Miten ennen vanhaan?

Luin vuoden -59 lastenhoito-oppaasta että lehmänmaitoa jossa vettä ja sokeria. 3 viikon ikäiselle lisättiin siihen jauhoja. Kysyin mummoltani joka oli tuolloin terveys-sisar että mitä tehtiin jos oli maitoallergia. Kuulemma ei sellaisia ollut. Kuukauden ikäiselle annettiin sitruunamehua jotta sai vitamiineja.

Ja 50-luvulla oli jo korvikkeitakin.

Ai oli korvikkeita? Okei, enpäs tiennyt sitä. Mutta konstit ne on näköjään ollut aiemminkin. :)

Kyllä korvikkeita saattoi olla, oli jo 60-luvulla ainakin - mutta ei niitä vauvoille juotettu, koska ne olivat kalliita, niitä piti ostaa apteekista - ja käsitys oli, että maidon ja sokeriveden seos toimi YHTÄ HYVIN kuin korvike! saattoi toimiakin, en tiedä, miten ravitsemuksellisesti hyvää se korvikekaan oli.

1960-luvullahan ei imetetty kuin noin viidesosaa vauvoista, loput tosiaan tulivat toimeen maidon ja sokeriveden seoksella. Niin minäkin, 1967 syntynyt.

No kerrotaan sitten  vaikka 1920-luvun keinoista: viilinpäällistä johonkin harsoon, eli sitä rasvaista kermakerrosta. Tätä oli annettu ihan pienillekin. Myöhemmin oli vedellä laimennettu keitetty maito, tätä annettiin vielä 1960-luvullakin.

Niin kuin eka jo vastasikin, lehmänmaitoa jossa oli sokeria ja vettä. Tinkimaitohan on mukavan rasvaista, joten ei se huono ollut. Lisäksi perunan anto saatettiin aloittaa jo kuukauden ikäiselle.

C-vitamiinia on annettu mulle neuvolan ohjeen mukaan appelsiinimehuna, ja mä olen syntynyt v.-74 

5 muistaa vielä toisenkin  anekdootin: Ylppö perusti Helsingin lastensairaalaan (lastenlinnaan) imettäjän vakanssin. Ylppö aloitti 1920 hommisaan, en sitten tiedä tarkkoja vuosikymmeniä, mutta luulisin tuon viran olleen olemassa ainakin siis 1920-luvulla.

Imettäjän hyödyntäminen oli aiemmin muutenkin yleistä: jos itsellä ei maitoa herunut, joku lähistöllä kumminkin imetti vielä omaansa ja auttoi asiassa.