Nyt mulle kyllä suututaan kun kirjoitan tämän...
Olen miettinyt monta kertaa, miksi monella tuntemallani ihmisellä on järkyttävänä sotkusta ja jopa likaista. Kaameimmat kämpät on kotiäideillä, joilla on yksi tai kaksi lasta.
Sokeutuuko ihminen ympäristöönsä, niin ettei enää nää minkä törkyläjän keskellä elää. Käytiin eilen perheessä, jossa piti siirtää tavaraa sohvilta ja keittiön tuoleilta että päästiin istumaan. Nainen on päivät kotona kahden isohkon lapsen kanssa ja mieskin kesälomalla, tiesivät porukan olevan tulossa kyläilemään, että ei ihan yllättäen pullahdettu sisälle. Ei meidän takia tarvitse siivota, mutta mielestäni kämpän sotkuisuus korreloi tavallaan muutenkin elämän " ryhdittömyyttä" ; holtitonta rahan käyttöä jne.
Ei meilläkään ole aina siitiä, putsailen kämppää aina tarpeen mukaan, pikkasen joka päivä. Jos vessan, eteisen ja keittiön pitää napakasti järjestyksessä, myös muu osa on helposti hallittavissa. Mukulat on opetettu pienestä pitäen laittamaan kenkänsä paikoilleen ja vaatteet naulakkoon. Lelut saa olla pitkin lattioita leikkien ajan, mutta muuten ei.
Kivoimman kodin olen nähnyt kolmen lapsen äidillä, joka pitää hevosia. Työtä riittää sekä eläinten että pienten lasten kanssa, mutta silti koti oli nätti ja siisti. Miten lie sai homman toimimaan...
Kommentit (32)
yhden lapsen kodissa, lapsi 1.5 vuotias, äiti kotona isä reissuhommissa. Enpä ole ksokaan nähnyt niin pahaa siivoa ja se haju yök.
Likavaatteita pitkin nurkkia (sukkia, pikkuhousuja, puseroita...) Lapsen käytettyjä vaippoja siellä ja täällä, tuttipulloja joissa maito oli hapantunut sisään, lehtiä, mainoksia, laskuja joka paikassa... Hyi, kamalaa.
Ja tämä äiti vielä syytti lastaan joka kuulema sotkee, tuskinpa vain. Vaan taloudesta löytyy yksi saamaton nais-ihminen.
Se on kumma samassa taloudessa kävin viimeksi silloin kun isä oli kotona, niin paikat oli järjestyksessä... Nyt isä on ollut 4 viikkoa töissä ja tulee kotiin ensi viikonloppuna, on kotona 2 viikkoa ja varmaan se aika menee siivoamiseen
Joten ei kiinnosta tehdä sitä tunnin välein tosin vieraiden tullessa siivoan just ennen.
Ikuisuusprojektina kaappien ja varaston seulominen ylimääräisestä roinasta.. Mutta kun " ikinä" ei ole aikaa, tai ei harvoja vapaahetkiään halua uhrata kaaoksen setvimisen aloittamiseen :P. Valintakysymys siis sinänsä, mutta joku päivä vielä.. ;))
just eilen oli puhetta naapurin naisen kanssa, hänkin 2 alle 5v lapsen kotiäiti. Hän kun tokas että heillä ei ole 2viikkoon imuroitu eikä siivottu muutenkaan, meillä taas imuroidaan 3-4x/vkossa, pestään wc ja kh 1x/vkossa, pyyhin pölyt 1x/vkossa ja lattiat pyyhitään
Sini-tomuliinoilla imuroinnin jälkeen=lähtee hienojakoinen pöly parhaiten, pidän yleensäkin siisteystason tietyllä tasolla niin ei pääse hirmusta sotkua edes syntymään. Hän piti mua hysteerisenä:D
Mut se on makuasia, minen viihdy sotkussa enkä pysty iltaisin lasten nukkumaan menon jälkeen rentoutumaan jos on sotkua/sotkuista.
olen 3 pienen lapsen työssäkäyvä yh. aika ei riitä jos haluan viettää sitä lastenikin kanssa joskus. lauantaina sitten siivoan.
Pistin kylmän viileästi kaiken ylimääräisen tavaran pois. Välillä kirpaisi kovaa, enkä olisi millään raaskinut luopua jostain jutusta. Sitten ajattelin joutuvani luopumaan näistä tavaroista jossakin vaiheessa elämääni joka tapauksessa, joten eikun menemään.
