Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kun ei uni tule... ahistaa:(
01.08.2008 |
Päässä pyörii kaikki huolet, todelliset ja kuvitellut. Raha-ongelmat (joita ei oikeastaan edes ole), huoli omasta työllistymisestä (takana koti-äitivuodet, muutama tyhmä ratkaisu -> "turhaa" opiskelua ja nyt vielä muutaman vuoden opinnot edessä).
Kuka mut keski-ikäistyvän äiti-ihmisen enää palkaa mihinkään järkevään työhön?! Kelpaanko!?!
Pahimmillaan ahdistaa koko maailman ja siten omien lasten tulevaisuus. Miltä näyttää maailma parinkymmenen vuoden päästä? Onko mulla koskaan onnellista vanhuutta lastenlasten kanssa, kun näyttää tämä ihmisten lyhytnäköisyys todella pelottavalta.
Siis koko maailma on mun hartioilla ja ahdistaa niin pirusti.
Masennusta tämä ei taida olla, mutta jotain, mitä....
Toisaalta millään lääkkeellä ei hoideta tätä tosiasiaa maapallon viimeisistä ajoista. Voisiko itsensä jotenkin turruttaa, elää kuin pellossa ja miettimättä huomista?
Kommentit (3)
En osaa muuta poppaskonstia neuvoa kuin yrittäkää nauttia yön hiljaisista tunneista! Yrittäkää kääntää huomionne johonkin kivaan tekemiseen, valokuvien järjestelyyn, neulomiseen, lukemiseen, kirjeiden kirjoittamiseen ystäville tms., vaikka tiukkaa tekisikin. Olisiko teillä jotain ystävää (tai kirjoittakaa te toisillenne!), jonka kanssa voisi tehdä diilin, että yöllä saa kirjoittaa "maailmantuskasähköpostiviestin" ja lukija tietää, että se on teidän piirteenne, että yöllä kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Vai helpottaako olonne aamun sarastaessa?
Jos olette ylipäätään kirjoittavia ihmisiä, listatkaa pahimmat pelkonne yksi kerrallaan paperille ja kuvitelkaa jonkun ystävänne sanovan ne. Miettikää villisti ja paljon vasta-argumentteja, laidasta laitaan, mitä sanoisitte ystävällenne. Osa voi hyvin empaattisia ("Tuo asia valvottaisi ketä tahansa"), toiset enemmän pyllylle potkivia (Entäs jos huomenna vaan tarttuisit toimeen ja kokeilisit sitä juttua?), osa kärjekkäitäkin (Avaa silmät ja lakkaa tuijottamasta vain omaa napaasi, kyllä muillakin on murheita, mitä tuo itsesääliahdistuksessa kieriminen auttaa asiassa?). Kirjatkaa niitä ylös ja poimikaa niistä joitakin motoiksenne. Kirjoittakaa kannustavia lauseita paperilapuille jääkaapin oveen tms., mistä voitte aina tankata voimaa heikkona hetkenä.
Tai hankkikaa värejä ja maalatkaa (vaikka sormin tai "väärällä", heikommalla kädellä, osaaminen ei ole pointti) joka yö fiiliksenne paperille, värejä, muotoja, jotka ovat sisällänne. PIngottakaa pyykkinaru jonnekin ja katselkaa kiinnittämiänne kuvia päivän valossa. Muuttuvatko kuvat ajan kuluessa? Mitä kuvat kertovat teille itsestänne?
Toki, jos nämä kotikonstit eivät kiinnosta tai auta, kannattaa hakea rohkeasti keskusteluapua, vaikka palvelevasta puhelimesta tai psykoterapiasta. Ei määrättömän ja hahmottoman ahdistuksen kanssa tarvitse elää vuositolkulla tai koko elämäänsä. Se kuluttaa ihmisen puhki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Täällä kukun, vaikka nukkua pitäisi. Samoin mielen valtaa huolet, niin isot kuin pienetkin. Mihin maailma on menossa, minun maailmani ja koko maailma...? En tiedä mikä minusta tulee isona, tuleekohan mitään... Pitäsköhän soittaa johonkin palvelevaan puhelimeen vai pitääkö sinne soittaessaan olla ihan itsemurhan partaalla. Ois vaan kiva jutella jonkun kanssa, kertoa, että taas yönä maailma painaa harteilla liikaa...