Lue keskustelun säännöt.
Apua! Millaisista masennusoireista lähtisitte hakemaan apua?
10.08.2020 |
Oma tilanteeni on sellainen, että olen ahdistunut ja mieliala on synkkä, mutta kykenen käymään hyvin töissä ja tekemään kotityöt. Valvon öitä ahdistuksen takia 1-3 yötä viikossa ja ruokahalu huono. Välillä tulee tunne, että olisi helpompaa vain kuolla pois, mutta itsemurhaa en edes harkitse. Suurin ongelma on tuo suhteeton ahdistus, esimerkiksi lasten pienetkin ongelmat ja vastoinkäymiset tuntuvat niin pahoilta etten meinaa kestää. Minulla on ollut elämässäni oikeitakin suuria vastoinkäymisiä, joista olen kuitenkin selvinnyt ilman romahtamista, joten en ymmärrä miksi olen nyt niin ahdistunut. Aiemmat vastoinkäymiset ovat kyllä muuttaneet minua katkeraksi ja olen miettinyt voivatko nämä vaikuttaa taustalla.
Kannattaako tällaisilla oireilla hakeutua lääkärin puheille vai voiko tällainen ahdistuneisuus kaikota itsekseen ajan myötä? Tiedän, että tällaiseen on hölmö kysellä neuvoja täältä, mutta olisi kiva kuulla muiden kokemuksia ja mahdollisia ratkaisuja tilanteeseen.
Kommentit (14)
Sinuna hakisin apua. Terveyskeskukseen yhteys, tai puh 116 117, ja siitä eteenpäin. Terapiaa ja lääkitystä löytyy, eikä kärsiminen tee kenellekään hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinuna hakisin apua. Terveyskeskukseen yhteys, tai puh 116 117, ja siitä eteenpäin. Terapiaa ja lääkitystä löytyy, eikä kärsiminen tee kenellekään hyvää.
Mikä/mihin tuo puhelinnumero on. Toivon mahdollisimman pitkään voivani välttää Tk:een menoa, aiemmin mainitsemieni työkytköksien takia.
Hae apua mielummin "liian" aikaisin, kuin liian myöhään. Itse olin koko ajan työkykyinen, vaikka olin vakavasti masentunut. Luokiteltiin kiireelliseksi tapaukseksi siinä vaiheessa kun hain apua. Noin kaksi viikkoa meni siitä kun hain lähetteen psykiatriselle, kun jo istuin ensimmäisessä tapaamisessa psykiatrin kanssa ja aloitin pitkän matkani kohti parempaa elämää
Kannattaa hakeutua, ainakin keskusteluapua kannattaa hakea. Lääkkeisiin suhtautuisin varauksella ja kertoisin sen myös lääkärille, ettei vaan tuuppaa jotain reseptiä kouraan.
Tämän lisäksi, jos energiaa riittää, etsisin itsehoitoa, kuten
kevyt liikunta, jooga tai kävely,
meditaatio, mindfullness,
ruokavalio,
d vitamiini ja rauta - lisät,
nukahtamisharjoitukset,
negatiivisten ajatusten tunnistaminen ja torjuminen,
mieluiten asioiden löytäminen ja niihin keskittyminen
epämieluisten asioiden tunnistaminen ja niiden lopettaminen/vähentäminen (esim. Jos kotityöt ahdistaa, ei tarvitse koko ajan rehkiä, tekee vain pakolliset hommat)
Minä suosittelen hakemaan apua, sillä itse sinnittelin turhankin pitkään juuri siksi kun "kylhän mä nyt vielä jaksan jotenki käydä töissä, ja kyllähän mä vähän aikaa jaksan odotella jos muuttuiski parempaan...". Sen sijaan ajauduin melko syvään masennukseen ja pahaan unettomuusjaksoon.
On aika tavallista että ihminen jolla on paljon rankkoja kokemuksia taustalla, masentuu jossain vaiheessa elämäänsä. Yleensä vasta siinä vaiheessa kun kaikki on melko hyvin, koska kroppa ei ole akuutissa hälyytystilassa. Suosittelen siis kuuntelemaan itseäsi, ja hankkimaan apua nyt kun pystyt.
