Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puolison elatusvelvollisuus
06.08.2013 |
Kertokaa minulle, mitä ajattelette siitä ja miksi teidän mielestänne puolisoiden täytyy elättää toisiaan? Oletteko tottuneet tähän jo lapsuudessanne?
Itseäni tämä ahdistaa suunnattomasti.Olemme olleet naimisissa vuoden ja meillä on 6 kk ikänen poika. Taloudellinen tilanteemme muuttui naimisiinmmenon jälkeen sillä jäin työttömäksi ja opiskelin ennen äitiyslomaa. Sen aikana ja nyt tulen toimeen hyvin mutta se että joudun jäämään kotihoidontuelle kohtapuoliin (tutkintoni ei ole vielä valmis) ahdistaa, sillä silloin tuloni eivät riitä edes omaan osuuteni vuokran maksuun. Hänen tulonsa ovat niin suuret että emme saa mitään tukia.
Harkitsen eroa asian takia sillä en vaan pysty olemaan mieheni "elätettävänä". Hän ei ole sanonut asiasta mitään ja hänestä rahamme ovat yhteisiä eli tämä ongelma on pääni sisällä. Lapsuudenkodissani riideltiin rahasta jatkuvasti ja äitini elätti alkoholisti-isäpuoltani ja minua. Sain aina kuulla olevani "loinen" isäpuoleltani, jääkapista en saanut ottaa ruokaa jonka hän oli ostanut jne...se on vaikuttanut aikuisiällä ihmissuhteisiini niin että kahdessa eroon päättyneesä avoliitossa miehet ovat säästäneet rahaa tileilleen asuessaan kanssani ja erottuamme ostaneet omistusasunnon. Ovat ollet parempituloisia kuin minä ja olen aina vaatinut että maksan kaikesta puolet. Suhteiden päätyttyä olen jäänyt kaksi kertaa "tyhjän päälle", sillä tietenkään säästöjä ei ole kertynyt. Nyt pelkään että niin käy taas, samalla häpeän elää mieheni rahoilla.Jankutan asiasta miehelleni jatkuvasti ja nyt hänkin säästää rahaa omalle tililleen samalla kun itse maksan kaikesta puolet ja enemmänkin sillä hän maksoi enemmän ennen äitiyslomaa ja tunnen olevani "velkaa". Itse joudun usein lainaamaan rahaa äidiltäni jotta voin maksaa laskut ja vuokran (mies maksaa tällä hetkellä vain ruokamenoja).
En halua muuttaa isompaan asuntoon enkä käydä lomamatkalla vaikka mieheni maksaisi mielellään niistä sillä mielestäni minun kuuluu elää tulojeni mukaan, muu tuntuu loisimiselta. Miksi muuttaisin asuntoon johon minulla ei olisi oikeasti varaa (siis maksaa puolta vuokrasta), samasta syystä en halua ostaa omistusasuntoa ennenkuin tienaan niin paljon että voin maksaa saman kuin mieheni. En tiedä onnistuuko se ikinä, sillä mieheni on tekniikan akateeminen ja minä hoitoalalla, joten palkoissa on aina iso ero...Ajattelen että mieheni on nähnyt paljon vaivaa tutkintonsa eteen, hänenhän sen hedelmistä kuuluu nauttia, itse olen "tyhmempi" joten en samaa ansaitsekaan.
Olisi mukavaa kuulla, miten muut ajattelevat? Jos olet pienipalkkainen ja puolisosi hyvätuloinen, miksi ajattelet rahanne olevan yhteisiä vaikka puolisosi tienaisi enemmän? Hävettääkö teitä elää puolison rahoilla, mietittekö sitä että jos olisitte yksin ette eläisi yhtä taloudellisesti turvattua elämää?
Säälin miestäni kun olen niin köyhä ja ajattelen että jos hän olisi saanut yhtä hyvin tienaavan puolison hän eläisi paljon mukavampaa elämää kuin nyt ja saisi nautta kovan työnsä "hedelmistä".
Kommentit (27)
Ajattelutapasi on mielestäni hieman outo. Toiseksi, jos olet niin huolissasi rahatilanteestasi, niin mitä jos sinä menisit töihin ja miehesi jäisi lapsen kanssa kotiin. jos olet hoitoalalla, sinulla on todennäköisesti hyvä mahdollisuus saada töitä.
