En ymmärrä miksi lasten pitää antaa juoksennella kaupassa

Vierailija kirjoitti:

Ostoskärryissä monesti 15kg painorajoitus istuimessa. Meillä alle 2v painaa sen verran ja nyt vasta alkaa se pahin vaihe... En silti anna törmätä kehenkään tai rikkoa mitään. Mielellään ei saisi edes koskea mihinkään.

Ja en voi jättää kotiin, koska olen aina eri työvuorossa miehen kanssa eikä olla samaan aikaan kotona. Joskus on arkena pakko käydä kaupassa, vaikka olisikin lapsi.

Mikset pitele kiinni siitä lapsesta? Sillä ei se niin ole, että lapsi joko istuu penkissä tai sitten viipottaa itsekseen missä lie ilman, että sitä pystyy estämään. Jos kädet loppuu kesken, niin ota valjaat käyttöön.

Olen yh, tai no leski mutta se herättää liikaa säälittelyjä joten sanon olevani yh. Minulla on nyt 8v kaksoset ja sitten 7v, olen ollut heidän kanssaan yksin siitä lähtien kun nuorin täytti 1v.

Kauppareissut oli yhtä he""ttiä kun kaksoset oikein yllytti toisiaan kirkumaan ja juoksentelemaan, pienin istui kauppakärryssä mutta kaksosia en saanut pideltyä mitenkään. Jos olisin taluttanut heitä, kuka olisi työntänyt kärryjä ja nostellut tavaraa kyytiin? En myöskään voinut  uhata että lapsia että vien heidät autoon odottamaan kun ei ollut autoa tai että jätämme kauppareissun siihen ja lähdemme kotiin, sillä me tarvitsimme ruokaa ym. Piti vain kestää hammasta purren ihmisistä huokuva paheksunta.

Eikö se ole aika vaarallista lähteä liikkeelle lasten kanssa, jos ne ovat noin mahdottomia, että eivät pysy kuosissa kuin kiinni pitämällä, mutta kädet eivät siihen riitä, kun niitä lapsia on monta..? Onhan niitä autoteitäkin kaupan ympärillä..

Sitä ihmettelen, että miten paljon erityislapsia on nykyisin. Normaalit eivät ole näin mahdottomia kuin nämä ketjussa mainitut.

MInä jouduin kerran väistelemään kaupassa kahta alle kouluikäistä kaljupäätä jotka juoksivat kuin sekopäät  vanhempien kouriessa toistensa perseitä maitohyllyllä ja hymistellessä jälkikasvunsa hassuttelulle. Pieni Sale ja koeta siinä tehdä ostoksia kun  tiedä mistä ne muksut ryntää seuraavaksi esiin.. lopulta  sitten kävi niin että tuuppasin peffallani toisen pojan nurin ja tässähän vaiheessa isä havahtui ja tuli uhoamaan ja pullistelemaan. Totesin kylmästi, että mitäs jos Rambo kasvatat kakarasi?

Vierailija kirjoitti:

Olen yh, tai no leski mutta se herättää liikaa säälittelyjä joten sanon olevani yh. Minulla on nyt 8v kaksoset ja sitten 7v, olen ollut heidän kanssaan yksin siitä lähtien kun nuorin täytti 1v.

Kauppareissut oli yhtä he""ttiä kun kaksoset oikein yllytti toisiaan kirkumaan ja juoksentelemaan, pienin istui kauppakärryssä mutta kaksosia en saanut pideltyä mitenkään. Jos olisin taluttanut heitä, kuka olisi työntänyt kärryjä ja nostellut tavaraa kyytiin? En myöskään voinut  uhata että lapsia että vien heidät autoon odottamaan kun ei ollut autoa tai että jätämme kauppareissun siihen ja lähdemme kotiin, sillä me tarvitsimme ruokaa ym. Piti vain kestää hammasta purren ihmisistä huokuva paheksunta.

Kukaan tuskin sinua haluaa paheksua. Ongelmahan on se, että juuri niiden lapset riehuvat eniten, joilla ei mitään syitä ole siihen, miksi lapsia ei edes yritetä kasvattaa.

