Vastatkaa miehelleni:

Puhuminen ei lisää ongelmia vaan ainoastaan paisuttaa pienet ongelmat megalomaaniksi.

Kurja homma, ettei teidän halut kohtaa...

Ajattelen kokoajan sitä, että mieheni kuitenkin kasvattaa lapsiamme. Omalta osaltani yritän päästä terapiassa omista ongelmistani vapaaksi niin, että kykenisin katkaisemaan sukupolvien ketjua. Pahinta, mitä voiskumartaa perinnöksi lapsilleni, on mahdottomuus kohdata vaikeuksia elämässä ja kieltää kaikki ei-toivottu mielestään. Ap

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 23:13"]

Miehen kotona ei puhuta kuin niistä lastenlapsista, jotka menestyvät koilussa, opinnoissaan ja urallaan. Jotka eivät, heistä ei puhuta mitään ikinä, Eletään kuin heitä ei olisi. Haluaisin esimerkiksi keskustella mieheni kanssa tästä ja pohtia sitä, mistä johtuu ja millaiset asiat tähän vaikuttavat yms. Meilläkin on lapsia ja en todellakaan halua heidän kokevan huonommuutta tällaisissa asioissa. Minusta näistä olisi PAKKO pystyä keskustelemaan.

En ole ikinä nähnyt mieheni itkevän, tuntuu ettei maailmassa voisi tapahtua mitään sellaista että hän voisi järkyttyä niin paljon. Olisi erittäin mukava jutella mieheni kanssa siitä, miten itse kokee sen ja mistä johtuu että ns. Negatiivisten tunteiden olemassaolo on kiellettävä. 

[/quote]

Voi ei. En minäkään ole nähnyt yhdenkään miehen itkevän, ja totta puhuen en minäkään enää tunne kykeneväni itkemään, koska olen kokenut murheita jo niin paljon.

Ja mitä se auttaa jauhaa siitä miksei miehen kotona puhuta niistä jotka eivät menesty, jos ei kerran mies ole siirtänyt samaa käytäntöä koskemaan teidän lapsianne.

Voi luoja ap, jauha noita sen terapeutin kanssa, uskon että sekin sanoo sulle samat sanat.

3

Mun miehellä tuo puhumattomuus on kotoa opittu malli. Isä oli viinaan viemä naistenmies joka esitteli naisystävät pojalleen kylillä, sit tuli kotiin vaimon kainaloon, oikee jeesuksen morsian siellä odotteli ukkokultaa.

mies menee ihan lukkoon ja tuppisuuksi kun mulla on "asiaa" ja sit ollaan ku ei oltaiskaan. Ei puhu ei pukahda. Todella raskasta :(

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 23:11"]

Vaikeat asiat on paras ottaa silloin esille, kun molemmat ovat hyvällä tuulella, ja kykenevät rakentavaan keskusteluun.

[/quote]

No höpön löpön. Tuolla keinolla vaan saadaan se hyvä tuuli vaihtumaan riitelyksi. 

Vaikeille asioille ei ole koskaan oikeaa aikaa ja paikkaa. Siksi moni välttelee niitä kokonaan ja yrittää lakaista ongelmat maton alle. Typeräähän se on, mutta myös niin inhimillistä. 

Jos puhuminen ei onnistu, voi kokeilla kirjoittamista. Toinen saa lukea kirjeen rauhassa ja reagoida siihen sitten ja siten kuin sopivalta tuntuu. Kirjoittamisessa on sekin hyvä puoli, ettei toinen voi keskeyttää ja ymmärtää kesken kaiken sanomaasi väärin.