Masennuksesta toipuminen voi olla pieni määrä lääkitystä ja viikottaista juttelu terapiassa, jossa käydään läpi muun muassa niitä rankkoja vaiheita elämässä, mutta myös mietitään miten nykyhetkestä saisi mielekkäämmän. Terapia on ollut itselleni todella tärkeää myös henkisen kasvun kannalta, ja koen että lähes jokainen ihminen hyötyisi siitä jollain lailla. Näitä ei tarvitse pelätä. Muista myös että ei se diagnoosin saaminen muuta sinua yhtään mihinkään suuntaan, se vain helpottaa mahdollista avun saamista!
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä työterveyslääkäriä, jolle voisit käydä juttelemassa? Lääkäreillä on vaitiolovelvollisuus, mutta jos et halua käydä omalla paikkakunnallasi lääkärissä, niin voit ihan hyvin mennä yksityiselle lääkärille johonkin lähikaupunkiin. Tai ehkä nykyään joku nettivastaanottokin saattaa olla käytössä tällaisissa tapauksissa. Käytte asiantuntijan kanssa läpi, riittääkö keskusteluapu vai olisiko syytä aloittaa joku lääkitys. Masennuslääkkeitäkään ei tarvitse pelätä eikä niitä tarvitse syödä kuin sen aikaa, että tilanne alkaa helpottaa. Paljon huonompi tilanne on, jos tuo pääsee pitkittymään.
Voi olla ahdistushäiriö, ei masennus. Aika yleistä juuri vanhojen vastoinkäymisten yhteydessä kun kaikki "on jo hyvin".
Itsellä taas päällä, en ole löytänyt mitään toimivaa apua, kokeillut eri lääkkeitä ja terapiaa, mutta ei ole ollut apua. Yleensä menee viikoissa ohi, joskus saattaa kestää kuukausia. Pitää vaan keskittyä pieniin hyviin hetkiin ja yrittää pitää perusasiat (ruoka, liikunta, uni, iloa tuovat asiat) mahdollisimman hyvällä tolalla. Ja jos tulee takapakkia, antaa tulla ja uuteen nousuun pikkuhiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä työterveyslääkäriä, jolle voisit käydä juttelemassa? Lääkäreillä on vaitiolovelvollisuus, mutta jos et halua käydä omalla paikkakunnallasi lääkärissä, niin voit ihan hyvin mennä yksityiselle lääkärille johonkin lähikaupunkiin. Tai ehkä nykyään joku nettivastaanottokin saattaa olla käytössä tällaisissa tapauksissa. Käytte asiantuntijan kanssa läpi, riittääkö keskusteluapu vai olisiko syytä aloittaa joku lääkitys. Masennuslääkkeitäkään ei tarvitse pelätä eikä niitä tarvitse syödä kuin sen aikaa, että tilanne alkaa helpottaa. Paljon huonompi tilanne on, jos tuo pääsee pitkittymään.
Joo lääkkeistä vielä sen verran että vaikka monet niitä kauhistelevat niin ne voivat oikeasti auttaa ahdistunutta ihmistä! Itse olen huomannut että esim. pahoina stressikausina joudun hieman nostamaan lääkitystäni (minulla nykyään todella pieni annos) ja hyvinä aikoina saatan jopa unohdella lääkkeitä kun voin niin hyvin. Olen pikkuhiljaa lopettelemassa lääkitystä, niin että annostusta vähennetään hiljalleen kuukausien aikana niin ettei toimintakyky kuitenkaan laske.
Monet pelkäävät myös lääkityksen aloittamista, mutta senkin voi tehdä aloittamalla todella hissukseen pienellä annoksella, niin ettei vieroitusoireita tule. Masennuslääkkeitä ei ole suunniteltu käytettävän vuosikymmeniä, joten useat lääkäritkin ehdottavat annostuksen laskua jos toimintakyky ja vointi kohenee selkeästi.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla ahdistushäiriö, ei masennus. Aika yleistä juuri vanhojen vastoinkäymisten yhteydessä kun kaikki "on jo hyvin".
