Avautumista..

Nyt vuodatan vähän, kun elämä tuntuu just tällä hetkellä käsittämättömän epäoikeudenmukaiselta.

Olin naimisissa 7 vuotta miehen kanssa, joka kärsi jonkunasteisesta persoonallisuushäiriöstä. Mies hurmasi minut nopeasti kalliilla lahjoilla, ylitsevuotavalla rakkaudellaan yms. Olin aika nuori kun tapasimme, ja todella otettu miehen tolkuttomasta rakastumisesta. Mies halusi muuttaa nopeasti yhteen ja mennä 6 kk tuntemisen jälkeen kihloihin. Ekat kk kaikki oli yhtä vaaleanpunaista unelmaa.. Kunnes miehen oikea luonne alkoi paljastua.. Mies dokasi paljon, ja kun korkki aukesi, minä jäi kakkoseksi. Mies kävi kännissä pari kertaa päälleni, heitti mm. minut ulos keskellä yötä yhteisestä kodistamme kun en suostunut nukkumaan kännisen ja viinaltahaisevan äijän vieressä vaan menin sohvalle. Täällaisen jälkeen mies itki ja katui ja aneli mua takaisin. Minä annoin anteeksi. Eka pettäminen tapahtui heti kihloihin mentyämme, mies petti minua työkaverinsa kanssa. Mies alkoi eristää minua kavereistani, inhosi jokaista ystävääni ja puhelimestani alkoi "katoilla" kavereiden numeroita. Mies tutki jatkuvasti puhelintani ja tietokonettani. Kuitenkin jatkuvasti mies vakuutteli että minä olen hänelle kaikki kaikessa, ja minä tyhmänä uskoin että kaikki mitä hän tekee on "minun parhaakseni".

Menimme naimisiin ja meille syntyi lapsi. Miehen touhu meni härskimmäksi ja härskimmäksi, oli jo ihan suoralaista lyömistä ja viikonlopun mittaisia katoamisia. Mies tuhlasi rahaa holtittomasti ja elimme täysin eri säännöillä. Miehelle kaikki oli sallittua, minulle ei mikään. Olin alistettu kohtalooni enkä nähnyt ulospääsyä, mies oli psyykannut minut uskomaan etten kelpaisi kenellekään.

Tätä jatkui koko suhteemme ajan. Mies oli parhaimmillaan täydellisen hurmaava ja ihana ja vannoi jatkuvasti rakkauttaan. Toisaalla mulla oli jatkuva tunne että mies touhuaa selkäni takana jotain. ...Pommi putosi kun selvisi että miehellä oli ollut toinen nainen lähes vuoden ajan, jonka kanssa oli täysin häikälemättömästi petti minua. Mies oli totaalisen kylmä kun asia tuli ilmi, häipyi kotoa mitään selittelemättä. Viikkoa ennen tämän salasuhteen selviämistä mies oli lyönyt minulta silmän mustaksi kun olin tullut kesäjuhlilta kotiin myöhemmin kuin hän vaati.

Otin miehestä vihdoin eron reilu vuosi sitten. Koko tämän vuoden ajan mies on yrittänyt sabotoida elämääni kaikin tavoin. Ei suostu mihinkään sopimuksiin lapsen tapaamisesta, ei tule lastenvalvojalle (olimme kerran, ja siellä mies riehui ja syytti minua huoraksi yms), maksaa minimiä elatusmaksua.. Väittää ettei ole varaa muuhun, mutta kuitenkin matkustelee ja ostelee uusia vaatteita, on uusi auto, sikakallis asunto yms. Minä sinnittelen lapsen kanssa käytännössä mun palkalla, koska elatusmaksu jota mies maksaa, riittää just korvaamaan puolet  päiväkotimaksusta. Lapsen päiväkodin sijainnin takia joudun pitämään autoa, eikä minulla olisi edes siihen varaa. Olemme todella tiukoilla. Ja mies nälvii lapsen vaatteista, kun ei ole varaa ostaa merkkivaatteita yms.

Toisinaan mies anelee mua takaisin, mutta yleensä yhteydenotot ovat haukkumista, nälvimistä, syyttelyä. Poliisi on voimaton, katsovat että yhteydenotot ovat välttämättömiä lapsen kannalta.

Miehellä on uusi tyttöystävä, joka on upporikas. Mies sai potkut töistä, ja elelee nyt naisensa rahoilla. Potkut töistä tarkoittavat tietysti elatusmaksujen loppumista. Eli olemme entistä tiukemmalla. Mies tekee kiusaa, vanhempani olisivat kustantaneet lapsemme ulkomaille heidän kanssaan lomalle, mutta mies kielsi. Koska meillä on ns yhteishuoltajuus, mies pystyy sabotoida lapsen ulkomaanmatkan. Syyksi sanoi ettei kuulemma luota vanhempieni lastenhoitoon. Kuitenkin mies soittelee myös vanhemmilleni välilä haukkuakseen minua ja yrittäen kääntää heidät minua vastaan.

Tuntuu että olen ihan loppu. Mies sikailee, kiusaa, elelee leveää elämää uuden naisensa kustannuksella.. Minä huolehdin kaikesta, lasken joka euron, jotta pärjään. Minulla oli eräs orastava suhteenpoikanen, mutta mies sabotoi senkin soittelemalla ja häiriköimällä tätä miestä jatkuvasti.

Tuntuu että olen lopen uupunut ja katkera. Auttakaa pääsemään yli tästä tunteesta että elämä on aivan helvetin epäoikeudenmukaista.