Onko tämä ihan tavallinen käytäntö? (lastenvaatteiden antamisesta)
Eli kaveri sanoi että saisin häneltä vaatteita, ja sitten seuraavaksi sanoikin että merkkaa vaatteet niin voin laittaa ne pois aina kun jäävät pieniksi ja hän hakee ne sitten pois.
Onko tämä ihan yleistä? Minusta jos jotain annetaan, niin se on sitten annettu. Kuinka moni lainaa niitä vaatteita toisille ja vaatii takaisin?
Kommentit (48)
Olen saanut yhdeltä ystävältä paljon lastenvaatteita, kun hänellä on kolme isompaa lasta kuin omat kaksi. Kun menen käymään, hän kysyy tarvitsenko jotain. Jos sanon joo, hän ottaa vaikka pojan vaatteita kokoa 98-110 kassillisen ja käydään ne läpi. Otan vaan ne, joita luulen että käytetään. Voin sanoa jostain ihan suoraan, että tuo on vähän kulahtanut, en taida ottaa. Ei hän loukkaannu. Puhe on ollut, että palautan ne sitten joskus, mutta enemmänkin se koskee vain muutamia tiettyjä vaatteita, joista ystävä on erikseen sanonut että niillä on tunnearvoa. Voi tietysti olla, että heille tulee vielä iltatähti, jolloin vaatteet tulevat taas tarpeeseen. Eli ei hän odota, että palautan ne heti kun en tarvitse, vaan että säilytän mahdollista myöhempää käyttöä varten. Rikkinäiset heitän tietenkin pois. Minusta ihan hyvä ja hyödyllinen järjestely.
Minä olen saanut vaatteita omaksi ja lainaan. Lainavaatteiden käyttö on vähän hankalaa, kun pelottaa että ne menee rikki. Tämän takia yksi tuttavani ei suostu ottamaan vaatteita lainaksi (vaikka sanoisin ettei rikkoutumisella ole väliä), vaan tahtoo ostaa omaksi tai jättää ottamatta. Ihan ok periaate mielestäni sekin, kun asian osaa ilmaista selkeästi ja tuohtumatta.
Omaksi saadut vaatteet pyrin lahjoittamaan eteenpäin, mielestäni olisi väärin rahastaa niillä. Ehkä osan myyntituloista voisi antaa lahjoittajalle - rahana tai muuna yllätyksenä...
Olen ottanut lainavaatteita vastaan. Ne ovat kyllä olleet poikkeustapauksia, toisin sanoen esim. juhlavaatteita, hienompia takkeja tai muuten erityisen kivoja vaatteita, joihin ehkä liittyy antajallakin tunnearvoa. Minusta sellaisten vaatteiden antaminen lainaan osoittaa erityitä luottamusta ja ystävyyttä ja siksi luonnollisesti pidän tällaisista vaatteista erityisen hyvää huolta. Toki myös lainaajan on ymmärrettävä, että aina on olemassa riski, että vaatteelle käy jotain. Mutta loppujen lopuksi silloinkin on kyse vain vaatteesta, ei maailman lopusta. Mitään tavisbodyja ja sukkahousuja ei kukaan koskaan ole takaisin pyydellyt.
mä annoin lainaksi kaikki vauvan vaateetl, sängyt ja muut ystävälle. lainaksi siksi että tiesin meidän hankkivan vielä lisää lapsia, mutta miksi kaapeissa ja varastoissa säilytttää kun voivat hyvin olla toisella käytössä siinä välissä?
ja joo, ei ollu kyllä puhetta jos tulee tahroja ja rikkoontuu. mutta palautus hetkellä kaveri sanoi että tähänkin on tullut reikä. sanoin että heitä sit pois, niitä tulee väkisinkin käytössä! eli olin hyvin tietoinen asiasta että vaate on kulutustavaraa ja kaikkia ei takasin käyttöön saa vaikkei asiasta mtn puhuttukkaan! :)
Minä vähän hämmennyin, kun kaveri antoi tyttäreni 1-v synttäreillä kaksi bodya ja fleecehupparin. Sitten vuotta myöhemmin hän kyseli hupparin perään, että joko se on jäänyt pieneksi, että hän ottaisi sen omalle kuopukselleen käyttöön. Juu ei siinä, mutta miksi hän ei sanonut että se tuli lainaan? Luojan kiitos se oli jäänyt kaapin perukoille enkä ollut antanut sitä eteenpäin.
Bodyt jäi edelleen meille...
Ainoat vaatteet jotka olen suostunut ottamaan lainaan oli nuo alle 50cm vaatteet meidän keskostytölle. Niitä kun ei paljoa tarvinnut ja kaikki tulivat samalta kaveriltani, niin oli helppo palauttaa. Ja ymmärrän että nuo vaatteet halusi takaisin muistoksi omasta pienestä keskosestaan :) Ja nuo pienet vaatteet on ihan hemmetin kalliitakin. Samaiselta ystävältä sain sitten kaksi kassillista 50-62cm vaatteita, eikä niitä edes halunnut takaisin. Muuten en lainaan vaatteita huolisi, kauhea miettiminen sitten olisi palautusten kanssa ja stressaaminen jos tuleekin tahra joka ei lähde pesussa jne.
Itse annoin juuri meille pieneksi käyneitä vaatteita (todella hyväkuntoisia) jätesäkillisen kaverilleni ja pyysin käymään ne läpi ja sanoin, ettei ole pakko mitään ottaa jos ei halua, kun kaikilla on niin erilainen maku. Kaikki kuitenkin kelpasi ja seuraavana päivänä toi vielä kassillisen leipää ja leivonnaisia kiitokseksi :)
Mä sain lapsen viimeisenä meidän ystäväpiiristä ja voi sitä vaatteiden määrää. Niitä tuli ovista ja ikkunoista. Monen lapset olivat jo koulussa, kuulemma mun raskaus sai aikaan käydään nyt kaapit läpi kunnolla.
Kukaan ei huolinut vaatteita takas, mulla ei ollut yhtään ystävää jolle olisin ne antanut, joten myin niitä sitä mukaa kun jäi pieneksi kirppiksellä. Olin tässä vaiheessa jo hoitovapaalla, suorastaan olis ollut aika hölmöä antaa vaatteet kun meillä laskettiin maitorahoja.
Eipä kyllä kukaan tullut kertaakaan sanomaan alla takas tai anna eteenpäin, älä myy. Ihan sen verran lakiakin olen opiskellut jos saat jotain, arvoltaan edukasta saat tehdä niille mitä haluat, lahja on lahja.
Aikoinaan moni kuului näihin vaaterinkeihin. Kun vauva syntyi sai laukun jossa oli kaikkea ja tämä sitten annettiin seuraavalle eteenpäin kun itse ei enää tarvittu. Vuosien varrella osa vaatteista kului loppuun ja aina tuli vaatteita lisää. Vaikka pienet vauvan vaatteet eivät kulu käytössä, ruokasotkuja tulee ja pesukin kuluttaa kun on 100 krt pesukoneessa käynyt.