Keräilin pois annettavat tavarat laatikoihin ja tarjosin niitä ekas äidille ja muille sukulaisille ja kavereille. Loput lahjoitin kirppikselle. Hyvänä puolena oli siis järjestyksen pidon helpottuminen ja antamisen ilo!
Olin ennen sotkuinen, " tiskaan vähän myöhemmin - missä on puhtaat lusikat" -tyyppi, mutta nyt olen kehittänyt tiukan rutiinin. Tiskaan AINA ruokailun jälkeen, vien likavaatteet SUORAAN pyykkikoriin tuolin selkänojan sijasta ja viikkaan pyykin HETI haettuani sen kuivumasta. Tiskipytä on siisti, eikä sohvilla/sängyillä vyöry vaatekasoja. Kummallisinta on etten ole väsynyt kotitöihin, koska en jatkuvasti aio, vaan teen ne saman tien.
Vierailija:
yhden lapsen kodissa, lapsi 1.5 vuotias, äiti kotona isä reissuhommissa. Enpä ole ksokaan nähnyt niin pahaa siivoa ja se haju yök.Likavaatteita pitkin nurkkia (sukkia, pikkuhousuja, puseroita...) Lapsen käytettyjä vaippoja siellä ja täällä, tuttipulloja joissa maito oli hapantunut sisään, lehtiä, mainoksia, laskuja joka paikassa... Hyi, kamalaa.
Ja tämä äiti vielä syytti lastaan joka kuulema sotkee, tuskinpa vain. Vaan taloudesta löytyy yksi saamaton nais-ihminen.
Se on kumma samassa taloudessa kävin viimeksi silloin kun isä oli kotona, niin paikat oli järjestyksessä... Nyt isä on ollut 4 viikkoa töissä ja tulee kotiin ensi viikonloppuna, on kotona 2 viikkoa ja varmaan se aika menee siivoamiseen
Mutta nuo miehen kotonaoloajat eivät täsmää ;) Kun mies tulee kotiin niin se olen minä joka siivoaa ja mies pitää lapselle seuraa ;)tai sitten siivoan ennenkun mies tulee. Olen kyllä myös erittäin laiska ja helposti kämppään tulee se kaaos, toki siivoan yleensä jos joku on tulossa kylään ja ilmottaa etukäteen tulostaan.
Mikä muuten on pisin aika kun olet ollut lapsen/lasten kanssa yksin kotona? Ei se aina niin nannaa ole kun ei sitä omaa aikaa ole ollenkaan, kokoajan kun joku roikkuu puntissa niin sitä helposti väsähtää. Töiden jälkeen kun illan peuhaa energisen lapsen kanssa niin se saamattomuus ja laiskuus kyllä iskee päälle.
Noh, koitan olla enempiä selittelemättä, vikahan on mussa kun olen saamaton ja laiska äiti :)
Meillä 2 lasta, kohta 4v ja 2v. Siivoan päivittäin, imuroin, tiskaan, pesen pyykkiä, lattiat luuttuan useita kertoja viikossa, järjestelen kaapit ainakin kerran viikossa, pesen veskin ja kylppärin joka toinen päivä. Mies on vuorotyössä, joten ei paljoa kotona näy, ja jos näkyy niin ei todellakaan siivoa mitään. Nyt mies vielä meni inttiin, joten olemme kolmestaan kotona pitkiä aikoja. Ehdin vallan hyvin siivota, ulkoilla lasten kanssa, tavata ystäviä, tehdä ruokaa ja jää vielä aikaa surffailla netissäkin. Itseasiassa minulla on todella tylsää ja tekemisen puute näin kotiäitinä. Onneksi tilanne muuttuu kohta kun aloitan opiskelut.
Ja miten oppi meni perille?
Siskosta tuli sotkuinen, jonka koti on aina epäjärjestyksessä ja istumapaikan löytäminen on lähes mahdottomuus.
Minusta tuli siisteysintoilija, joka hermostuu jos yksikin tavara on väärässä asennossa. :)
Meillä siivoillaan tiheään, mutta lapsimäärä pitää huolen siitä, että vaikka olen siivonnut aamupäivällä, voi iltapäivällä olla jo sekaista, eteiseen on voinut kertyä hiekkaa, wc:ssä joku on voinut pissiä pöntön ohi jne. Meillä lapset saavat leikkiä ja viedä leluja muuallekin kuin omaan huoneeseen, eikä leikkiä ole pakko kerätä, jos se jää kesken esim. ruokailun takia. Annetaan kaikkien elää, eikä nipoteta liikaa.
Jos teillä siivotaan oikeasti tiheään, ei teillä ole likaista. Lapsiperheessä on useinkin sekaista, mutta vasta likaisuus on minun mielestäni laiskuuden merkki.
