sanoo ei, jos lemmikkiä ei voi ottaa. kun lapsi kysyy miksei, selittää syyn. ei se sen vaikeampaa oikeasti ole. jos kieltäminen ja syy on selitetty hyvin, lapsi kyllä ymmärtää, mutta ei se silti sitä tosiasiaa muuta, etteikö hän edelleen sitä lemmikkiä toivoisi.

Ap. Ja sille joka sanoi, että lapsi voisi olla lemmikin hankkimisen jälkeen meillä sitten enemmän, kun viihtyisi. Lapsen äiti ei halua olla missään tekemisissä isän kanssa ja tuomari on määrännyt, että lapsi saa nähdä isäänsä vain 4 päivänä kuukaudessa, ei milloinkaan muuten. Tämä on voimassa niin kauan kuin lapsi täyttää 15v. Sitä asiaa ei lemmikkieläimet muuta.

No ehkäpä isä on vähän eri kannalla sen eläimen suhteen kuin ap... Pitäisikö isän kieltäytyä vain koska ap niin haluaa?

Minä toivon että olisin hommannut lapsille pikana sen hiiren (joka ei tosiaan ole pitkäikäinen riesa jos siitä sellainen tulee) niin ei isänsä olisi hommannut kissaa.

Huoltajuutta käsitellessä lapsen mielipide huomioidaan noin 12-vuotiaasta eteenpäin. Jos lapsi haluaa asua teillä lemmikkinsä kanssa, niin kyllä se painaa vaakakupissa melko paljon.

Miksi lapsi ei voi hankkia lemmikkiä äitinsä luoksen ja kuljettaa sitä mukana? Esim. jyrsijää voi kuljettaa kuljetusboksissa ihan hyvin.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 13:32"]

Huoltajuutta käsitellessä lapsen mielipide huomioidaan noin 12-vuotiaasta eteenpäin. Jos lapsi haluaa asua teillä lemmikkinsä kanssa, niin kyllä se painaa vaakakupissa melko paljon.

Miksi lapsi ei voi hankkia lemmikkiä äitinsä luoksen ja kuljettaa sitä mukana? Esim. jyrsijää voi kuljettaa kuljetusboksissa ihan hyvin.

[/quote]

Äiti ei missään muodossa halua mitään eläintä taloon. Ja äidillä on ehdoton yksinhuoltajuus, josta ei luovu.