Mulla nostaa aina nää vaahtosammutinapinat hymyn huulille. Ihanaa, kun ei tollaisia näe kuin satunnaisesti ohimennen, kun taas vanhempansa joutuvat kattomaan vuosikaudet päivästä toiseen. Muistuttaa aina siitä, että voisi olla niin paljon huonomminkin asiat :) 

Itse ainakin lapsena juoksentelin kaupassa, koska oli tylsää. Hyvä paikka leikkiä piilosta. No kotiarestia siitä joskus tuli, mutta oli sen arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole aika vaarallista lähteä liikkeelle lasten kanssa, jos ne ovat noin mahdottomia, että eivät pysy kuosissa kuin kiinni pitämällä, mutta kädet eivät siihen riitä, kun niitä lapsia on monta..? Onhan niitä autoteitäkin kaupan ympärillä..

Sitä ihmettelen, että miten paljon erityislapsia on nykyisin. Normaalit eivät ole näin mahdottomia kuin nämä ketjussa mainitut.

Ai, mulla on erityilapsi eikä se ikinä ole ollut mikään riehuja kaupassa. Sen sijaan monet "normaalit" riehuu, kun vanhemmilla on se käsitys, että sosiaalinen lapsi = joka paikassa näkyvä häirikkö, joka keksii koko ajan jotain tekemistä ja tutustuu kaikkeen ja joka paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole aika vaarallista lähteä liikkeelle lasten kanssa, jos ne ovat noin mahdottomia, että eivät pysy kuosissa kuin kiinni pitämällä, mutta kädet eivät siihen riitä, kun niitä lapsia on monta..? Onhan niitä autoteitäkin kaupan ympärillä..

Sitä ihmettelen, että miten paljon erityislapsia on nykyisin. Normaalit eivät ole näin mahdottomia kuin nämä ketjussa mainitut.

Määrittele erityislapsi?

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin joudun käymään lasten kanssa kaupassa koska mies on töissä.

Eikö mies ole koskaan kotona sellaiseen aikaan, että kaupat ovat vielä auki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun omat lapseni ovat jo pikkuisen isompia ja kasvamassa kelpo kansalaisiksi, olen entistä enemmän sitä mieltä, että ihmisellä jota vaahtosammuttimen kokoisen kaverin hyväntuulinen juoksentelu kaupassa raivostuttaa, on jotain häikkää omassa lapsuudessa.

1. Ärsyttää varoa eteen ryntääviä vaahtosammuttimia kun koettaa tehdä itse reippaasti ostokset

2. Kun mukana huonosti liikkuva anoppi niin saa pelätä että nuo vaahtosammuttimet ryntäilyllään kaatavat anopin ja jos lonkka murtuu niin voi olla ettei anoppi enää kävele

3. Korona ja muut pöpöt. Eli ei tunnu kivalta kun nuo muksut lääppivät kaikki paikat kaupan lattioita myöten ja sitten koskettelevat hedelmiä ym joita ei osteta vaan jätetään muille pöpöineen kaikkineen. Ja vanhemmista on vaan suloista kun lapset kanniskelevat hedelmiä ympäriinsä ja niitä viedään takaisin myyntiin sitten.

Ei semmoinen kymmenkiloinen kaada ketään, ei edes anoppiasi. Eikä edes ylety hedelmiin. Ja isommat lapset osaavatkin jo käyttäytyä ja auttaa ostoksissa, kun ovat tottuneet kulkemaan omilla jaloillaan kaupassa.

Meillä 10 kg vauva ei kyllä osannut vielä edes kävellä.

No mitä sit? Lapsia on erilaisia. Meidän alle 8 kg juoksee. Ei kylläkään kaupassa. Kaupassa on sylissä/vaunuissa/valjaissa, ja nyt korona-aikaan ei kauppaan edes mene enää.

No kaataako se alle 8 kg lapsi aikuisen ihmisen?

