Ylipainoiset lapset vesipuistossa

Ajattelin joku aika sitten tehdä aloituksen samasta aiheesta! :)

Olimme siis myös perheen kanssa vesipuistossa, jossa näin kaksi todella ylipainoista poikaa istumassa lepotuoleissa ja PELAAMASSA jotain mäiskimispeliä!!

Jumakauta, että olisi tehnyt mieli napata pelit ja vempeleet pojilta ja heittää altaaseen...!

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 22:57"]

Lihavia lapsiakin pahempia on ne lihavat vanhemmat, jotka haukkuu lastaan läskeiksi ja käskee laihtua. Miten vuoren kokoinen ihminen ei tajua, että samaa p*askaa se lapsikin syö mitä itse on valinnut pöytään. Jos oma napa pitää saastuttaa rasvalla ja hiilareilla niin eikö sen voisi edes tehdä salaa lapselta ja yrittää tarjota muulle perheelle jotain syömiskelpoista?

Hyvä esimerkki on ystäväni, joka oli meillä lapsineen kylässä. Tarjosin ruokaa myös heille, mutta ystäväni kertoi että heidän lapsien lempiruokaa on Pirkan tonnikalapizza eikä ne varmaankaan halua maistaa mun tekemää. Ei voi käsittää.

[/quote]

Ei, kyllä vielä pahempia on hoikat vanhemmat, varsinkin ulkonäköneuroottiset äidit, jotka salaa nauttii siitä, että ovat kauniimpia kuin lihottamansa tyttäret, joiden ulkomuotoa voi sitten ruotia siellä täällä rivien välissä niin, että saa lapsen häpeämään, mutta sen verran huomaamattomasti, että lapsen on siihen mahdoton puuttua.

SIllä lailla ne syömishäiriöt oikeasti aiheutetaan.

T: Tuollaisen äidin lihava tytär.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 08:34"]

Olen itse syönyt lapsena salaa. Kaikki herkut katosivat kaapeista. Olen ylipainoinen aikuisenakin. Lisäksi isovanhempieni luona herkkuja sai syödä rajoituksetta.

Nyt 5-vuotias tyttäreni pitää makeasta. Hän onneksi liikkuu paljon ja on hoikka. Hän on myös syönyt salaa.

Miten tähän puututaan? Herkkuja meillä ei ole kaapeissa, mutta sokeri tai kaakaojauhekin kelpaa. Muuten syödään kohtuuterveellistä kotiruokaa ja herkkuja vain erikoistilanteissa. Mitä teen, että tyttäreni oppisi terveen suhteen ruokaan ja herkkuihin ja pysyisi normaalipainoisena?

[/quote]

Hei.

Tuota en ole ajatellut , että mitä esim. vanhempani olisivat voineet tehdä estääkseen minua sala-syömästä tai auttaakseen minua.

Mutta siihen voin omalta osaltani vastata, että miksi söin salaa. Se ei ollut tunnesyömistä kuten joku mainitsi, vaan ihan sitä että olin/olen ihan hillittömän perso makealle ja kaikelle rasvaiselle. Tottakai itsekin tajusin, että kaikkea tätä en saisi syödä ja, että keksit oli esim. tarkoitettu vieraille.

Salassa kähvelsin j söin niitä siksi, että pakottava tarve oli ja kuitenkin tiesin ettei saa. Olisinhan vanhemmat kieltäneet jos olisivat nähneet.

Terkuin se joka kirjoitti olleensa lihava lapsi kolmesta sisaruksesta (en muista numeroa)

No minä olin meidän perheen kolmesta lapsesta se lihava.  Kaksi nuorempaa sisarustani oolivat tosi hoikkia, jopa laihoja. Toki heidän fysiikkansa oli hieman erilainen kuin minun, mutta olisi minunkin äitini voinut sanoa että samaa ruokaa ne kaikki syö.. tosin eihän se olisi ollut totta.

Minä söin isompia annoksia kuin muut, santsin paljon, napostelin kokoajan, kulutin viikkorahani nannaan ja söin salaa. Ei voinut jäädä äidiltäkään huomaamatta kaikki tuo. 

Onneksi teini-ikä tuli ja toi tullessaan ymmärrystä ja itsekuria ja olen nykyään normipainoinen aikuinen. Joka tekee kovasti töitä tämän eteen koska vanhoihin tapoihin on niin helppo taantua. Jään hyvin pienestä sokerikoukkuun ja alan napostella.

Vanhemmat tehkää lapsillenne palvelus, säästätte heidät paljolta jos lakkaatte keksimästä tekosyitä ja katsomasta toiseen suuntaan. Kyllä lastenne terveys on ihan teidän käsissänne.

