Ystävä odottaa neljättään, sydämeen sattuu :'(

Älä vertaa itseäs muihin. Mitä se auttaa? Eikä se ole reiluakaan. Yritä käsitellä tuo omassa rauhassasi.  Oletko adoptiota  miettinyt? Onko ihan satavarma ettet voi saada biologista lasta? Ihmeitäkin joskus tapahtuu.

Koeta hankkia elämällesi muuta sisältöä ja nauti lähipiirisi lapsien hemmottelusta. Lapsettomuus on tottakai raastavaa, mutta ei maailmanloppu. Älä anna asian katkeroittaa sinua lopullisesti.

Ap, kyse on ystävästäsi. Olet ehkä menettänyt unelmasi omasta lapsesta. Älä nyt menetä ystävääsi, vaan onnittele häntä. Ei ole ystäväsi vika, ettet saa omaa lasta.

Ei tietenkään ole reilua, lähipiiri vain muutenkin sai lapset ennen meitä ja edes tietoa ongelmista ja niistä kaikista on osattu iloita vilpittömästi. Jotenkin uskoin etten joudu tällaiseen tilanteeseen, eikä yhtään auta, että ilmeisesti neljäs ei ollut täysin suunniteltu...tässä täytyy tosiaan nyt käydä itsen kanssa melkoisia ajatuksia ja tunteita.

On aivan varmaa, ettei biologista saada, adoptiota on mietitty, mutta odotusvuodet ahdistavat, jo niin monta vuotta odotusta (turhaan) takana. 

ap

Ei sinun tarvitse vilipittömän onnellinen ollakaan ystäväsi puolesta. Fiksu ystävä tajuaa, että sinuun sattuu. Riittää, kun olet kohtelias etkä syyllistä ystävääsi omasta epäonnestasi. Sehän ei ole hänen vikansa eikä hänen lapsensa ole sinulta pois.

Ole itsellesi armeliaampi. Voit laittaa ystävällesi tekstarin, että hienoa, että olet raskaana ja vaikka se hehkutus olisi puoleltasi kuinka valheellista tahansa, niin ei se mitään. Teet ystävän iloiseksi. Jossain vaiheessa voit todeta, että nyt ottaa niin päähän tämä oma raskautumattomuutesi, että et jaksa hetkeen olla kovin sosiaalinen. Älä vaadi itseltäsi pyyteetöntä onnen tunnetta. Saa olla pettynyt ja surullinen. Saa tuntea jopa kateutta, vaikka se tunteena onkin ikävä. Jos jotain on kovasti toivonut jo pitkään, ja toinen saa sitä yllin kyllin, niin olisipa ihme, jos ei pieni kateuden pistos tuntuisi jossakin. MUTTA tärkeää on, että se menee ohi ja että tajuat, ettei sen takia kannata pilata ystävyyssuhteita tai loukata ystävän tunteita. Saat tuntea vaikka vihaan ja kiukkua, mutta käsittele ne tunteet ja muista, että jokaisella on jotain, jota toisella taas ei. Näistä asioista on vaan päästävä yli. Ystäväsi on tässä asiassa onnekkaampi kuin sinä, mutta se ei tee hänestä huonoa ihmistä tai huonoa ystävää. Jossain toisessa asiassa kuten työssä tai koulutuksessa tai varakkuudessa tai puolison valinnassa, on ehkä asiat toisinpäin.

Yritä myös olla ratkaisukeskeinen. Jos on varmaa, ettet voi saada lapsia, et halua hoitoihin tai olet kokenut ne liian raskaaksi ja adoptio ei ole teitä varten, niin järjestä sitten asioita itsellesi mieleiseksi loppuelämääsi varten. Hanki samanhenkisiä ystäviä, joiden kanssa purkaa nämä pahat olot, löydä itsellesi rakas harrastus, opiskele lisää tai tee uraa tai mikä ikinä tekee sinut onnelliseksi. Tyhjältä voi tuntua nyt, mutta jossain vaiheessa se kipu muuttuu siedettäväksi ja helpottaa. Takaan sen.

Toisaalta jos hoidot ovat mahdollisia tai adoptio, niin laita energiasi niihin, jotta ne toteutuisivat. Kannattaa ottaa itselleen projekteja, jotka tekevät elämäsi tärkeäksi.

Onko sinulla kohtu poistettu, vai miten voit olla varma, ettet voi saada lapsia. Tunnen monia lapsettomia ihmisiä, jotka ovat aikanaan saaneet lapsia. Pisimmillään siihen on mennyt kymmenenkin vuotta, joillekin on sanottu, että biologisia lapsia ei voi saada, ja silti voi. En sano tätä ilkeilläkseni, vaan ihan kerron mitä lähipiirissä on tapahtunut.

