Lue keskustelun säännöt.
Miten tällaiseen voi muka vastata "oikein"?
05.08.2013 |
Olen monesti joutunut tilanteeseen, jossa selvästi ylipainoinen ihminen on haukkunut itseään ja joskus vielä oikein lietsonut että "katso nyt enkö olekin lihava, tästäkin roikkuu". Henkilö tietää olevansa lihava, ja kyllä minäkin sen näen, joten en voi sanoa että "Ethän ole", koska näin ei ole. Ihmisen ylipaino on sen verran näkyvää, että sama asia olisi jos väittäisin ruskeasilmäistä sinisilmäiseksi - hän ei usko sanojani, enkä minäkään voi valehdella päin naamaa. Toisaalta missään nimessä ei saa myötäilläkään, koska hän suuttuu siitäkin. Myös hiljaisuus on myöntymisen merkki ja aiheen vaihtaminen. Jos koettaa sanoa että älä nyt viitsi, ettei kukaan hänen muotoaan katso vaan kaunista naamaa ja räväkkää persoonallisuutta, niin siitäkin vain tuhahdellaan. Ja sitten saa kuulla, että helppohan mun on sanoa kun olen pienempikokoinen.
Miksi pitää laittaa toinen ihminen tuollaiseen tilanteeseen, että siitä ei keskustelukumppani pääse mitenkään pois suututtamatta toista? Ja toisekseen, miksi pitää olla itselleen niin julma?
Kommentit (16)
Tollaisiin voi vaan sanoa, että niinhän sitä roikkuu itse kullakin. Ja jos ei ole tyytyväinen omaan ulkonäköön, niin onhan sitä konsteja joilla sitä voi kiinteytyä ja saada niitä löllöjä poiskin.
Minäkään en mene tuon enempää mukaan näihin juttuihin. Vaihdan vaan puheenaihetta jos yritetään jatkaa tota linjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ihmetyttää just tommoset ihmiset, jotka haukkuu itseään mutta sit loukkaantuu jos toinen ei osaakaan sanoa mitään tarpeeksi lohdullista vastaan. Miks ihmeessä pitää edes lähteä itseään haukkumaan?
Joo, tuo on vaikea. Minullakin on tuollaisia kavereita. Yleensä päädyn sanomaan jotain "pöh" tai "höpsis" vähän kiusaantuneena ja vaihdan puheenaihetta. Kun ei sitä tosiaan voi mennä hyvin lihavalle sanomaan, että ethän sä näytä lihavalta vaan hoikalta, koska se on niin selvä vale. Hiukan voi totuutta aina kaunistella, mutta ei voi sanoa aivan päinvastaista kuin asia on. Itse olen hoikka ja sen takia koen nuo lihavien itsensäkauhistelut vielä hankalampina, kun en ole kohtalontoveri. Muutenhan voisin sanoa jotain tyyliin "höpö höpö sulla mitään läskiä on, katsopas tätä mun röllykkää".
No jos kyseessä on tällainen painostaan jankkaaja, niin minä varmaan jossain vaiheessa sanoisin ihan suoraan, että ainakin sille asialle voi tehdä jotain. En siis sano että no laihduta sitten, vaan sanon täysin neutraalisti, että paino on siitä hyvä vika, että sitä voi itse kontrolloida.
Jos tämän jälkeen alkaa joku tekosyiden luettelu painon pudotukselle, saattaisin vielä viitata terveysvaikutuksiin nopeasti tai vain todeta, että sitten kannattaa keskittyä johonkin muuhun. Ihan tuntemattomalle en toki kommentoisi tähän tyyliin, koska vittumaisen kuvanhan se itsestä antaa, vaikka sanoisi kuinka asiallisesti ja neutraalisti.
Vaihda seuraa. Oikeasti.
Tuollaiset ihmiset on energiasyöppöjä ja jos mietit asiaa, huomaat varmasti että sitä huomiohuorausta on muissakin asioissa.
Itse olen ylipainoinen ja haukun itseäni päivittäin. En vain tee sitä muiden kuullen. Ja miksikö? No siksi että tiedän olevani pohjasakkaa, selkärangaton limanuljaska kun en saa näitä kiloja pois. Vituttaa lukea muiden onnistumisista kun oma paino junnaa paikoillaan vaikka kulutan enemmän kuin syön, tarkkailen mitä syön ja teen niinkuin pt käskee.
No mutta sitä että miksi joku haukkuu itseään muille, kutsun huomiohuoraamiseksi. Kun muuten ei saa hyvää huomiota, haetaan se kavereilta, vaikkei se oikeasti kelpaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kierokeskustele, eli palauta aina hänen sanansa takaisin: "susta tuntuu, että sulla roikkuu"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sanoisin itse jotain tyyliin "sellaista se on itse kullakin, harva itseensä täysin tyytyväinen on". Toinen vaihtoehto voisi olla "Joo, mäkin aloitin just uuden terveellisen elämän" tms. Vähän ehkä jotenkin kääntää puheenaihetta pois niistä läskeistä ja kohti itsetuntoa, koska siitähän se häpeily johtuu.