Itse asiassa kiinnitin kesälomareissulla Itä-Suomessa samaan huomiota, koska tässä on myös alueellisia eroja. Toki eri lapset ovat erilaisia ruumiinrakenteeltaan, mutta siitähän tässä ei ole kyse. Omissa ympyröissäni yhdelläkään lapsella ei ole pahaa paino-ongelmaa. Olin aivan järkyttynyt, miten paljon aivan järkyttävän ylipainoisia lapsia itäsuomalaisessa vesileikkipuistossa oli. Toki aikuisetkin ovat sielläpäin usein paljon lihavampia, mutta se on jokaisen oma asia, jota en jaksa pällistellä nettipalstalla, mutta lasten vakava ylipaino on minusta todella väärin lasta kohtaan.

Asun keskiluokkaisella alueella Helsingissä ja lapseni päiväkodissa tai koulussa ei ole tuollaista ongelmaa. Jos joku lapsi no vähän tuhdimpi, niin se menee yksilöllisten erojen piikkiin, mutta pääasiassa lapset ovat lapsia, luonnostaan liikkuvaisia ja siroja.

Ja omakin lapseni rakastaa rasvaista ruokaa ja syö puolisalaa herkkuja ja jos asiasta joskus sanon, niin se on hampaiden kunnon takia. Hän on aivan tavallisen kokoinen, jopa laiha lapsi, joka liikkuu tavallisesti, mutta ei mitenkään urheile. "Herkkuja" (eli karkkia limuja, eineksiä ja jäätelö) täytyy lapsena ahtaa aivan mielettömät määrät, jotta tavallisesti liikkuvasta lapsesta saa huolestuttavan lihavan.

Mä olen reilusti ylipainoinen ja olen todella onnellinen että lapseni eivät ole. Läskit ovat monellakin tapaa tehneet elämästäni paskamaista, enkä missään nimessä halua lapsille samaa kohtaloa.

Mulla on ystäväperhe jonka vanhemmat ja kolme lasta ovat hyvin ylipainoisia. Perheen äiti tosin kävi vuosi sitten laihdutusleikkauksessa ja on hoikistunut. Lapset ovat jo vauvana olleet pulskia ja pari-kolme vuotiaasta  alkaen olleet varsin lihavia. En tiedä perheen arkisista ruokailutavoista mutta erilaisissa juhla- ja kyläilytilanteessa lapset vetävät järkyttävät määrät sekä ruokaa että herkkuja. Ei kukaan aikuinenkaan syö niin paljon. Lapset katsovat telkkaria tosi paljon, tod. näk. useita tunteja päivässä. Ulkona muksut eivät taida paljoa olla, en aikakaan ole ulkoiltilantteita juurikaan perheessä nähnyt.

Elämäntavat ovat siis ihan hanurista. Siinä se ylipainon syy varmaan on 99 prosentilla lihavista.

Jos perheen ylipainoon taipuvainen on herkkä tyttö, siinäpä tekemistä, ettei aiheuta syömishäiriötä lapselleen! Tyttärestäni ei tullut lihavaa, mutta jossain välissä hän oli vähän tanakanpuoleinen, laihtui sittemmin ja nyt vähän epäilen, että jotain ortoreksian tapaista voisi olla. Koko ajan mietin asiaa, mutta oli erittäin vaikea puuttua. Pelkäsin liikaa syömishäiriöitä toitottamalla ravinnon terveellisyydestä jatkuvasti. Ei tämä niin helppoa ole kuin luulette!

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 00:41"]

Nykyään näkee paljon lapsia, jotka ihan normaalipainoisia tai hoikkiakin,mutta isot mahat? Mistä tämä johtuu? En siis puhu ihan pienten lasten pulleromasuista, vaan tollasten 6v.eteenpäin? Ja kaksoisleukaakin on, vaikka lapsi muuten ihan normaali painoinen? Mistäs se johtuu sitten? Mahan ei tarvitse olla löllerö, vaan pullea

[/quote]

Se johtuu valmisruoissa olevista fruktoosi- ja glukoosisiirapista. Ne ovat vahvoja obesogeeneja ja lihottavat nimenomaan vyötäröä ja keskivartaloa. Muitakin hormonihäirikköjä joutuu lasten suuhun jo pienestä pitäen. YLEn Prismassa kerrotaan asiasta enemmän. Ohjelma löytyä vielä Areenasta. Sitä bisfenoli-A:ta on tuttipullojen lisäksi leivinpaperissa, eri ruokakääreissä, muoveissa jne.

