Olen 30-vuotias nainen ja voisin minimissään seurustella 18-vuotiaan kanssa.

Tässä perustelut:

30-vuotiaita naisia voi olla kahdenlaisia. Voi olla vielä hyvännäköisiä ja kauniita kuten esimerkiksi Martina Aitolehti tai sitten täysin rupsahtaneita kuten esimerkiksi BB-Anne...

Itse kuulun tuohon ensimmäiseen sarjaan, vaikka itse sanonkin, mutta en liikaa kehu sillä, kertoo vain terveestä itsetunnosta eikä sairaanloisesta itserakkaudesta. Olen hyvännäköinen, hoikka, kaunis jne...

Monet 18-vuodesta ylöspäin olevat pojat, nuoret miehet, miehet, millä nimellä nyt ikinä haluaakaan näitä kutsua ovat myös hyvin komeita.

Ainut missä ongelma saattaisi sitten syntyä, olisi nuoremman osapuolen kypsyys. Onko hän vielä täysi lapsellinen es-jonne jota en voisi edes harkita tai sitten nuorekas, välillä aika lapsenmielinenkin, mutta kypsyyttäkin löytyy. Sellaiseen minä voisin rakastua. :)

Itsekin olen vielä aika nuorekas, vaikka 30-vuotias olenkin. Eikös se ole nykypäivänä aika normaaliakin että kolmekymppiset ovat vielä nuorekkaita? En tarkoita tällä mitään että teinejä olisivat, sellainen käyttäytyminen ois 30-vuotiaalta aika ihmiseltä jo noloa, mutta muuten kuitenkin nuorekkaita... tykkäävät bilettää, pukeutua vielä seksikkäästi ja nuorekkaasti? Ainakin minä olen sellainen, koska kun ulkonäkökin antaa siihen vielä mahdollisuuden, miksi rupeaisin heittämään yhtäkkiä jotain säkkiä päälleni.

Kehtoa en tahdo varastaa keltään, tahdon vain rakastaa ja mulle rakastaminen tarkoittaa hyviä ja helliä asioita, joten miksi en voisi suoda niitä sille 18-vuotiaallekin olemalla minun kanssa? Rakkaus myös voi tarkoittaa huonoja ja ikäviä asioita välillä, mutta eihän nykypäivän teinit ole missään pumpuleissa kasvatettuja ja eivätköhän ole aika moni jo kokeneet niitä huonojakin asioita rakkauden osalta.

Kaikki yli 18-vuotiaat ovat myöskin täysi-ikäisiä joilla on aikuisten oikeudet, joten siksi on helppo mun sanoa että kumppani 18-vuodesta ylöspäin. Jos minua tulisi vaikka pokaamaan 17-vuotias, se ei kävisi koska kun olen kuitenkin kolmekymppinen aikaihminen periaatteeni on vain sellainen että minun ikäinen ei voi ainakaan enää ala-ikäisten kanssa seurustella ja piste. Enkä kyllä haluaisikaan, niimpä jätän ala-ikäiset rauhaan.

Mulla on 2-vuotias lapsi, mutta toivoisin ettei se nuorta kumppaniani haittaisi. Joten kumppanin tulisi olla myös lapsirakas. Hänen ei tarvitsisi miksikään isäksi lapselleni ryhtyä, koska lapsella on saman ikäinen omakin isä mitä nyt minä olen. Enkä uuden kumppanini iän puolesta jos olisi 18-vuotias osaisi häntä kuvailla edes 2-vuotiaan tyttäreni isäksi, ellei olisi sitten todella, todella, todella nuorena saanut lasta... Mutta ei.

Tunnen monia muitakin hyviä parisuhteita joissa toinen osapuoli on nuorempi ja toisen kumppanin lapsia esimerkiksi vaan 10v vanhempi, mutta ei se silti ole haitannut. Ei se ole ollut mikään ongelma, kun on se oikeakin äiti tai isi yleensä omasta takaa niin sitä vierasta kumppania ei tarvitse edes pitää sitten minkään lapsen isänä tai äitinä. Hyviä ystäviä kuitenkin keskenään niistä toisen kumppanin lapsista ja sitten tästä isän tai äidin nuoremmasta kumppanista on tullut keskenään, enkä näe sitäkään yhtään huonompana vaihtoehtona. Ovat kuvailleet, että on jopa mukava kun isällä tai äidillä on nuorempi kumppani niin sille voi vapaammin kertoo kaikista huolistaan ja olla hyvää pataa keskenään.

En välitä siitä mitä muut ajattelee. Se oikea rakkaus on mulle se tärkein juttu, löytyi se sitten nuoremman tai vanhemman kanssa. :)

Jokaisessa miehessä on ne hyvät jutut, mitkä olen saanut kokea...

Vanhemmat miehet ovat olleet voimakkaampia, karismaattisia, niissä on se oma vetovoimansa...

Omanikäiset miehet, no omalla tavallaan, ihan normaalilla perustavalla hyviä.

Nuoremman miehen kanssa taas seksi on tosi kuumaa ja mä oon tosi otettu siitä, et sellanen nuorempi herra pitää mua tosi viehättävänä. ;) eli mukavaa on ollut olla myös seksikäs puuma! grau

Eli muistakaamme, monessa eri jutussa on ne hyvät ja huonot puolensa. Tuomitseva ei kannata olla. Tuomitsevat ihmiset ovat täysin takapajulasta kotoisin olevia, joilla ei oo mitään tapoja ja muutenkin minun mielestäni nuttura tosi kireällä, eivätkä kaikki hyväksikäytä, vaan ovat rehellisin ja aidoin elkein mukana ja minä menisin mielelläni tulevan nuoremman kumppanin vanhempienkin luokse kahville jotta voisin todistaa olevani rehillisin ja aidoin elkein jutussa mukana ja rakastunut.

Ja ei, minulla ei ole koskaan todettu lääkärissä mitään kehitysviivettä tai muutakaan vastaavaa. Aivan normaali ihminen olen :)