Raskaudesta kertominen, vielä lapsettoman näkökulma

En todellakaan ole kertonut ehkäisyn poisjättämisestä kenellekään ja vanhemmillemme + sisaruksille kerrottiin ultran jälkeen mutta loput ihmiset huomaavat sitten kun huomaavat; ei salailua muttei mitään huuteluakaan. Jos joku ei raskautta huomaa, toisin sanoen ei kiinnitä asioihin huomiota, miksi minun pitäisi erityisesti ilmoitella asiasta? Jos joku kysyy, vastaan kyllä olen raskaana.

Oikeesti???

Haluutko petiinkin mukaan tekemään sitä lasta, jotta et tunne itseäsi ulkopuoliseksi?

Kieltäydy mahdollisesta kummipyynnöstä. Niin on paras kaikille :)

Tämän on kai pakko olla provo. Aika harvalle "perhesuunnittelijalle" ykkösprioriteetti on osallistaa läheisiä tällaiseen. Olen muuten itse vapaaehtoisesti lapseton.

Aborttiklinikan yhteystietoja olen joskus kauhunhetkinä hakenut, voi kun en älynnyt jakaa näitä pohdintoja läheisten kanssa.

Onko tämä provo vai oletko ihan tosissasi?

Naiset sanovat, etteivät suunnittele raskautta, koska ovat kyllästyneet tungetteleviin "jokos on pulla uunissa"-kysymyksiin.

Esim. kolmekymppisellä naisella raskaaksi tulo kestää keskimäärin n. 6 kk ja monet joutuvat yrittämään raskautta jopa vuosia. Ihan oikeastiko kuvittelet raskautta yrittävän haluavan joutua joka kuukausi kuuntelemaan "no joko tärppäsi??"-kysymyksiä tai joka kerta seksiä harrastaessaan ajatella, että siellä se ystäväni nyt odottaa uutisia? Minulle se, että esim. äitini olisi tiennyt raskauden yrityksestä, olisi tuntunut samalta kuin hän olisi ollut makuuhuoneessa seuraamassa petipuuhiamme.

Vapaaehtoisesti lapsettoman mielestä esim. tuo 6 kk on tietysti lyhyt aika, mutta voin kertoa, että raskautta kovasti toivovan mielestä jokainen kuukausi ilman tärppiä tuntuu loputtomalta.

Alkaneista raskauksista taas jopa puolet menee kesken, joten tärppikään ei vielä takaa yhtään mitään.

Jos ystävä luottaa siihen, että osaat suhtautua asiaan, hän saattaa sinulle toki uskoutuakin esim. yrityksen pitkittymisen aiheuttamasta surusta. Et kuitenkaan kuulosta sellaiselta ihmiseltä, jolle ensimmäisenä haluaisi jostain sellaisesta avautua.

Käsityksesi kummiudesta on myös sen verran outo, että lienee tosiaan kaikille parempi, että kieltäydyt mahdollisista kummipyynnöistä. Näet ystäväsi äidiksi tulon merkittävimpänä ja olennaisimpana seurauksena sen, että sinua ehkä pyydetän kummiksi. Voi luoja.

Ihan sama kuin kakkosella. En todellakaan alkanut muille asioista kertomaan ennen aikojaan, miksi ihmeessä sellaisesta keskustelua aloittaisin? Miten muiden asiat voivat olla sinulle noin tärkeitä? Ja niinkuin kolmonen kirjoitti - pitäisikö sinun päästä muiden sänkyhommiin mukaan niin tietäisit asian ekana? Anna nyt olla ja rauhoitu, anna muiden elää omaa elämäänsä ilman sinun nokkaasi ja keksi itsellesi jotakin muuta miettimistä, etsi vaikka joku uusi harrastus. Ja jos joskus raskaudut, niin muista, että muita se ei välttämättä kiinnosta kovin paljoa, älä siis lärpätä siitä kaikille jotka erehtyvät viereesi seisahtamaan. Anna muiden olla rauhassa siltäkin osin.

