Onko kukaan jättänyt hyvää miestä?

Olen jättänyt kaksi hyvää miestä, joista kummankin kanssa olin ajatellut että voisin luoda hyvän elämän ja perustaa perheen.

Ensimmäisen jätin siksi että menetin totaalisesti seksuaalisen kiinnostukseni häneen. Seksi muuttui hirveäksi pakkopullaksi, välillä itkinkin. Toisen hyvän mieheni jätin kaikesta muusta rakkaudesta huolimatta juuri päinvastaisesta syystä, eli että hän täysin menetti kiinnostuksen seksiin. Hän olisi halunnut jatkaa seksitöntä suhdetta mutta siihen taas minä en voinut ryhtyä. Erityisen masentava oli ajatus lasten yrittämisestä (siihen hän siis olisi kyllä suostunut)  tilanteessa jossa mies ei sitä itse seksiä ollenkaan halunnut. Tuli edellisen suhteen kamalat muistot mieleen, en vain voinut.

En ollut vielä erosta toipunut. Seurustelin vain puoli vuotta ihanan miehen kanssa, mutta meillä oli elämän tavoitteet aivan erilaiset. Hän halusi muuttaa takaisin kotipaikkakuntaansa, jossa hänellä oli työpaikka. Kuulen hänen elämästään yhteisten ystäviemme kautta ja hän elää juuri sitä unelmiensa elämää ja on onnellisesti naimisissa. Itse en olisikin ikinä voinut muuttaa sinne pieneen kylään enkä olisi ikinä sieltä saanut töitäkään.

Otin sitten ensimmäisen miehen, joka vastaan tuli, vaan jotta voisin unohtaa tämän elämäni rakkauden. Eihän siitä mitään tullut, tietenkään. Pari vuotta oltiin yhdessä, mies suunnitteli yhteistä tulevaisuutta. Yhtenä kauniina päivänä sanoin ei tästä tule mitään ja lähdin. Hyvä mies, loistava, mutta jos ei rakasta, sitten ei rakasta. Olinkin tämän eron jälkeen 7 vuotta yksin. Monta kertaa tuli mietittyä teinkö oikean ratkaisun, mutta aina ajattelun jälkeen päädyin kyllä-sanaan.

Myös meillä on yhteisiä ystäviä ja mies haukkui minut tunteettomaksi ja vaikka mitä. Ja ihan oikeassa siinä olikin.

Nyt olen onnellisesti naimisissa, lapsikin on. Tiedän että tämä jälkimmäinen tietää missä mennään mutta silti viimeksi oli jazzeilla kysynyt minusta.

Minä olen jättänyt hyvän miehen. Olimme kuusi vuotta yhdessä. Eron jälkeenkin hän on tehnyt asioita hyväkseni, vaikkei hänen tarvitsisi ja olemme kavereita edelleen. Ainoa vaan, että emme pysty olemaan yhteydessä,koska se tuntuu niin raskaalta. Silloin tällöin ohimennen nähdään tai jutellaan facebookissa/puhelimessa, ei muuta.Tunnen häntä kohtaan kaverillisia tunteita ja oikeasti välitän hänestä ja haluan, että hänellä menee hyvin, mutta en voi kuvitella olevani hänen puolisonsa : / Pitkän aikaa kuvittelin, että kyllä se tästä ja ei kai nyt tarvikaan mitään suuria tunteita, mutta puuttuva seksielämä ja romanttisten tunteiden puuttuminen oli tuskallista, koska kuitenkin olimme parisuhteessa ja vielä suht nuoriakin. Hän on hyvä mies ja toivon, että hän löytää hänelle oikean ihmisen.

Minulla on hyvä mies, ja välistä mietin erilleen muuttamista. Yhdessä on oltu 13 vuotta, josta noin puolet aviossa. Lapsia on. Mies ei ole väkivaltainen, ei riidanhaluinen, ei alkoholisti tai muutakaan ikävää. Sitä vastoin mies on luotettava, hyvä isä, kätevä monissa asioissa, "talonmies" kodissa, ok palkkaisessa työssä, urheilullinen, joskus jopa minua ajatteleva jne. Silti en tunne romanttista rakkautta enää ja seksielämämme on näivettynyt. Yritän tässä jatkaa, koska lapsille olisi kiva olla ehjä koti ja ehkä parisuhteemme muuttuu entiselleen, kun lapset edes lähellä kouluikää...tai sitten ei muutu...