Mutta voimia, ja ole avoin ja rehellinen ystävällesi. Tilanne sinun kanssasi on varmasti hänellekin vaikea, joten voisi murtaa jäätä, jos kertoisit rehellisesti kivustasi. Älä kiellä häntä hehkuttamasta raskauttaan ja perhettään, mutta kerro suoraan, mikä on sinulle vaikeaa.

Onko sinulla kohtu poistettu, vai miten voit olla varma, ettet voi saada lapsia. Tunnen monia lapsettomia ihmisiä, jotka ovat aikanaan saaneet lapsia. Pisimmillään siihen on mennyt kymmenenkin vuotta, joillekin on sanottu, että biologisia lapsia ei voi saada, ja silti voi. En sano tätä ilkeilläkseni, vaan ihan kerron mitä lähipiirissä on tapahtunut.

Mutta voimia, ja ole avoin ja rehellinen ystävällesi. Tilanne sinun kanssasi on varmasti hänellekin vaikea, joten voisi murtaa jäätä, jos kertoisit rehellisesti kivustasi. Älä kiellä häntä hehkuttamasta raskauttaan ja perhettään, mutta kerro suoraan, mikä on sinulle vaikeaa.

Ihmisillä on erilaisia ongelmia. Sinulla on lapsettomuusongelma. Ystävälläsi taas ilmeisesti vahinkoraskaus, jo entuudestaan kolme lasta ja mahdollisesti huolta omasta jaksamisesta, työelämästä, rahatilanteesta. Olisi parempi, jos yrittäisi olla vertailematta omia ongelmiaan toisten omiin. Vaikka vaikeaa se tietysti onkin :) Minulla on kokemusta asiasta molemmilta kanteilta, ensin monta vuotta lapsettomuutta ja tuloksettomia hoitoja, sitten yhtäkkiä kaksi pientä lasta ja vahinkokaksosraskaus.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 18:47"]

Ihmisillä on erilaisia ongelmia. Sinulla on lapsettomuusongelma. Ystävälläsi taas ilmeisesti vahinkoraskaus, jo entuudestaan kolme lasta ja mahdollisesti huolta omasta jaksamisesta, työelämästä, rahatilanteesta. Olisi parempi, jos yrittäisi olla vertailematta omia ongelmiaan toisten omiin. Vaikka vaikeaa se tietysti onkin :) Minulla on kokemusta asiasta molemmilta kanteilta, ensin monta vuotta lapsettomuutta ja tuloksettomia hoitoja, sitten yhtäkkiä kaksi pientä lasta ja vahinkokaksosraskaus.

[/quote]

Niin, harva jaksaa miettiä asioita oman "laatikon" ulkopuolelta.. Kyllä minuakin todella vituttaa ja harmittaa, kun kaverit jatkuvasti iloitsee tulevista lapsistaan, on kolmansia, neljänsiä ja viidensiä ja vaikka kuinka monensia lapsia.. Minulla on (sentään) yksi, mutta kaipuu toiseen on suuri. Haluaisin niin kovin lapsellemme sisaruksen (joka asuu meillä ja johon ikäero on järkevä), mies (joka puhui aikanaan että haluaisi AINAKIN 2 lasta lisää, hänellä oli ennestään yksi) on nyt päättänyt että lapsia onkin nyt tarpeeksi.. :( Ja kyse ei ole nyt siitä että sitten pitäisi saada vielä yksi ja vielä yksi.. Olen sanonut että jos vielä toisen lapsen saisin, niin piuhat poikki. En todellakaan haluaisi enempää.  Joten ymmärrän varsin hyvin ap:n harmistuksen. Mutta ei siinä auta kuin onnitella hymyillen ja hammasta purren. Ei se haittaa vaikket ole vilpitön onnitteluissasi, kunhan vain onnittet ettet loukkaa ystävääsi, eihän lapsettomuutesi kuitenkaan ole ystäväsi vika. Tsemppiä ja voimia!

[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 18:47"]

Ihmisillä on erilaisia ongelmia. Sinulla on lapsettomuusongelma. Ystävälläsi taas ilmeisesti vahinkoraskaus, jo entuudestaan kolme lasta ja mahdollisesti huolta omasta jaksamisesta, työelämästä, rahatilanteesta. Olisi parempi, jos yrittäisi olla vertailematta omia ongelmiaan toisten omiin. Vaikka vaikeaa se tietysti onkin :) Minulla on kokemusta asiasta molemmilta kanteilta, ensin monta vuotta lapsettomuutta ja tuloksettomia hoitoja, sitten yhtäkkiä kaksi pientä lasta ja vahinkokaksosraskaus.

[/quote]

Oikeinko itse päättelit, että kaikki yli 3 lapsen perheessä loput ovat vahinkoja?