Kaataa, kun lapsi poukkoilee arvaamattomasti, niin vanhempi ihminen yrittäessään väistää, menettää helposti tasapainonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolestuttavan moni täällä edellyttää pieniltä lapsilta aikuismaista käytöstä.

Kaupassa juokseminen on paha. Jos laitat sen juoksevan lapsen kärryihin, niin sekin on paha, kaikki tomaattinsa ilman pussia ostavat saavat tappajabakteerin, koska sellainen niissä lapsen kengissä lymyää. Koira kärryissä paljaan peffansa ja likaisten tassujensa kanssa kuolaamassa, oi kuinka söpöä! Koira haukkuu, ei haittaa. Lapsesta lähtee mikä tahansa ääni, voi kuinka korviin sattuu.

Sanokaa ihan suoraan, että vihaatte lapsia ja teidän mielestä lapsia ei saisi olla mieluusti ollenkaan.

Kysehän ei ole tästä, vaan toiveesta, että vanhemmat ei tuijota sitä kännyään asioidessaan kaupassa, vaan ovat lastensa kanssa vuorovaikutuksessa. Käytöstavat ovat kaikilla lapsilla löystyneet, huudetaan ja juostaan ja sotketaan ravintoloissa ja kaupossa, mutta toiset vanhemmat asiallisesti puuttuvat ja rajaavat, toiset ei.

Osa vanhemmista ylentää itsensä jotenkin täysin toisten yläpuolelle, kyllä lasten pitää saada ja voida tehdä ihan mitä vaan, muista ei tarvitse välittää. Kahvilassa saa huutaa tunnin, eikä lasta viedä välillä ulos rauhoittumaan. 

No joo mutta jos olet vuorovaikutuksessa lapsesi kanssa,niin joku mamma heti hyökkää pilkkaamaan selostamisesta ja helikopterivanhemmuudesta.

Kiitos kun sanoit. Pitää olla tiukempi omalle lapselle, joka tykkää vaellella pikkukaupassa yksin. En haluaisi ärsyttää kanssaeläjiä, välillä ei vaan jaksa käskyttää kaikesta. Mutta aion ap:n postauksen takia yrittää skarpata. :)

Peace.

Minä asun Helsingissä, asuin aiemmin Vantaalla, mutta käyn aina ostoksilla Espoon puolella koska siellä voi asioida rauhassa marketeissa ilman meteliä ja migreenikohtauksia, sillä espoolaiset lapset on niitä hyvinkäyttäytyvien lasten perikuvia, kuin suoraan satukirjoista! Leikkivät leluilla eivätkä hajoita niitä, puhuvat normaalilla äänellä eivätkä kilju kuin petolinnut. Heillä on hyvä tilannetaju ja odottavat kun aikuiset puhuvat lauseensa loppuun ja sitten kysyvät asiaansa, eivätkä roiku lahkeessa kuin apinat vinkumassa. Eivät pyöri marketin lattialla itkemässä, vaan auttavat isää tai äitiä keräämään ostoksia koriin tai kärryyn.

Oikeasti, tämän käytöseron huomaa niin aikuisissa kuin lapsissa kun menee espoolaiseen marketiin ja vastaavasti jos menee vantaalaiseen tai tuusulalaiseen markettiin. Espoolainen marketti tuntuu ihan joltain rauhalliselta spa:lta kun nuo muut tuntuvat taas ihan siltä kuin menisi johonkin helvetin eläintarhaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä asun Helsingissä, asuin aiemmin Vantaalla, mutta käyn aina ostoksilla Espoon puolella koska siellä voi asioida rauhassa marketeissa ilman meteliä ja migreenikohtauksia, sillä espoolaiset lapset on niitä hyvinkäyttäytyvien lasten perikuvia, kuin suoraan satukirjoista! Leikkivät leluilla eivätkä hajoita niitä, puhuvat normaalilla äänellä eivätkä kilju kuin petolinnut. Heillä on hyvä tilannetaju ja odottavat kun aikuiset puhuvat lauseensa loppuun ja sitten kysyvät asiaansa, eivätkä roiku lahkeessa kuin apinat vinkumassa. Eivät pyöri marketin lattialla itkemässä, vaan auttavat isää tai äitiä keräämään ostoksia koriin tai kärryyn.