Itsellä taas päällä, en ole löytänyt mitään toimivaa apua, kokeillut eri lääkkeitä ja terapiaa, mutta ei ole ollut apua. Yleensä menee viikoissa ohi, joskus saattaa kestää kuukausia. Pitää vaan keskittyä pieniin hyviin hetkiin ja yrittää pitää perusasiat (ruoka, liikunta, uni, iloa tuovat asiat) mahdollisimman hyvällä tolalla. Ja jos tulee takapakkia, antaa tulla ja uuteen nousuun pikkuhiljaa.
Nykyään nämä kaksi erotellaan eri diagnooseiksi, mutta itsellä nämä kyllä kulkevat käsi kädessä. Aluksi minulla oli selkeä masennus, mutta nykyään se oireilee lähinnä ahdistuneisuushäiriönä. Itsellä kumpaankin vaivaan auttaa sama hoito (pieni lääkitys + terapia) joten en koe että näitä tarvitsee omalla kohdallani erotella keskenään.
Olen myös kuullut etteivät kaikki ole hyötyneet terapiasta, mutta uskon että silloin ei välttämättä ole ehkä löytänyt parhainta mahdollista terapeuttia juuri itselleen. Lääkitys itsessään ei poista ongelmia, ja sekin on vain lisäapu jaksamiseen, joten ymmärrän mikäli joku kokee ettei siitä ole selkää apua. Itse en alkuvaiheessa (ekat vuodet) huomannut selkeää apua niin lääkkeistä kuin terapiastakaan mutta se tapahtui niin hitaasti että vaikutuksen huomasi lähinnä omassa toimintakyvyssään ja kirjaamalla muutoksia (esim. aluksi 22 päivää kuukaudessa ahdistusta, puoli vuotta myöhemmin 15 päivää, vuotta myöhemmin 9 päivää).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna hakisin apua. Terveyskeskukseen yhteys, tai puh 116 117, ja siitä eteenpäin. Terapiaa ja lääkitystä löytyy, eikä kärsiminen tee kenellekään hyvää.
Mikä/mihin tuo puhelinnumero on. Toivon mahdollisimman pitkään voivani välttää Tk:een menoa, aiemmin mainitsemieni työkytköksien takia.
https://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/paivystys/paivysty…
Mielummin aikaisemmin kuin myöhemmin. Hain apua vasta sitten kun tilanne oli katastrofi ja toipuminen pitkittyi vuosilla, koska olin aivan loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kokeillut itsehoitoa? Jotain rentoutusharjoituksia? Trauman käsittelyä eri menetelmillä? Mielenhallinnan harjoituksia? Kannattaa aloittaa ihan minuutin parin jaksoilla useamman kerran päivässä (esim aina vessassa joku lyhyt rentoutus harjoitus/ positiivisuus tsemppaus).
Jos ajatuksena lääkärille meno häiritsee, kannattaa muistaa että suuri osa sosiaali- ja terveyspuolen työntekijöistä on käyttänyt samoja palveluita. Osalle lääkitys kuitenkin auttaa, sitä kannattaa kokeilla. Lääkkeissä usein 1-2 kk ennen kuin vaikutus alkaa kunnolla, eli olisi hyvä olla vähän voimavaroja varastossa.
Kiitos kannustavista viesteistä. En ole näistä kenellekään kehdannut puhua tai unettomuudesta kyllä, mutta en näistä ahdistusasioista. Ahdistuksen aiheet ovat niin naurettavan pieniä, etten niitä voi edes omalle miehelleni puhua. Ahdistus itsessään on kyllä lamauttava ja tosiaan toivoisin tällöin kuolevani. Ahdistus saattaa kestää pari päivää tai joskus vaan yön ja sitten voi olla ihan hyvä päivä välissä.
Olen itsekin miettinyt, että voiko tämä olla jotain muuta mielenterveysongelmaa kuin masennusta. Tuo ahdistus tuntuu olevan minulla se pääoire ja unettomuus ja epätoivon tunteet siitä mahdollisesti johtuvia, mutta en osaa itse oikein erotella näitä.
Netin masennustesteistä saan roimasti pisteistä, mutta en silti koe olevani niin masentunut (ainakaan vielä). Avun hakemista vaikeuttaa vielä se, että asun pienellä paikkakunnalla ja työni puolesta joudun olemaan tekemisissä monien sosiaali-ja terveyspuolen työntekijöiden kanssa. AP