Mutta, siinä tapauksessa miehesi saa vain sen 300 euroa kuussa, joten kokisitko silloin toisinpäin, että sinun EI kuulu elättää miestäsi, vaan miehesi kuuluu tulla tuolla summalla toimeen ja maksaa siitä summasta osa ruoasta ja vuokrasta?
Kun olette päättäneet hankkia lapsen, ajattelitko/ajattelitteko silloin yhtään rahatilannetta? Mietitkö jo silloin, miten voit maksaa kaikesta puolet pelkällä kotihoidontuella?
Meillä on tällä hetkellä molemmat töissä, mieheni tienaa kyllä enemmän, mutta itsekin saan joka kuukausi rahaa säästöön vaikka maksammekin kaiken puoliksi. Mutta olemme myös suunnitelleet lapsen saamista, jolloin mieheni on toki pakko maksaa yhteisistä kuluistamme enemmän kuin puolet.
Elastusvelvollisuudella on tarkoituksensa. On kuitenkin aivan eri asia elättää sohavlla makaavaa alkoholistia, kuin oman lapsen äitiä, joka on lapsen kanssa kotona.
Mieti nyt muutama kerta, onko ero muka oikea ratkaisu? Kaikkein oikein ratkaisu olisi ollut, ettet koskaan olisi alkanut seurustelemaan etkä olisi hankkinut lasta. Tällöin olisit vastannut aina ja ikuisetsi vain omista kuluistasi, etkä kenenkään muun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oho, joku sana jäi puuttumaan tuolta välistä, en vaan enää muista mikä
2
Jos noin aito elää jatkossakin, niin hanki nyt edes köyhä puoliso. Muuten ne miehet eivät kestä kanssasi kaikesta pihistellä.
Kyllä avioliitossa on puolison elatusvelvollisuus.
Tai näin ainakin yleisesti ajatellaan.
Ei oma rakas anna toisen nähdä nälkää jos itsellä rahaa riittää.
Avioliitossa on kyllä jo LAIN MUKAAN elatusvelvollisuus puolistosta.
Minä en ymmärrä mitä se myötä- ja vastoinkäymisissä rakastaminen sitten tarkoittaisi, jos edes puolison työttömyydestä johtuva taloudellinen ahdinko/ yhteisten lasten hankkimisesta aiheutuva tulomenemetys ei sellaista olisi??
Minusta avioliitto ja perhe = yhteinen yritys, jossa toisista pidetään huolta, myös taloudellisesti. Kukin osallistuu sellaisella panoksella, joka kulloinkin on mahdollista ja kohtuuden rajoissa. Pitkässä avioliitossa tilanteet vaihtelevat.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 15:41"]
Kyllä avioliitossa on puolison elatusvelvollisuus.
Tai näin ainakin yleisesti ajatellaan.
Ei oma rakas anna toisen nähdä nälkää jos itsellä rahaa riittää.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt työhön menoa ja että mies olisi kotona mutta emme tulisi toimeen palkallani kun en ole vielä valmistunut saan vain sijaisuksia joissa on huonompi palkka.Lisäksi tämä viivästyttäisi opintojani.
Lapsemme ei ollut "suuniteltu" sillä minun ei pitänyt lääkärin mukaan tulla raskaaksi... mieheni halusi pitää lapsen. Itsekin olen iloinen päätöksestä nyt jälkikäteen kaikesta huolimatta sillä olen jo 38 vuotias joten en varmaan enää tulevaisuudessa olisi raskaaksi tullut toiste.Kuitenkin mietin koko raskausajan hiki otsalla juuri sitä miten tulen toimeen lapsen synnyttyä kotihoidontuella sillä tiesin jo silloin etten voisi viedä 9 kk ikäistä päivähoitoon. Osittain tästä syystä sairastuin raskaudenaikaiseen masennukseen.
Rankempi tausta sinulla. Käsittele ihmeessä pääsi sisäinen ongelma äläkä rankaise miestäsi siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennukselta tuo sinun juttusi kuulostaakin, ja nyt hankkiudu terapiaan, ja vie sinne miehesikin, ja käykää yhdessä tuo sinun ongelmasi läpi. Älä karkoita hyvää miestä läheltäsi, vaan käsittele tuo isäpuoleesi liittyvä ongelma.