Meillä on varmasti vessat sun muut aina käyttökunnossa. Tiskipöydällä voi olla muutama astia, hiekkaa ja muruja vähän lattialla sekä sekä leluja siellä sun täällä, mutta se on aivan normaalia lapsiperheessä. Tässä alkuperäisessä viestissä puhuttiin LIKAISUUDESTA, ei sekaisuudesta. Meillä ainakin kerätään leluja tarpeen mukaan pois, vessat ym. siivotaan säännöllisesti ja imuroidaan n. joka toinen päivä. Silti meillä voi olla hiekkaa eteisen lattialla enkä todellakaan pidä meidän kotia likaisena vaan ihan tavallisena lapsiperheen kotina.
Likaiset kodit ällöttävät minuakin. Itsekin olen ollut kotiäitinä ja täytyy sanoa että jos jokainen siivottoman kodin omistaja menisi itseensä, niin voisi tunnustaa että kyse on laiskuudesta, ei ajasta.
Vierailija:
Meillä siivoillaan tiheään, mutta lapsimäärä pitää huolen siitä, että vaikka olen siivonnut aamupäivällä, voi iltapäivällä olla jo sekaista, eteiseen on voinut kertyä hiekkaa, wc:ssä joku on voinut pissiä pöntön ohi jne. Meillä lapset saavat leikkiä ja viedä leluja muuallekin kuin omaan huoneeseen, eikä leikkiä ole pakko kerätä, jos se jää kesken esim. ruokailun takia. Annetaan kaikkien elää, eikä nipoteta liikaa.
eikä aikani juurikaan riitä siivoamiseen. Vapaalla olen mieluummin lasten kanssa puistossa tai luen heille kirjaa kuin siivoan.
Yleensä en kutsu ihmisiä kotiini sillä tiedän mitä tästä sotkusta ajateltaisiin. Ystäville kerron avoimesti että haluan mieluummin tavata puistossa koska meillä on niin sekaista. Osa haluaa kuitenkin tulla meille ja toivon etteivät nämä olisi niitä jotka sitten kirjoittelevat av:lle kuinka käsittämättömän sekaista meillä on.
ja kun kaksi lasta on nyt ja olen kotona ollut reilu 3 vuotta olen huomannut, että mustahan on alkanut tulla oikein mallikelpoinen mamma kun en kestä kamalaa kaaosta kotona ja sitä, että joka paikka pursuaa romua. Meillä onkin karsittu kaikki ylimääräinen pois kotoa mikä " kerää" roinaa: kirjahyllyä ei ole (johon kertyy kaikkea turhaa mm. kirjat, lahjatavarat, koriste-esineet, lehdet jne), olohuoneen pöytä (kerää yllättävästi romua päällensä) jne...Eli tavaramäärä on minimoitu niin, että sitä mitä ei käytetä päivittäin/viikottain, sillä ei tee yhtään mitään. Lapsien leluja kulkeutuu kyllä lastenhuoneesta muuallekin päin kotia, mutta ne kerätään illalla lelulaatikkoon. Ja jos jollekin joutuu vaate vaihtamaan, se kuljetetaan sitten pyykkikoriin suoraan. Jos lehtiä tulee, mainokset suoraan paperinkeräykseen, aikakausilehdet pyörii hetken aikaa lehtitelineessä mutta pian lähtee kiertoon...
Eli lyhyesti kun kotona on suht siistiä ja puhdasta on kaikilla hyvä olla. Hukkukoon ne paskaan jotka siinä haluavat elää. Ei täällä kiillä puhtautta kaapit ja nurkat, päinvastoin. Mutta sellainen perussiivo kyllä on ja on erityisen kohteliasta vieraitakin kohtaan huolehtia kodin siisteydestä...
Ne ei kerta kaikkiaan ymmärrä, että lapset kyllä pärjää ilman jatkuvaa silmälläpitoa. Tarkoitan tällä sitä, että kyllähän kotitöitä pystyy tehdä vaikka lapsia onkin, kyllä ne nyt yksinäänkin osaa leikkiä ja jos ei osaa, niin pitää ottaa ne mukaan töihin.
Mutta jotkut ne vaan ei kerta kaikkiaan osaa muuta kuin lasten perässä kulkea ja niitä viihdyttää.
Ja mulla myös koti järjestyksessä, vaikka onkin neljä lasta ja mies paljon reissussa. Mutta se onkin oikeastaan niin, että useamman lapsen perheissä osataan jo ottaa lasten kanssa rennosti...
