Haastavat appivanhemmat

Mieheni vanhemmat ovat haastavia ihmisiä. Miehen isä eli appiukko on aina oikeassa oleva, päsmäröivä henkilö, joka huutaa ja raivoaa miehelleni kaikesta. Ts. kun mieheni vaikka ajaa autoa, istuu tämä käsittämätön ihminen pelkääjänpaikalla ja huutaa ”ei sinne, ei noin, eieiei”. Kaiken huipuksi mieheni on erittäin taitava käytännön asioissa, erittäin rauhallinen kuski eli tuo huutaminen on aivan käsittämätöntä. Tämä toistuu ihan kaikessa tekemisessä veden keittämisestä kahvikupin pöydälle laittamiseen, kaikki on aina väärin. Miehen äiti taas vastusti suhdettamme ensin vuosia. Tästä syystä emme voineet pitää mm hääjuhlia. Miehen äiti voi sanoa muille mitä vain, mutta hänelle ei saa edes ystävällisesti sanoa vastaan esim ”toivon, ettet arvostele lapseni ulkonäköä” (tämä on ainoa kerta, kun olen sanonut). Silloin hän vetää ns mielenterveyskortin esille ja tämä vastaansanomiskerta johti siihen, että miehen isä haukkui mieheni siten, että hän joutui menemään lääkäriin ahdistuksen vuoksi. Miehellä on sisarus, joka on hyvin paljon vanhempiensa kaltainen ja heille mieleinen ”kultalapsi”, negatiivinen mielenlaadultaan. Minun mieheni taas on positiivinen, innostunut elämästä ja tavoitteista, mikä ei hänen vanhempiaan miellytä. Erityisesti heitä haittaa se, jos jollakulla menee ns hyvin. Tähän saakka olen selviytynyt siten, että olen ”sietänyt” huonoa kohtelua silloin, kun on ollut pakko tavata enkä ole sanonut mitään vastaan (pl.tuo lapseen kohdistunut arvostelu). Nyt huomaan, että mieheni on alkanut todella väsymään taakkaansa ja minun on yhä vaikeampi olla asettamatta appivanhemmille rajoja. Huom! Heille siis ei saa sanoa yhtään mitään vastaan, ei ystävällisestikään. He asuvat lähellä ja kyse ei ole iäkkäistä ihmisistä. En haluaisi omalla toiminnalla lisätä mieheni taakkaa. Toisaalta ei ole kynnysmatto ja kaiken sisällä pitäminen jo vuosia tuottaa vaikeuksia. Siksi välttelen appivanhempia kaikin keinoin. Ongelma on vain siinä, että he vaativat koko ajan, että heillä pitäisi käydä. Onko muilla kokemuksia, miten olette ratkaisseet hankalan tilanteen? Onko muuta tehtävissä kuin etäisyyden pito ja loukkauksien ”ohittaminen”? Itseeni kohdistuen pystyn tämän tekemään, mutta lasten ja miehenkään kohdalla en.