Ei hitto, olisin kieltäytynyt kummiudesta jos olisin kehdannut. Jos vielä pyydetään, vedän pultit siitä, ettei minua otettu mukaan raskauden suunnitteluun. Ei varmasti pyydettäisi enää ja tietysti olisin niin syvästi loukkaantunut, ettei se kävisi. :D

Pakko olla provo

Ehkäisyn poisjättämisestä kertominen nyt menee yli, mutta tajuan kyllä, että jos läheinen ystävä on koko ajan sanonut et "ei vielä halua" lapsia, ja sit onkin raskaana niin voi hämmentää. Jos siis on painokkaasti sanonut. Voishan sitä sanoa et "ehkä pian" tms, olettaen että ap ei ole mikään ärsyttävä utelija. Ja kyl ihan parhaan ystävän kanssa on jaettu myös vauvakuumeilua ja tieto yrityksestä. Äitini kanssa ei, se ois outoa. Parhaan ystävän kanssa voi puhua myös muista makuuhuonejutuista, äidin kanssa ei.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 21:52"]

Itse vielä toistaiseksi (vapaaehtoisesti) lapsettomana

[/quote]

Jos olet toistaiseksi lapseton, et ole vapaaehtoisesti lapseton. Vapaaehtoisesti lapseton ei halua lapsia koskaan eikä missään olosuhteissa. Olen ns. aidallaistuja eli ihminen, joka ei ole vielä päättänyt kantaansa lasten hankintaan

Meillä tehtiin lasta viisi vuotta. Siinä ei kuule todellakaan halunnut kertoa asiasta kenellekään ja vastata jatkuviin "jokos tässä kuussa onnistui?" -kysymyksiin.

Itse koen että raskauden yrittäminen on tosi henkilökohtainen asia, ja kun takaraivossa on kuitenkin koko ajan jonkinlainen pelko keskenmenosta/siitä ettei raskaus alakaan toivotusti, en asiaa menisi kovinkaan laajasti tiedottamaan.Eka kerralla kerroin muistaakseni parille läheisimmälle ystävälle, tokalla kerralla yhdelle (joka on läheisin, ja jota asia koskettaa myös toista kautta). Muille olen kertonut sitten ultrien jälkeen sen mukaan miten on tavattu/oltu tekemisissä. 

On myös mahdollista että muista suunnitelmista huolimatta tulee vahingossa raskaaksi. 

Toivottavasti kieltäydyt mahdollisesta kummiudesta jos suhtaudut siihen elämäsi sotkevana pakkopullana :). 

Ensimmäisen ultran jälkeen kerrottu. Paitsi yhden ystävän kanssa ollaan kännykällä ne positiiviset raskaustestien kuvat aina lähetytty toisillemme. Ei niistä kuvista ole vielä muille kerrottu :) Ystäväni jonka kanssa ollaan kuvat vaihdettu ymmärtää että ollaan ihan alussa ja mitä vaan voi vielä sattua. Samalla on varmistanut myös että on joku tukemassa miehen lisäksi jos meneekin kesken.

Itselläni on 3 keskenmenoa. En ole uskaltanut nykyisestä raskaudestani kertoa kuin noin rv 14, koska en jaksa käydä läpi keskenmenoa muuta kuin mieheni kanssa. Onneksi nyt on mukana pysynyt.

En tosiaankaan tarkoittanut että tutuille kerrotaan jo suunnitteluvaiheessa.

Vaan kaikista läheisimmille, siskoille ja läheisille ystäville.

Niille, joiden kanssa jaetaan muutenkin kaikki. 

Mitä sitten jos ei heti tärppää ? Ei kai tuollaisessa asiassa mitään aikarajoja ole?

En ole mikään utelian sukulaistäti, joka tunkee nokkaansa toisten asioihin.

En koskaan kyselisi tyyliin "joko, joko??" näiltä rakkailtani jotka ovat minulle uskoutuneet.

Mutta pieni "heads up" olisi ollut parissakin tapauksessa kiva. 

Ymmärrän mitä tarkoitat.

Aivan samalla tavalla kuin esimerkiksi läheiselle ystävälle homoseksuaalisuudesta kertomiseen oikea tapa ei ole

"Mennä päräytinpä tuossa muuten naisen kanssa naimisiin".

