Onko joku masentunut pelkästään työttömyydestä?

Työttömyys on niin iso kriisi, että ei siitä ihan helpolla yli pääse (siis jos ei heti saa töitä). Apua saa työvoimatoimistosta (urasuunnittelun ohessa nykyään vähän tsemppaavat henkisestikin) ja tk:n kautta saa keskusteluapua.

Vähällä olin, mutta sain töitä...mietin miten lavastaisi onnettomuuden, eli aika pahana oli. suunnittelin hukkuvani, eksyväni marjametsään yms. 

Ei se helppoa ole... Kyllä siinä menee mieli matalaksi, muttei kannata luovuttaa ja on hyvä olla jonkinlainen tukiverkko ympärillä, perhe, puoliso & kaverit yms.

Kyllähän se työttömyys varsinkin pitkittyessään kun sinnittelet vähillä rahoilla mielen mustaksi vetää. Täytyy kuitenkin vain yrittää ajatella että oma arvo ei ole riippuvainen työstä vaan työ on vain keino saada rahaa.

Itse en siinä tilanteessa kokenut varsinaisesti olevani masentunut, mutta jälkeenpäin töihin päästyäni ymmärsin, kuinka raskasta se oli oikeasti ollut. Minkäänlaista elämäniloa ei ollut pariin viimeiseen kuukauteen, ei jaksanut nähdä ketään eikä innostua mistää. Kaikki ystävien kertomat jutut kuulosti minusta teennäiseltä paskalta. 

Jos työttömyyttä olisi jatkunut pidempään, en tosiaan tiedä miten olisin sitä jaksanut taikka selvinnyt.

No öh. Jos on 700 000 masennuslääkkeiden syöjää niin tuosta jo voi päätellä, että mikä tahansa ja useimmiten ei mikään voi masentaa. Ovat siis masentuneita ihan muuten vaan.

Perfektionistit ja suorittajat ovat erityisen alttiita masentumaan työttömyyden vuoksi. Jos ei ole koskaan pitänyt työtä kuin välttämättömänä pahana eikä välitä pingottaa, se ei tunnu lainkaan niin pahalta.