Lihavia lapsiakin pahempia on ne lihavat vanhemmat, jotka haukkuu lastaan läskeiksi ja käskee laihtua. Miten vuoren kokoinen ihminen ei tajua, että samaa p*askaa se lapsikin syö mitä itse on valinnut pöytään. Jos oma napa pitää saastuttaa rasvalla ja hiilareilla niin eikö sen voisi edes tehdä salaa lapselta ja yrittää tarjota muulle perheelle jotain syömiskelpoista?

Hyvä esimerkki on ystäväni, joka oli meillä lapsineen kylässä. Tarjosin ruokaa myös heille, mutta ystäväni kertoi että heidän lapsien lempiruokaa on Pirkan tonnikalapizza eikä ne varmaankaan halua maistaa mun tekemää. Ei voi käsittää.

Ongelma on N.A.P.O.S.T.E.L.U. Napostelevat vanhemmat, joka päivä herkkuja tarjolla, ohimennen napostelu. Verensokerit seilaa jyrkästi ylös ja nopeasti alas, jolloin tekee taas mieli napostella jotain pientä.

Uskon, että äitiyden ja kokemuksen myötä ap:kin näkee monipuolisemmin tämän asian.
Olen samaa mieltä siitä, että lasten lihavuus on kasvanut tai yleistynyt 70 - 80-luvuilta, jolloin olin itse lapsi. Nähdessäni lihavan lapsen tulen surulliseksi. Osa lihavista lapsista tuntuu saaneen rajattoman vallan päättää herkutteluistaan, osalla koko perhe syö miten sattuu. Mutta tämä ei ole lapsilihavuuden koko kuva.

Olin itse lapsena normaalipainoinen, mutta ehkä joskus tukevahko. Varmaan luokkakuvan pyöreäposkimpia. Sairastin astmaa (joka ei ollut kunnolla hoidossa) ja aerobinen liikunta uintia lukuunottamatta oli epämiellyttävää. Kotona ei herkkuja ollut ylenmäärin ja ruoka oli terveellistä. Sisarukseni olivat hoikkia. Uskoisin, että sairaudella, perimällä olisi osuutta siihen, että olin erimallinen kuin sisarukseni?

Nyt oma tyttäreni on samanlainen. Hän on motorisesti taitava, mutta sairastaa astmaa, kuten minäkin. Hänen sairautensa on kuitenkin hyvässä hoidossa ja kannustan ehkä vähän mukavuudenhaluista lasta liikkumaan aktiivisesti. Lapsellani on säännöllinen mieluista liikuntaharrastus, lisäksi liikkuu muuten, esim. luistelee, lautailee talvisin. Mutta, hyvin helposti jumittuisi lueskelemaan, piirtelemään tai pelailemaan.

Ja kuten aiempi kirjoittaja 39 myös minä olen tarkkana, mitä lapseni syö eli mitä ruokaa kotona on, mutta en todellakaan anna hänen huomata tätä. Tyttäreni kanssa olen keskustellut siitä, että hän on juuri sopivan kokoinen ja ihana juuri tälläisena, mutta ylenmäärin herkkuja ei voi syödä, koska se ei ole hyväksi terveelliselle kasvulle, pulskistuu liikaa. Lapsi 7 v ymmärtää tämän. Pidämme karkkipäivän, jolloin ei kuitenkaan saa mitään kilon karkkipussia, vaan kohtuulliset karkit. Emme syö jäätelön tms. päivittän. Kesälomat ja kyläilyt hieman sekoittavat herkkuohjelmaa, mutta ei kai mummoilta jne. saa täysin jyrätä herkkujen antamista.

Olemme puhuneet kotona, että kaikki ihmiset ovat yksilöitä eikä ketään saa kiusata erilaisuuden vuoksi. Lapseni kaveripiirissä tuntuu olevan tämmöinen suvaitseva ilmapiiri. Olisipa kaikkien aikuistenkin kesken.

Omat lapset vielä alle kouluikäisiä ja harvemmat tuossa iässä lihovat. Yksi hoikka ja yksi liian laiha. Hoikka on tarkkailija luonne, joka kuitenkin liikkuu. Liian laiha syö enemmän ja liikkuu ihan koko ajan, myös unissaan. Meillä syödään lautasmallin mukaisesti, kun olen kotona. Jos lapset ovat mieheni kanssa on ruoaksi eineksiä, pekonia, jätskiä, sipsejä yms. Jos jotain sattuu saa lohdutukseksi herkkuja mieheltäni. Itse en näitä osta kotiin. Tästä on keskusteltu ja toivon, että ymmärtäisi lopettaa tuon ennen kuin lihovat ja oppivat huonot tavat.