Mulla mies tosiaan laivalla töissä ja 4-6vkoa kerrallaan poissa. Kintuissa pyörii 2v3kk+ ja 9kk+ tytöt.
Minä imuroin joka päivä, yleensä kahdesti, ja pesen lattiat. Keittiön pöydän alla ei ole mattoa siitä syystä että lattiat on helppo pestä.
Korjaan tavaroita KOKOAJAN, pyyhin pölyjä, pyykkään ja tiskaan. Esikoinen yleensä piirtelee sen aikaa ja kuopus sitten kiukuttelee lattialla kun ei osaa vielä liikkua (no joo, tukien lähti kävelemään mutta on se aika huteraa vielä ja tarttee mut taluttajakseen) Aamupäivällä viikonloppuisin pyritään menemään puistoon heti, kun viikolla ovat hoidossa ja minä töissä. Päiväuniajat menee siivoamiseen, pyykkäämiseen, laskujen maksamiseen
Meillä 90% ajasta siistiä MUTTA kyllä minä olen iltaisin ihan loppu ja väsynyt, ja yöt valvotaan sitten kun tuo kuopus on _vähän_ hankala.
Mutta en vain pysty olemaan sekaisessa asunnossa.
Esikoinen siivoaa lelunsa jo aika hyvin, ja auttaa pölyjen pyykimisessäkin.
Oma " vapaa-aika" alkaa 22.00 ja töihin pitää herätä 6.00 että ehtii lapset laittamaan hoitokuntoon...
Kyllä tälläisellä ylisiisteydelläkin itsensä näköjään voi polttaa loppuun..
T:Neiti21
Lapset 1v9kk ja 2kk, mutta silti imuroin päivittäin ja lattiat luututaan ainakin kerran viikossa, samoin pestään vessa. Pyykit viedään pyykkikoriin ja kerran tai kaksi päivässä pyörii pesukone. Tiskikone on päällä kerran päivässä. Toki sekasortoa saa isompi poika aikaan eli leluja on hujan hajan, mutta noin pääpiirteittäin meillä on siistiä.
Ja keittiön tulee ehdottomasti pysyä siistinä.
joka ei tee mitään... joka ei korjaa rojujaan talteen eikä laita pyykkejään mihinkään... iskee minuunkin saamattomuus. Työpäivien aikana touhuan sitä ja tätä ja koti on siisti, mutta viikonloppuisin ja muina vapaapäivinä en viitsi minäkään tehdä yhtään mitään kun toinen vaan on ja makaa... joukossa tyhmyys tiivistyy=)
Ei meille ainakaan ehdi tulemaan roskia lattialle vuorokaudessa (ei lemmikkejä)
meillä mies on luonnostaan ollut sotkuinen (äiti siivonnut) ja lapset nopeita sotkemaan. itse olin aikoinani hyvinkin siisti, mutta ainaisten tappeluiden tuloksena on tehty kjonkinlainen kompromissi miehen kanssa.
ei ollut nimittäin kivaa elämää se, että kävelin perheen perässä ja siivosin niin pirusti. olin väsynyt ja nalkutin. ja mies ei vaan nähnyt sitä sotkua josta otin kiesit. elämä oli yhtä tappelua ja siivoamista.
hölläsin omaa otettani ja mies on traas vuosien varrella alkanut tehdä kotihommia. ei meillä siistiä yleensä ole. leluja ja kirjoja pyörii missä sattuu eikä todellakaan imuroida vähän väliä. sitten kun sotkuista ja alkaa likaa olla niin siivotaan yhdessä porukalla ja perusteellisesti.
ei se siisteys loppujenlopuksi niin tärkeää elämässä ole. surua ja murhetta se ylisiisteys vain toi. meille sopii hyvin pieni sotku ja se että elämä ei ole siivousta ja matsaamista. on jopa aikaa olla perheen kanssa ja leikkiä ja pitää kivaa vaikka tavaraa on kaikkialla.
kyllä mä sitten kun lapset ovat kasvaneet kerkiän hoonata niitä mikroskooppisia pölyjä kyllästymiseen asti.
Nautin kyllä siitä, että koti on siisti, mutta meillä taitaa olla tiloihin nähden vaan liian paljon tavaraa. Ja kun tavaroille ei ole omia paikkoja, mihin ne automaattisesti laitettaisiin käytön jälkeen, jäävät ne hujan hajan pitkin huushollia.
Toisaalta, en kyllä vähäistä vapaa-aikaani halua käyttää jatkuvaan jynssäämiseen ja siistimiseen.. Ja kotieläimiä kun on, ei karvasta pääse eroon vaikka kuinka imuroisi.