Itse en ole ylipainoinen, mutta tietyt paikat roikkuvat kyllä ja kehossa muitakin vikoja, joten helppo sitä myötä heittää homma leikiksi ja vitsailla vaikka omista alleistaan. :)
Pidä sille opettavainen luento fysiikan laeista ja Maan vetovoimasta, sekä kehoita kävelemään käsillään niin läskit ei roiku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en suostu tollaiseen peliin, jossa kuulijalle jää vain häpeällisiä vaihtoehtoja. Ottaisin asian esiin: minulle tulee epämukava olo näistä jutuista, enkä tiedä, mitä sanoisin. Minä sanoisin, että välitän ystävästä, eikä minusta siksi tunnu hyvältä kuunnella itsevihapuhetta, saati ryhtyä siihen mukaan.
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 18:13"]
No en suostu tollaiseen peliin, jossa kuulijalle jää vain häpeällisiä vaihtoehtoja. Ottaisin asian esiin: minulle tulee epämukava olo näistä jutuista, enkä tiedä, mitä sanoisin. Minä sanoisin, että välitän ystävästä, eikä minusta siksi tunnu hyvältä kuunnella itsevihapuhetta, saati ryhtyä siihen mukaan.
[/quote]
Tämä on aika hassu, koska itse näen ei-täydellisen, mutta ei nyt niin kamalankaan kroppani suhteellisen objektiivisesti. Tiedän, että kun katson peiliin, näen suurin piirtein samanlaisen ihmisen kuin muut näkevät katsoessaan minua. En häpeile omia vikojani ja saatan tosiaan vitsailla niistä, ihan niin kuin joku toinen saattaa vitsailla vaikka ammatistaan, älykkyydestään tai sairauksistaan. Tämän luettuani ajattelin ensimmäistä kertaa, että kokeekohan joku sen kiusallisena! Olen aina kuvitellut, että minusta välittyy se, että jos kutsun jalkojani maantiekartaksi (suonikohjuja ja katkenneita pintaverisuonia sikin sokin) ja aidosti ja iloisesti naureskelen päälle, minua ei tosissaan haittaa se, että joku yhtyy nauruuni!
Saavathan miehetkin vitsailla elintasomahastaan ja kaljuistaan. :) Vai kuuluisiko minun kiusaantua tästäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on just se ansa, mihin moni nainen miehensä ajaa, eli esittää kysymyksen johon ei mitään uskalla vastata, koska tietää miten siinä käy.
Joo, ei todellakaan pidä mennä mukaan kommentoimaan ulkonäköä.
Oikea vastaus on, että ihan sama miltä näyttää, kunhan tykkää elämästään. Kaikkien ulkonäöstä löytyy aina jotain vikaa, jos ei ole lihava niin sitten luiseva, jos ei ole luisevakaan niin sitten on väärät mittasuhteet, jos ei niitä niin ohut tukka, jos ei sitä niin kierot silmät, jne. Eikä loppujen lopuksi kukaan oikeasti edes huomaa muiden vikoja, enemmän ihmisiä huolettaa omat viat, joita siis ei kukaan muu edes huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli viime kesänä mieli tommosessa montussa ja haukuin itseäni, kunnes hyvä ystävä tuli poikkeemaan lomareissullaan ja ihan vaan totesi, että älä viitsi haukkua itseäs, sua mä tulin moikkaamaan, kun on kiva vaan nähdä.
Tulihan ihan herätys, että tosiaan koko ajanko mä vaan itteeni mollaan ja nyt osaa kiinnittää asiaan huomiota.
Että sano ihan reilusti vaan, ettet sä halua lähteä kaverisi itsensä haukkumiseen mukaan, vaan jutella ihan niinkuin ennenkin.
Keskustelussa kannattaa vaihtaa puhe itseensä. Se tietysti ärsyttää sitä lihavaa huomionkerääjää, mutta ei oikein pysty asialle mitään tekemään. Esim.
- joo, mullekin on tullut viime aikoina pari kiloa lisää. Mitä jos mentäisiin yhdessä sauvakävelylle/salille/jumppaan (harva valittaja oikeasti haluaa tehdä asialle jotain ja tämä sulkee suun tehokkaasti)
- vanhuus ei tule yksin. Kyllä sitä roikkuu ja riippuu joka toisella tämän ikäisellä.
- musta taas tuntuu, että mä olen ehkä laihtunut. Oletko kuullut mun uudesta ruokavaliosta? Haluatko vinkkejä? (ja taas se lihava itse vaihtaa puheenaihetta)
- mitä ajattelit tehdä sille?
Kyllä näillä jo saa sen lihavan hiljaiseksi, eikä noista nyt oikein voi loukkaantuakaan, kun itsehän on ottanut sen röllykkänsä puheeksi.
"No niinpäs roikkuukin. Se on toi maan vetovoima mikä pikkuhiljaa voittaa" ja sitten vaihtaisin aihetta. Ja jos ei vieläkään luovuta vaan jatkaa, niin voi kysyä että haluaisko se mennä vaikka painonvartijoihin tai jonnekin.
Mä yleensä torppaan tollaset jutun alut aika nopeasti sanomalla että ei mua kiinnosta.