Jokainen kunnollinen mies tai vaimo elättäisi puolisonsa joka sairastuu/joutuu työttömäksi/hoitaa yhteistä lasta kotona. Ilman, että siitä pitää kuittailla tai sanoa mitään. Lopeta muilta lainailu, se on loukkaavaa miestäsikin kohtaan, kun annat lähipiirisi ymmärtää, että miehesi pitäisi sinua nälässä.
Hoida tosiaan itsesi kuntoon, luota mieheesi, ja unohda se ero.
Ymmärrän, jos perheen yleinen tulotaso on pudonnut väliaikaisesti, niin ei tarvitsekaan elää kuten olisi kaksi tienaajaa.
Mutta varsinaiseen kysymykseen: ei mulle tehnyt ollenkaan tiukkaa siinä, että molemmat käyttivät rahansa yhteiseen talouteen. Ehtii sitä sitten tienaamaan.
Ja mieti mitä siitä vauvasta olisi pitänyt maksaa, jos se olisi pitänyt mustasta pörssistä hankkia! Sä väänsit sellaisen ihan omakustannehintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mene töihin ja lapsi hoitoon? Tai mies jää kotiin hoitamaan lasta?
totuuden nimissä se on sen miehenkin lapsi ja jos yhdessä päätätte että haluatte hoitaa lastanne kotona niin tietysti molemmat kykynsä mukaan osallistuu lapsen kotihoidosta aiheutuviin kustannuksiin.
sitä en pysty ymmärtämään miksi sinä mieluummin olisit yhteiskunnan elätettävänä kuin miehesi elätettävänä?
Perhe on Oy ME Ab, eli yhteistä perhettä elätetään yhteisillä tuloilla. Se jolla on enemmän rahaa, maksaa enemmän, simppeliä. Jos ei pysty perheessä elämään, tietysti silloin pitää erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt en ymmärrä yhtään että miksi sinun pitäisi maksaa kaikesta puolet kun hoidat yhteistä lastanne kotona? Eihän lapsi ole vain sinun projektisi, vaan miehen yhtä lailla. Koska miehesi tienaa enemmän on fiksua, että sinä hoidat lapsen ja hän käy töissä. Hänen tulonsa voitte sitten jakaa jotenkin järkeväksi katsomallanne tavalla. Toki hän voi edelleen pitää osan itsellään, kunhan perheen välttämättömät menot tulevat katetuksi.
Sitten taas kun olette molemmat töissä, voi menot laittaa puoliksi, jos haluat. Tosin jos miehesi haluaa sinulle kustantaa extraa, en ymmärrä miksi et anna hänen tehdä sitä. Kyllä minäkin ompelen mieheni paidoista irronneet napit, koska hän ei itse sitä osaa tehdä. Ajattelen, että teen sen hänen puolestaan koska pystyn siihen ja rakastan häntä. Toki voisin käskeä häntä viemään paitansa ompelijalle, mutta mielestäni se on turhaa kun minä voin tehdä saman. Samalla tavalla voi ajatella teidän tapauksessanne; se jolla on enemmän rahaa, haluaa käyttää sitä pyyteettömästi toisen hyväksi. Mielestäni tuo on hyvän parisuhteen merkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietipä hetki. Olisiko mielestäsi parempi, jos aviopuolisoilla ei olisi puolin ja toisin elatusvelvollisuutta/oikeutta elatuksen saamiseen? Tasapuolisuus (se, että kaikki menee aina 50/50) ei ole sama asia kuin oikeudenmukaisuus. Keneltäkään ei voi vaatia enempää kuin mihin tämä pystyy. Tilanne voisi olla toisinkin päin, että sinä olet rikkaampi ja sinulla olisi köyhä mies. Mitä sitten tapahtuisi? Syyllistäisitkö miestäsi siitä, jos hän jäisi työttömäksi eikä pystyisi osallistumaan elämisen kuluihin yhtä paljon kuin sinä? Heittäisitkö ehkä pihalle ja sanoisit, että tervetuloa takaisin sitten kun pystyt tarjoamaan tähän taloon yhtä paljon kuin minä? Sain kirjoituksestasi sellaisen kuvan, ettei miestäsi haittaa se, että hän maksaa suuremman osuuden elämisen kuluista. Häntä voi kuitenkin alkaa haitata pidemmän päälle sinun negatiivinen asenteesi, se että tunnet jatkuvasti alemmuuskompleksia hänen rinnallaan, koska et tule ehkä ikinä olemaan materiaalisesti yhtä menestyvä kuin hän. Pitäisikö miehesi tuntea vastaavasti syyllisyyttä omasta menestyksestään ja tuoda itseään sinun tasollesi?
