Te joiden lapsi meni yksivuotiaana päiväkotiin?

Meillä on kaikki 4 lasta menneet 12-15 kuisina hoitoon. Esikoinen itki kun lähdin ensimmäisenä päivänä tarhalta ja niin itkin minäkin kunnes tarhan täti kehotti odottamaan hetken kulman takana seuraavana päivänä. Vain pari minuuttia ja poika hilpaisi iloisesti naureskellen uusien kavereitten mukaan, piti vain äitiä vähän syyllistää ensin!

Muillakaan lapsilla ei koskaan mitään ongelmia. Luottavaisia ja sopeutuvaisia lapsia ovat olleet, toki vaikuttaa sekin että tuon ekan vuoden aikana ovat tavanneet muitankin ihmisiä kuin vain vanhempansa ja nähneet muutakin kuin kodin seinät...

Eikä nuo ole traumatisoituneet, ovat jo aikuisia (yksi koululainen).

Esikoinen oli 10 kk kun meni hoitoo Isoon päiväkotiin ja mua vähän se arvelutti mutta kaikki meni tosi hyvin. Tokalla viikolla parina päivänä itkeskeli mun perään (itku loppui kun katosin näkyvistä) kun tajusi että tullaanko tänne nyt tosiaan joka päivä. Nyt kaveri on 10v iloinen ja sosiaalinen poika. Äidille oli kova pala, mä itkin koko ajomatkan töihin silloin.

Kuopus oli ihan vähän vajaa 1v kun lähti hoitoon pieneen tarhaan jossa vain 2 ryhmää, ei ole kertaakaan itkenyt mun tai isänsä perään ja viihtyy siellä tosi hyvin. Nyt tänään juuri siirtyi isojen (yli 3v ) ryhmään ja se vissiin jännitti hiukan.Iltapäivällä selviää miten on mennyt. Äitiä itketti myös ekana päivänä kun kuopuksen vein hoitoon mutta ei ehkä ihan yhtä paljon kun esikoisen kanssa.. kyllä ne siellä pärjää ja ottavat niistä hoitajista itselleen yhden luottohenkilön jolle surut ja murheet puretaan :)

Lapsihan laitostuu kyllä. Itkuista en tiedä, niitä ei minulle kerrottu. Mutta ko. lapseni on nyt aikuinen ja tuli juuri psykiatrilta. Diagnoosi: masennus. Eli eroahdistus tulee esille vasta vuosia myöhemmin.

Minulle pahin paikka oli lapsen haku pk:sta, oli silloin 10kk. Kun näki mut alkoi heti itkemään hymyillen... Se oli jotenkin niin ristiriitaista, tuntui kun olisi pelännyt minun hylänneen ja iloitsi kun näki että tullaankin hakemaan, mut osaako 10kk sillai ajatella, mene ja tiedä. Viikon verran tota jatkui. Pahalta tuntui kyllä mutta kaikki on ohimenevää.

On varmaan ollut muutakin traumaattista, jos lapsuudesta johtuvaa tuo masennut. Kaikkinensa sitten liikaa lapselle...Yksinään aikainen hoitoon vieminen ei aiheuta lapselle traumoja! Yhdysvalloissa ja ihan Euroopassakin monessa maassa äitiysloma sen 3kk, jonka jälkeen lapsi usein tarhaan.

Toki paikkojakin voi olla monenlaisia, omaan vaistoon kannattaa äitinä (tai isänä) luottaa sekä hoitopaikan ja hoitohenkilökunnan suhteen. Useimmat varmasti kuitenkin ihan hyviä.

Ja anteeksi ap että kommentoin aiheen ohi..

[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 13:12"]

Lapsihan laitostuu kyllä. Itkuista en tiedä, niitä ei minulle kerrottu. Mutta ko. lapseni on nyt aikuinen ja tuli juuri psykiatrilta. Diagnoosi: masennus. Eli eroahdistus tulee esille vasta vuosia myöhemmin.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 13:12"]

Lapsihan laitostuu kyllä. Itkuista en tiedä, niitä ei minulle kerrottu. Mutta ko. lapseni on nyt aikuinen ja tuli juuri psykiatrilta. Diagnoosi: masennus. Eli eroahdistus tulee esille vasta vuosia myöhemmin.

