Kaverin matkiminen kaikessa!
Ja joo,ei olla amiksessa enää, mutta mua ärsyttää jokaikisessä asiassa matkiminen,alkaa mennä jo yli. Lapseni nimen matki osaksi omansa nimeä, vaatteissa,koruissa,sisustuksessa....Nykyisin en voi käydä hänen kanssaan ostoksillakaan kun jos löydän kauniin mekon tai korun,hän hyökkää heti ja ostaa samanlaisen..ja tietysti haluaa juuri sen mekon laittaa juuri sinä iltana sitten myös päälle,vaikka minä vartavasten kerroin että lähdetään mulle katsomaan illaksi mekkoa. naurettavaa kulkea samanlaisissa vaatteissa. Kerron että haluaisin kokeilla sitä ja tätä hiuksiini,niin jopas hänellä onkin kampaaja varattuna ja kertoo ihan kuin uutena juttuna että haluaa värjätä hiukset niin ja näin-juuri siten miten olin hänelle haaveillut...mua ärsyttää tällänen en voi sille mitään!
Kommentit (7)
Onpa omituinen kaveri. Älä ota sitä mukaan vaateostoksille tai kerro, mitä aiot tehdä hiuksillesi.
Kerro sille, että oot harkinnut ajavasi pääsi lähes kaljuksi lukuunottamatta otsalle jäävää töyhtöä, johon otat permanentin ja värjäät kirkkaan vihreäksi. Voit saada hyvät naurut kun seuraavan kerran tapaatte.
Niin tiedän ton tunteen! Yks kaveri oli tommonen! Ihan todella raivostuttavaa! Keksis ite joskus jotai ideoita helvetti!
Joo tiedän tunteen myös! Mutta kun ajattelee että toiset on 'johtajia' ja toiset 'seuraajia' niin saa vähän erilaista perspektiiviä asiaan.. Mielummin olen se johtaja jota seurataan.. :).. Tosin noi vaatejutut on hankalia...sanot suoraan että no hitto et varmaan laita samaa mekkoa tänä iltana, hulluko oot!
Mä tekisin varmaan noin kuin 4 ehdotti. Lisäksi ottaisin mkaan ostoksille kun on tulossa joku yhteinen meno, ja kertoisin sitä varten etsiväni vaatetta. Ostaisin rumimman rätin mitä kaupasta löytyy, ja myöhemmin kävisin salaa palauttamassa ja ostamassa paremman.
Tämä on vanha, mutta kiinnostaa vastata. Itse matkin entistä kaverin vaate, meikki ja hiustyyliä kun olin alle 15 vuotias se jatkui 19 vuotiaaseen asti, kunnes mun poikaystävä puuttui tähän matkimiseeni ja sanoi että ei tarvii olla kuin toinen kaksi marjaa.. aluksi suutuin tästä poikaystävälle ja jäin pohtimaan mun käytöstä että olin ihan samanlainen kuin mun entinen kaveri, ja rupesin avautumaan että olin kateellinen kaverille, siksi kopioin sen tyyliä ja luonneta. Sanoin tästä kaverille, että en aio tästä lähtien matkia yhtään aion keskittyy itseeni. Ihmettelin kaverin vastausta sanoi ei ole huomanut mitään matkimista tai olisin teeskennellyt että en olisi omaitseni kun sitäkin oli silloin en tuntenut itseäni yhtään. Kaverille painotin että "no onko sitten kivaa jos olisi kaksi samaa ihmistä?" Kaveri vastasi "ei ainakaa mun mielestä" alkoi tuntumaan kaveri oli tietoinen että matkin ja piti sitä ihaltavana asiana. Mua ärsytti kaverin asenne "ei haittaa jos teet silleen" tyyliin, no kyllä haittaa sillä tavalla unohdin jo itseni millainen olen ja tunsin että sairastun vielä tästä apinoimisesta. Siksi emme ole enään kavereita, kun pistin välit poikki meidän ystävyydelle juuri tämän takia, kun toinen ei tajunut tilanteen vakavuutta. En usko että näillä päivinäkään sitä ymmärrä, että meitä ei ole kahta ihmistä ihan sairasta. Silloin nuorempana sitä en tajunut, vaikka tietoisesti tein.
mun kaveri ostaa aina samanlaisia vaatteita, nykyisin en kerro mistä olen ostanut