Naapurin 4v lapsi syö lähes joka päivä leikkipaikalla sipsejä. Kouluikäiset juovat mehuja ja limuja älyttömiä määriä (eivät varmaan tajua niiden lihottavan), muuten löytyy maasta tosi paljon karkkipapereita leikkipaikalta, en tiedä kenen jäljiltä.

Tuttavaperheessämme on kolme lasta, kaksi heistä on lukio-iässä ja normaalipainoisia niinkuin vanhemmatkin. Nuorin on viidennellä oleva poika ja selvästi ylipainoinen, mutta myös luokkansa pisin.

Perhe syö normaalia kotiruokaa päivittäin, mutta herkkuja syödään kerran viikossa tai useammin. Vanhemmat ja isommat sisarukset osaavat arvioida paljon syövät ja liikkuvat vastapainoksi, nuorimmalle se on kuitenkin vielä vaikeaa. Hän on itsekkin puhunut siitä kuinka haluaisi olla hoikempi ja mikään vaate ei sovi hänelle, koulukiusaamistakin on ollut. 

Vaikka asiaan liittyykin terveydellisiä haittoja, ei se painon pudottaminen ole välttemättä helppoa aikuisellekkaan saati sitten lapselle. En sano etteikö asialle pitäisi tehdä mitään ja vanhempien ja sisarusten esimerkiksi tsepata liikkumaan ja syömään säännöllisesti ja jättämään napostelu vähemmälle, mutta mielestäni lapsen haukkuminen ja vanhempien automaattinen rekistöröinti "läskeiksi" on naurettavaa. Jokainen perhe on omanlaisensa 

Nykyään näkee paljon lapsia, jotka ihan normaalipainoisia tai hoikkiakin,mutta isot mahat? Mistä tämä johtuu? En siis puhu ihan pienten lasten pulleromasuista, vaan tollasten 6v.eteenpäin? Ja kaksoisleukaakin on, vaikka lapsi muuten ihan normaali painoinen? Mistäs se johtuu sitten? Mahan ei tarvitse olla löllerö, vaan pullea

Entäs ne hoikat ihmiset, jotka syövät ties mitä hiilarimättösontaa ja käyttävät aikansa lähinnä tietokone- tai televisioruudun edessä tai luekellen tms. paassiivisesti. Mutta ovat hoikkia. Mitä ap ajattelet näistä?

Oikeastihan huono kunto, eli liikkumattomuus tulee yhteiskunnalle kalliimaksi kuin lihavuus.

Prosessoitu teollinen ruoka tekee pahaa elimistölle.

Iso kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille (lukuunottamatta näitä muutamaa 'vihaan läskejä ilman rintaliivejä' -kommentoijaa, joiden panos tähän keskusteluun kertoo lähinnä heidän omasta älykkyydestään). 

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 23:02"]

Uskon, että äitiyden ja kokemuksen myötä ap:kin näkee monipuolisemmin tämän asian.

Olemme puhuneet kotona, että kaikki ihmiset ovat yksilöitä eikä ketään saa kiusata erilaisuuden vuoksi. Lapseni kaveripiirissä tuntuu olevan tämmöinen suvaitseva ilmapiiri. Olisipa kaikkien aikuistenkin kesken.

[/quote]

Aivan varmasti näenkin, mutta myös monen vanhemman olisi hyvä nähdä oma tilanteensa joskus vähän mustavalkoisemmin ja lopettaa selittäminen ja ryhtyä toimeen. Enkä minäkään ikimaailmassa kiusaisi ylipainoista lasta, joten jos viestisi loppu oli minulle suunnattu samoin kuin alku, niin hutiin meni. En todellakaan pidä lapsen ylipainoa lapsen syynä ja parasta olisi, jos ongelmaan pystyisi puuttumaan niin, ettei lapsi edes itse tajua olevansa ylipainoinen. 