[/quote]

Jos tulee. Nro 2 lapset nyt 32, 30, 23 ja 11 eikä vielä ole eroahdistusta tullut eikä muutakaan viirausta. Normaaleja, aktiivisia ja aikaansaavia kaikki. En usko että tarha on syynä oman lapsesi huonoon oloon.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 13:12"]

Lapsihan laitostuu kyllä. Itkuista en tiedä, niitä ei minulle kerrottu. Mutta ko. lapseni on nyt aikuinen ja tuli juuri psykiatrilta. Diagnoosi: masennus. Eli eroahdistus tulee esille vasta vuosia myöhemmin.

[/quote]

Hieno juttu, kun perus palstamamma osaa tällaisen johtopäätöksen vetää. Me sosiaali- ja yhteiskuntatieteilijät (mukaan lukien psykologit) kun ei pystytä sosiaalisia ilmiöitä eristämään toisistaan siten, että niistä voitaisiin vetää tämän kaltaisia kausaalisia ja vedenpitäviä lopputulemia. Joten onneksi olkoon tälle palstamammalle!

Kivasti meni, pari viikkoa lapsi oli itkuisempi ja aikuisen sylissä mutta tottui sitten. Ujoudelle päiväkoti on tehnyt hyvää, ei pelkää lapsilaumoja ollenkaan. Ainoa miinus meillä se, että henkilökunnan vaihtuvuus on suurta. Se on outoa, koska ainakin päällisin puolin kaikki ovat todella mukavia. Ehkä johdossa on ongelmia.

Molemmat lapset ovat varsin sosiaalisia, esikoinen meni päiväkotiin 1 v 7 kk ja nuorempi 1 v 5 kk vanhana. Osasivat kävellä ja vähän puhua ja leikkiminenkin kiinnosti kovasti.

Ei se hoidon aloittaminen ihan helppoa ollut ja varsinkin pitkän (yli 8 tuntia) päivän jälkeen kuopus yleensä huusi koko kotimatkan, äitiä kun isä haki ja isää kun äiti haki päiväkodista  =).

Päivähoidossa kaikki on mennyt hyvin, lapset ovat reippaita, keksivät leikkejä ja pärjäävät hyvin. Olen välillä tehnyt nelipäiväistä viikkoa ja se oli tosi hyvä rytmi niin lapsille kuin minulle. Arki sujui hyvin ja jäi aikaa levolle.

Meillä melkein identtinen tarina #9 kanssa. Muuten täysin positiivinen kokemus, lukuunottamatta sitä, että henkilökunnan vaihtuvuus oli alussa suurta. Vähän vajaan vuoden ikäisenä meni tarhaan ja kehitys lähti huimaan nousuun kun jotenkin siellä tarhassa on omallakin osastolla 20 opettajaa (muut lapset + henkilökunta). Lapsi ottaa vaikutteita kaikkialta ja vaikkei minulle nyt niin tärkeää ole, että lapsi kehittyisi huimaa vauhtia, niin omasta mielestäni se kertoo jotain tarhan positiivisesta (tai vähintään ei-negatiivisesta) vaikutuksesta, kun lapsi tulee usein "fiksumpana" kotiin kuin lähtiessään. Ei silti ole tuntunut että olisi stressaavaa, vaan kehitys on tapahtunut hissukseen ja poika aina näyttänyt iloiselta. 

Alussa toki itkettiin kun oli aika erota, mutta kyttäämällä ikkunasta salaa näin usein että itku loppui varsin lyhyeen. Tarhan henkilökuntakin osasi opastaa vanhempia että nyt oli aika lähteä, eikä jäädä pitkittämään lapsen traumaa.

Meillä lapset ovat aloittaneet 15 kk ja 13 kk ikäisinä. Kävimme tutustumassa noin tunnin verran etukäteen. Lapset olivat jo ennen tätä olleet isovanhemmilla ja muilla sukulaisilla hoidossa. Jäivät mieluisasti aamupalalle ekasta aamusta lähtien. Joskus harvoin oli itkua (lähinnä myöhemmin) ja silloin jäivät hoitajan syliin. 


Hoitoon vieminen kannattaa pitää kohtuullisen rutinoituneena ja vanhempi sanoi heihei ja lähtee. Poikkeuspäivinä (isänpäivä, äitienpäivä), jolloin vanhempi oli päiväkodissa pitempään, olivat vaikeampia, koska lapsi luuli, että vanhempikin voi päiväkotiin jäädä.