Kukaan ei pakota sinua jäämään kotihoidontuelle paitsi jos se on sinulle arvovalinta, että haluat olla lapsesi kanssa kotona pidempään. Voit hakeutua töihin tai jatkamaan opintojasi.
Ehkä sinun kannattaisi hakeutua johonkin terapiaan, jos lapsuutesi on ollut kovin traumaattinen. Sinun pitäisi jotenkin saada itsesi uskomaan siihen, että sinulla on oikeus tulla hyväksytyksi sellaisena kuin olet ja sinulla on oikeus saada toiselta ihmiseltä, mieheltäsi, rakkautta ja huolenpitoa, vaikket pystyisi ehkä itse ikinä tarjoamaan hänelle samaa, mitä hän sinulle. Sinullakin on varmasti jotain sellaista annettavaa, mitä miehelläsi ei ole. Jos ei materiaalisissa asioissa niin ei-materiaalisissa asioissa?
Ap, sulla on nyt oikeasti tullut lapsuudesta joku ihmeellinen trauma. Hoida pääsi kuntoon vaikka ammattiauttajan pakeilla, ja anna miehesi maksaa teidän yhteisiä asioita kuten haluaa. Ja kun olette naimisissa, et jää tyhjän päälle jos eroatte, teillä on yhteinen lapsikin, jo pelkästään se muuttaa asiat ihan toiseksi, sinä et ole mikään loinen, vaan miehesi lapsen äiti. Siksi naimisiin mennään että jaetaan kaikki asiat, niin maallinen mammona kuin ilot ja surutkin.
Anteeksi vaan, mutta sulla on kyllä vakavia ongelmia. Ehdottaisin ihan ammattiavun hakemista.
Ap, ootko vähän daiju? Et halua elää miehesi rahoilla etkä loisia parisuhteessanne mutta silti otat mutsiltasi rahaa? Mitä väliä sillä, lainaatko rahat äipältäsi, se on silti "loisimista" koska et elä oman tulotasosi mukaan. Sori vaan, mutta kuulostat vähän vajaalta.
Ja niin, miten ihmeessä te oikein raha-asiat hoidatte, jos mies maksaa tällä hetkellä vain ruokamenot (palkastaan) ja sinä kaiken muun (kelan rahoista ja äitisi lainaamista). Kuulostaa aika oudolta järjestelyltä
Et halua miehesi elättävän sinua kun sinulla on tilapäisesti vaikeampi rahatilanne. Joten haluat erota...
Millainen parisuhteesi on? Haetko ehkä itsellesi perustetta erolle? Koetko todella puhtaasti suuremmaksi ikäväksi olla naimisissa miehesi kanssa ja tilapäisesti hänen elätettävänään, kuin eron ja itsenäisen talouden?
Alue: Aihe vapaa
No kylläpä siinä olisi huono syy erota, jos teillä on muuten kaikki hyvin. Minä ajattelisin tuon niin, että mies on päätöksensä tehnyt ja haluaa elää sinun kanssasi ja panostaa perheeseensä rahallisesti. Sinä nyt vain et voi tämähnetkiselle tilanteelle mitään, olette halunneet lapsen yhdessä ja tulosi ovat luonnollisesti alhaiset sen aikaa kun olet lapsen kanssa kotona.
Tiedän että tuntuu pahalta olla elätettävänä, mutta mielestäni olet nyt vähän hysteerinen tuon asian suhteen. Perheessä molemmat aikuiset tuovat oman maksukykynsä mukaan rahaa perheen menoihin. Tietysti tässä on eri käytäntöjä pariskunnilla, mutta minusta olisi outoa että toinen tienaa hyvin mutta toinen näkee nälkää koska ja kulkee ryysyissä.
Sinähän tuot taloudellisessa mielessä kortesi kekoon tällä hetkellä siten että hoidat lapsenne ja mahdollistat sen että mies pääsee käymään töissä ja tienaamaan rahaa.
Tilanteet muuttuvat, joskus rahaa tulee vähemmän joskus enemmän, mutta jos miehesikin on sitä mieltä että ei meillä lasketa, niin miksi sinä teet siitä noin suuren ongelman?