Mun pointtini onkin siis se (ja tämä nyt siis kaikille, eikä vain vastaajalle 48 jota quottasin), että ylipainosta 'lapsen ongelmana' puhuminen ja siitä numeron tekeminen lapselle on varmasti pahinta miten asian voi käsitellä. Jos ylipaino on kertynyt liiasta herkuttelusta, huonosta kotiruuasta ja liikunnan puutteesta, niin MUUTETAAN NÄITÄ asioita koko perheen osalta nostamatta siitä mitään haloota. Rajoitetaan herkkujen määrää (äiti ja isähän siellä kaupassa ostopäätökset tekee, jos lapset 'mankuu liikaa kaupassa', jätä lapset isän/äidin kanssa kotiin). Tarjotaan hedelmäsalaattia tai marjarahkaa jälkkäriksi kakun sijaan ja leffailtaan rehuja dipattavaksi ainaisten sipsien sijaan. Varmasti mankuvat aluksi vastaan, mutta niinhän lapset mankuvat sänkynsä petaamisesta ja perseensä pyyhkimisestäkin. Tehdään kaikille terveellisempää kotiruokaa. Lähdetään sohvan ja pleikkarin sijaan YHDESSÄ ulos, leikitään, pelataan, touhutaan yhdessä. 

Voitte moralisoida minun tietämystäni ja ymmärrystäni ihan vapaasti, mutta FAKTA on se, että näitä yksinkertaisia mustavalkoisia asioita yksi pieni muutos kerrallaan tekemällä, valtaosa ylipaino-ongelmista ratkeasi. Niin lasten kuin aikuistenkin osalta. 

Ja edellinen siis ap

ap

Meillä on neljä lasta, joista kolme on todella hoikkia ja yksi vähän pyöreämpi. Hänkin on ihan normaalipainon käyrillä, mutta kuitenkin selkeästi aivan erimallinen vartaloltaan kuin sisaruksensa. Minä olen normaalipainoinen ja miehelläni on ylipainoa huomattavasti.

Kotona syömme normaalia kotiruokaa, eikä herkkuja tarjota kuin viikonloppuisin. Ei siksi, ettenkö nyt muuten voisi niitä tarjota, mutta olen vain laiska laittamaan mitään, en leivo, en viitsi koukata sieltä keksihyllyn tai sipsihyllyn kautta, enkä jaksa kanniskella mitään virvoitusjuomiakaan kotiin. Tämä pyöreämpi lapsi kulkee paljon isänsä mukana ja tiedän, että silloin hän saattaa saada jäätelön tai muutaman karkin isänsä pussista, mutta hänkään ei syö sen enempää.

Se, mikä ero näissä lapsissamme on, löytyy luonteesta. Kolme hoikkaa (yksi jopa alipainoinen) ovat liikkuvia ja meneviä lapsia, jotka kuluttavat kaiken aikansa liikkumalla. Yksi on talleilla päivittäin, toinen harrastaa nykytanssia ja showtanssia ja pyöräilee joka paikkaan kavereittensa kanssa, kolmas saattaa hypätä vaikka pihalla leikkimässä ninjaa, jos ei kavereita satu löytymään jalkapallopeliä tai talvella luistelua varten. Ja tää neljäs taas... Hän käy parhaan ystävänsä kanssa koulun jälkeen kirjastossa ja he leikkivät keskenään leikkejä, joissa vain istutaan lattialla rauhassa. Kun muut haluavat liikuntaharrastuksia, hän haluaa atk-kerhoon tai tyttökerhoon, jossa saa arkarrella. Hän kuluttaa vapaa-aikansa kotona piirtämällä, maalaamalla, tehden käsitöitä ja lukemalla ja jos hänet komentaa ulos kavereineen, he ottavat viltin mukaan ja menevät puutarhan nurkkaan lukemaan. Uiminen on ainoa liikunnallinen harrastus, joka häntä kiinnostaa ja sielläkin nuo tytöt vain lilluvat altaan nurkassa supattelemassa jotain salaisuuksia keskenään.

En ole huolissani hänen tai muittenkaan lasteni painosta. Olen itse samanlainen kuin tämä tyttäreni. Luen monta kirjaa viikossa ja väliajat kuuntelen äänikirjoja. Harrastan käsitöitä ja maalaan. Käyn pakollisen juoksulenkin neljä kertaa viikossa ja joka kerta olen tyytyväinen, kun taas yksi lenkki siltä viikolta on takana jne. Lapsena olin samaan tapaan pyöreämpi kuin tyttöni.

Ei tämä nyt tietenkään ole sama asia kuin ap:n mainitsema tilanne, mutta ajattelin selittää, miksi ainakin tässä yhdessä perheessä lapset ovat täysin eripainoisia. Ja se rakas mieheni ja hänen ylipainonsa... Hän käy joka päivä lounastauolla työkavereitten kanssa pitsalla tai hampurilaisella, hänellä on omassa autossaan tai työhuoneessaan aina karkkipussi piilossa ja joka päivä joku työporukasta tuo kahvitauolle pullaa. Arvannette varmaan, ettei hänen työyhteisönsä ole sieltä hoikimmasta päästä.