Tiedän kuitenkin, että ottajia miehelle varmasti riittäisi, jos erottaisiin. Ei varmaan jonoksi saakka, mutta enempi kuin yksi ehdokas. Ja ne kyllä haluaisikaan hänen elävän yksin. 

Olisitko hyvää miestä vailla, vai miksi kyselet?

olen jättänyt, seurusteltiin 4vuotta 15v -> mies vain alkoi tuntumaan liian tylsältä ja liian kiltiltä :D alkoi ahdistaa ym. Ja viimeisen vuoden aikana seksi ei kiinnostanut ja join liikaa olin masentunut ym. Vanhempien painostaman abortin takia... Nyt olen kahden lapsen äiti 25v ja 4v ollut nykyisen kanssa joskus mietin että näiden kahden miehen risteytys olisi täydellinen :D

Olen. Mies oli hyvä, mutta meidän suhde ti vain toiminut. Ei sen suurempaa draamaa.

Minä jätin mieheni ihanan mutta alkoholisoituneen rentun vuoksi. <3

Jätin hyvän miehen, koska en vain tuntenut tarpeeksi ja olisi ollut epäreilua häntäkin kohtaan jatkaa.

Minä jätin pari vuotta häiden jälkeen, kun mies alkoi tuntua tylsältä. Hyppäsin suoraan 10v vanhemman miehen sänkyyn pari päivää tapaamisen jälkeen, enkä ole tuota katunut. Olin silloin 23v.

Nyt olemme olleet naimisissa jo yli 14 vuotta, yhteisiä lapsiakin on siunaantunut, enkä tiennyt että ihminen voi olla elämässään näin onnellinen.

Minäkin jätin hyvän miehen (hyvällä tässä tapauksessa viittaan siihen että hän oli vakituisessa työssä, fiksu, kunnollinen, ei-väkivaltainen, ei-viinaanmenevä, piti itsestään ja asioistaan huolta jne.), koska suhteemme oli niin kaverillinen, olimme kuin kämppikset, ja tunsin häntä kohtaan samanlaista rakkautta ja kiintymystä kuin tunnen esimerkiksi sisaruksiani tai vanhempiani kohtaan. Olimme myös nuoria (25-vuotiaita) kun erosimme, enkä ollut silloin vielä valmis viettämään loppuelämääni tällaisessa romantiikattomassa ja intohimottomassa suhteessa. Aika näyttää oliko päätös oikea...

Olen jättänyt, koska ei välittänyt minusta tai lapsestamme mitään. Oli itsekäs kuin mikä.

Kauanko olitte yhdessä? Onko kukaan jättänyt pitkän avioliiton jälkeen?

[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 20:14"]

Olen jättänyt, koska ei välittänyt minusta tai lapsestamme mitään. Oli itsekäs kuin mikä.

[/quote]

No eihän se silloin hyvä ollut!!!

Exän mielestä olen, koska hän ei ollut alkoholisti, kävi töissä, hoiti lapsia ja kotitöitä. Mutta sain tarpeekseni piheydestä ja itsekkyydestä. Ja hänen tyylistään vongata seksiä.

En ole jättänyt. Yksi varmaan monen mielestä oli hyvä, ja on saattanut hyvinkin seuraavalle emännälle ollakin hyvä, jos nainen on antanut tarpeeksi ja siivonnut yhtä ahkerasti kuin äitinsä joka "onnistuu pitämään asunnon tiptop vaikka on lehmätkin huolehdittavana", ja ollut muutenkin parempi nainen. Tai ei ole juonut kolmea ykkösolutta saunassa "ja ole kohta samanlainen juoppo kuin äitis" yms. yms.

Olen, hyvä mies, mutta ei oikein ymmärtänyt tätä sitoutumista ja ei tajunnut kun lupasi olla jossain tiettyyn kellon aikaan, ei tietenkään ollut. Tätä teki tosin kaikille muillekkin. 

Eikä halunut lapsia. 

Olen jättänyt. Jätin vielä paremman miehen vuoksi. 

Jokainen mies on hyvä mies.