Oikeasti, tämän käytöseron huomaa niin aikuisissa kuin lapsissa kun menee espoolaiseen marketiin ja vastaavasti jos menee vantaalaiseen tai tuusulalaiseen markettiin. Espoolainen marketti tuntuu ihan joltain rauhalliselta spa:lta kun nuo muut tuntuvat taas ihan siltä kuin menisi johonkin helvetin eläintarhaan.

Mistä sä tiedät, että ne on espoolaisia? Itsekin olet Helsingistä. Minäkin käyn Sellossa joskus ja ihan samalla lailla siellä on vanhempia, jotka ei katso lastensa perään, kun ne leikkivät esim jauhelihapaketeilla. Enkä ole espoolainen.

Vierailija kirjoitti:

Olen yh, tai no leski mutta se herättää liikaa säälittelyjä joten sanon olevani yh. Minulla on nyt 8v kaksoset ja sitten 7v, olen ollut heidän kanssaan yksin siitä lähtien kun nuorin täytti 1v.

Kauppareissut oli yhtä he""ttiä kun kaksoset oikein yllytti toisiaan kirkumaan ja juoksentelemaan, pienin istui kauppakärryssä mutta kaksosia en saanut pideltyä mitenkään. Jos olisin taluttanut heitä, kuka olisi työntänyt kärryjä ja nostellut tavaraa kyytiin? En myöskään voinut  uhata että lapsia että vien heidät autoon odottamaan kun ei ollut autoa tai että jätämme kauppareissun siihen ja lähdemme kotiin, sillä me tarvitsimme ruokaa ym. Piti vain kestää hammasta purren ihmisistä huokuva paheksunta.

Ymmärrän ettei uupunut leski-äiti jaksa hirveästi pitää kuria mutta kun näkyy ihan pariskuntiakin, joista kumpikaan ei saa  lapsiaan  ojennukseen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin joudun käymään lasten kanssa kaupassa koska mies on töissä.

Eikö mies ole koskaan kotona sellaiseen aikaan, että kaupat ovat vielä auki?

Harvoin. T. Maajussin rouva

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostoskärryissä monesti 15kg painorajoitus istuimessa. Meillä alle 2v painaa sen verran ja nyt vasta alkaa se pahin vaihe... En silti anna törmätä kehenkään tai rikkoa mitään. Mielellään ei saisi edes koskea mihinkään.

Ja en voi jättää kotiin, koska olen aina eri työvuorossa miehen kanssa eikä olla samaan aikaan kotona. Joskus on arkena pakko käydä kaupassa, vaikka olisikin lapsi.

Mikset pitele kiinni siitä lapsesta? Sillä ei se niin ole, että lapsi joko istuu penkissä tai sitten viipottaa itsekseen missä lie ilman, että sitä pystyy estämään. Jos kädet loppuu kesken, niin ota valjaat käyttöön.

Miksi se valjaisiin pitäisi laittaa kun ei kerta riko mitään, lääpi mitään tuotteita tai törmää muihin asiakkaisiin?

Todella huonosti kasvatetut nuoretkin .

Vierailija kirjoitti:

Mulla nostaa aina nää vaahtosammutinapinat hymyn huulille. Ihanaa, kun ei tollaisia näe kuin satunnaisesti ohimennen, kun taas vanhempansa joutuvat kattomaan vuosikaudet päivästä toiseen. Muistuttaa aina siitä, että voisi olla niin paljon huonomminkin asiat :) 

Sinun kaltaisia ihmisiä on yllättävän paljon, koska en ole ikinä saanut ystävällisiä hymyjä tuntemattomilta ihmisiltä kuin ollessani pienen lapsen kanssa liikenteessä. Kun olin lapseton, niin kukaan ei koskaan hymyillyt minulle. Nyt jatkuvasti. Se piristää väsyneenkin äidin mieltä.