Luoja mitä porukkaa täällä liikkuu.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 18:23"]

Ei tietenkään ole reilua, lähipiiri vain muutenkin sai lapset ennen meitä ja edes tietoa ongelmista ja niistä kaikista on osattu iloita vilpittömästi. Jotenkin uskoin etten joudu tällaiseen tilanteeseen, eikä yhtään auta, että ilmeisesti neljäs ei ollut täysin suunniteltu...tässä täytyy tosiaan nyt käydä itsen kanssa melkoisia ajatuksia ja tunteita.

On aivan varmaa, ettei biologista saada, adoptiota on mietitty, mutta odotusvuodet ahdistavat, jo niin monta vuotta odotusta (turhaan) takana. 

ap

[/quote]

Lueppa kertomus, miten eräs nainen sai toivomansa lapsen.

1. Samuelin kirja 1

J-P

Juurihan ap sanoi tuolla toisessa viestissä, että 4 lapsi ei ollut täysin suunniteltu eli varmaan vahinkoraskaudesta kyse. 

Luoja mitä porukkaa täällä liikkuu, kommentoi muiden viestejä lukematta ensin aiempia.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 19:32"]

Juurihan ap sanoi tuolla toisessa viestissä, että 4 lapsi ei ollut täysin suunniteltu eli varmaan vahinkoraskaudesta kyse. 

Luoja mitä porukkaa täällä liikkuu, kommentoi muiden viestejä lukematta ensin aiempia.

[/quote]

No kiitos infosta, en tosiaan huomannut tuota. Ajattelin jo, että suomalais-kansalliseen tapaan aletaan itse päättelemään jotain mikä ei ole edes totta.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 18:26"]

Ei sinun tarvitse vilipittömän onnellinen ollakaan ystäväsi puolesta. Fiksu ystävä tajuaa, että sinuun sattuu. Riittää, kun olet kohtelias etkä syyllistä ystävääsi omasta epäonnestasi. Sehän ei ole hänen vikansa eikä hänen lapsensa ole sinulta pois.

Ole itsellesi armeliaampi. Voit laittaa ystävällesi tekstarin, että hienoa, että olet raskaana ja vaikka se hehkutus olisi puoleltasi kuinka valheellista tahansa, niin ei se mitään. Teet ystävän iloiseksi. Jossain vaiheessa voit todeta, että nyt ottaa niin päähän tämä oma raskautumattomuutesi, että et jaksa hetkeen olla kovin sosiaalinen. Älä vaadi itseltäsi pyyteetöntä onnen tunnetta. Saa olla pettynyt ja surullinen. Saa tuntea jopa kateutta, vaikka se tunteena onkin ikävä. Jos jotain on kovasti toivonut jo pitkään, ja toinen saa sitä yllin kyllin, niin olisipa ihme, jos ei pieni kateuden pistos tuntuisi jossakin. MUTTA tärkeää on, että se menee ohi ja että tajuat, ettei sen takia kannata pilata ystävyyssuhteita tai loukata ystävän tunteita. Saat tuntea vaikka vihaan ja kiukkua, mutta käsittele ne tunteet ja muista, että jokaisella on jotain, jota toisella taas ei. Näistä asioista on vaan päästävä yli. Ystäväsi on tässä asiassa onnekkaampi kuin sinä, mutta se ei tee hänestä huonoa ihmistä tai huonoa ystävää. Jossain toisessa asiassa kuten työssä tai koulutuksessa tai varakkuudessa tai puolison valinnassa, on ehkä asiat toisinpäin.

Yritä myös olla ratkaisukeskeinen. Jos on varmaa, ettet voi saada lapsia, et halua hoitoihin tai olet kokenut ne liian raskaaksi ja adoptio ei ole teitä varten, niin järjestä sitten asioita itsellesi mieleiseksi loppuelämääsi varten. Hanki samanhenkisiä ystäviä, joiden kanssa purkaa nämä pahat olot, löydä itsellesi rakas harrastus, opiskele lisää tai tee uraa tai mikä ikinä tekee sinut onnelliseksi. Tyhjältä voi tuntua nyt, mutta jossain vaiheessa se kipu muuttuu siedettäväksi ja helpottaa. Takaan sen.

Toisaalta jos hoidot ovat mahdollisia tai adoptio, niin laita energiasi niihin, jotta ne toteutuisivat. Kannattaa ottaa itselleen projekteja, jotka tekevät elämäsi tärkeäksi.

[/quote]

Iso kiitos tämän kirjoittajalle :) Laitoin jo viestiä, että kuulin vauvasta ja onnittelin ja ystävä vastasi kiittäen ja ymmärtävänsä tämän olevan vaikeaa minulle ja toivoo ettei ystävyys lopu tähän ja samassa tajusin oman pienuuteni kokonaiskuvassa! Soitin hänelle, ettei tietenkään ystävyys lopu ja yhdessä itkettiin ja naurettiin puhelimessa. Eiköhän tämä tästä, elämä voittaa ja pääsenhän nauttimaan ystävän vauvasta ja aion tällä kertaa tarjota kaiken apuni vauvanhoidossa. Kiitos tsempeistä!

ap