Minäkin ymmärrän, mitä tarkoitat. Kyllä se tuntui oikeasti aika kurjalta, kun hyvä ystävä laittoi Facebookin kuvan rv 39 että viimeistä viedään. Ja minulle ei ollut kertonut koko raskaudesta mitään, vaikka olimme puhuneet puhelimessa useasti ja meilailleet myös. Emme nähneet sillä välimatkaa on paljon. 

Kyllä pakko myöntää, että kiinnostus hänen juttujaan kohtaan hiipui lähes nollaan. Vauvakuvia näkyi Facessa, onnittelin häntä kortilla ja nimi tuli niin ikään ilmi Facebookissa. Kerran kysyi, voisimmeko käydä seuraavana viikonloppuna kun olisimme olleet sukuloimassa, mutta ei käynyt. Se siitä sitten.

Ja en muuten itse ole lapseton, jos ystävä meinasi ettei minua kiinnosta. Kyllä tuli ihan puskista tuollainen salailu.

Ja jotkut vielä tulkitsevat yllätetyn varautuneisuuden virheellisesti siksi ettei tämä hyväksyisi raskautta tai tulevaa vauvaa. Päinvastoin!

Moni on hyvinkin innoissaan parhaan/ todella läheisen ystävän raskaudesta ja tulevasta äitiydestä, itsestänikin se on yleensä todella suloista ja ihanaa.

Mutta...

En voi olla varauksettoman iloinen henkilön puolesta joka minut tuolla tavalla puskista yllättää ilman mitään ennakkovaroitusta.

"En ymmärrä miksi kaikki lapsettomat ihmiset ympäriltäni kaikkoaa" ..miksiköhän ?

(ei näköjään tarvitse ylläolevan viestin perusteella olla edes lapseton, sattuu tuollainen salailu ja harhaanjohtaminen ihan yhtä lailla)

Nro 17, ymmärrän ihan täysin. :/

Itse juuri raskaana olevana en oikein ymmärrä kuinka laajasti asiasta pitäisi informoida. Lähipiirille kerrottiin ultran jälkeen, sukulaiset ovat nähneet meitä ja sosiaalisessa mediassa en asiaa ole mainostanut. Ensisijaisesti olen edelleenkin se sama ihminen ja ystävä kuin ennenkin, meille vain tulee uusi perheenjäsen. Voin jonkun kanssa puhua puhelimessa ja olla mainitsematta asiasta, ellei toinen kysy mitä kuuluu. En halua tuputtaa uutisiamme, eikä minun kanssani tarvitse keskustella raskausasioista. Iso elämänmuutos on edessä, mutta se tuo minulle uuden roolin elämässä, ei pyyhi pois entisiä.

Illalla olen lähdössä tyttökavereideni kanssa terassikierrokselle. Muu ei siinäkään ole erilaista kuin se, että tietävät minun voivan heittää autolla heidät kotiin taksin sijaan. Räkäkännejä ei ole vedetty ennenkään. Raskaudesta voidaan puhua, mutta jos illan aikana puhe ei kertaakaan käänny ko. aiheeseen, niin muutakin juttua riittää kyllä.

Eli pitäisikö nyt sitten kuitenkin alkaa ilmoittelemaan näitä elämän käännekohtia jotenkin erikseen? Ehkäisy pois? (ei kyllä varmaan itseltä luonnistuisi infota muita moisesta...) Raskaustesti plussaa? Synnytys?

P.S. Kummius voi olla monenlaista, mutta tarkistathan kuitenkin mitä vanhemmat ovat sillä ajatelleet. Olen itse monen lapsen kummi, enkä tähän mennessä ole ollut palvelija tai tavara-automaatti yhdellekään. Yhteistä aikaa vietetään ja puolin ja toisin pidetään yhteyttä. Tosi rakkaita on lapset minulle ja koen että heilläkin on erityinen tunneside minuun.

Ap, kaikki raskaudet eivät ole suunniteltuja ja vaikka toiveissa olisikin vauva, aina ei tärppää. Olisiko varminta sitten pyytää lähipiiriäsi ilmoittamaan aina kun ovat yhdynnässä, että nyt on mahdollisuus raskautua. Ei tule sitten puskista sinulle, eikä tarvitse pahoittaa mieltään vauvauutisista. Muistathan itsekin infota yhdynnöistäsi muita, mikään ehkäisykeino kun ei ole täysin varma.